Pääsiäisen punaviinit 21.3.2019 Helsingissä

Tusinan verran onnellisia jäseniä oli kokoontunut CWC:n tiloihin Eteläesplanadille maistelemaan pääsiäisen herkkuihin sopivia punaviinejä. Edellisenä päivänä oli vietetty kansainvälistä onnellisuuden päivää ja samassa yhteydessä Suomi oli sijoittunut kärkeen maailmantilastossa, joten juhlaan oli hyvä syy.

Viinit oli tarkoituksella valittu edustamaan kolmea tuttua ja voimakasta rypälettä, Malbec, Cabernet Sauvignon ja Syrah, kutakin rypälettä sekä uudesta maailmasta että vanhasta maailmasta, yhteensä siis kuusi viiniä. Viinit oli hankittu eri aikoina eri lähteistä, joten hintahaarukka 20-45 euroa ei ehkä kerro koko totuutta.Tuhtien viinien oheen oli katettu vahvoja makupaloja; vanhaa goudaa, manchegoa ja kotimaista palvipeuraa, tuttua herkkua Linnan itsenäisyyspäiväjuhlista! Maistetut viinit järjestyksessä:

  1. Belasco Old Vine Malbec 2010, Argentiina, Mendoza Malbec
  2. Clos Triguedina Les Galets 2013, Ranska, Cahors Malbec
  3. Apaltagua Signature Cabernet Sauvignon 2012, Chile, Maipo Cabernet Sauvignon
  4. Jean Leon La Scala Gran Reserva 2011, Espanja, Penedes Cabernet Sauvignon
  5. Big Basin Coastview Vineyard Syrah 2013, USA, Monterey Syrah
  6. Guigal Crozes-Hermitage 2015, Ranska, Rhone Syrah

Maistelu aloitettiin sokkona tarkoituksena tunnistaa kolmeen lasiin kaadetut kolme eri rypälettä niille tunnusomaisten piirteiden avulla. Laseissa oli järjestyksessä viinit 1, 3 ja 5 kaikki uudesta maailmasta. Täysin oikea tunnistus oli kiven takana ja ratkaisua ehkä auttoi väärien vaihtoehtojen kuuleminen. Tunnistusta varmaankin vaikeutti myös se, että viini 1 ei ollut puhdas Malbec vaan sekoitteessa oli myös Bonardaa. Joka tapauksessa kaikki oppivat lisää vaikkapa Haikkoa silmällä pitäen.

Tämän jälkeen maistelu jatkui avoimena siten, että ryhdyttiin vertaamaan uuden ja vanhan maailman rypäleitä toisiinsa viini kerrallaan aloittaen Malbecista jne. Yleinen huomio oli, että erot olivat yllättävän suuria. Esimerkiksi Syrahin osalta amerikkalainen oli voimakas ja tyypillinen, ranskalainen puolestaan melko kevyt Syrahiksi. Apaltagua Maipon alueelta taas oli ”erilainen”, aika herukkainen Cabernet verrattuna Jean Leonin täyteläiseen, perinteiseen viiniin.

Illan päätteeksi valitsimme tavan mukaan parhaan ja toiseksi parhaan viinin. Vaikka melkein kaikille viineille löytyi omat tykkääjänsä, kaksi viiniä oli ylitse muiden. Jean Leonin Gran Reserva Cabernet Sauvignon Penedesistä sai suorastaan äänivyöryn, yhdeksän ykkösääntä yhdestätoista ja lopu kaksi ääntä kakkoseksi! Se olikin upean rusehtava väriltään, rikas ja monipuolinen tuoksuiltaan ja syvän tasapainoinen maultaan. Voittaja oli sinänsä positiivinen yllätys, sillä emme ehkä miellä espanjalaista Cabernet Sauvignonia sellaiseksi laatuviiniksi. Belasco Old Vine Malbec Mendozasta puolestaan jyräsi kakkosviinin paikan seitsemällä äänellä. Tämä vahvisti yleistä mielipidettä siitä, että Argentiinan Malbecit ovat maailman huippua.

Vaikka kaikkien ohjelmassa olleiden viinien saatavuus ei olekaan hyvä, ilta antoi varmasti vinkkejä siitä minkälaiset punaviinit sopivat pääsiäisen menuun ja sehän oli tarkoituskin. Loppuillan kruunasi kellarin kätköistä kaivetut toskanalaisen pientuottajan Santa Vittorian Leopoldo (Pugnitello) ja Scannagallo (Sangiovese), jotka astetta kevyempinä, mutta lajinsa huippuina saattelivat entistä onnellisemmat osallistujat onnellisen maan pimenevään ja kylmänkosteaan iltaan.

 

Ilkka Eskola

Master Vice Commander

Mainokset

Portviiniä, Helsingin Classic Wine Cellar’s 29.11.2018

Tällä kertaa ritareilla oli suut makeana, kun kokoonnuimme Helsingin Classic Wine Cellar’siin testaamaan Portugalin ylpeyttä, Portviiniä. Ritareita ja kandidaatteja kokoontui kaikkiaan 16 henkeä maistelemaan romantiikan tunnusmerkit täyttävää makeaa juomaa, syksyn pimeneviin iltoihin ja takkatulien ääreen. Illan teema oli, portviinien maistamisen lisäksi, kokeilla eri viinejä makean ja suolaisten suupalojen kanssa.

Porttien seuraksi pöytii oli katettu neljää erilaista suklaata ja neljää erilaista juustoa.
1) Vaaleasuklaa -Mocca
2) Vaaleasuklaa -Hasselpähkinä
3) Tumma suklaa 70%
4) Tryffelisuklaa

Suolaiset
1) Stilton sinihomejuusto
2) Peltola Blue
3) Hienoin Keisarinna
4) Extra matured Cheddar

Kosketus portin historiaan
Portviinin historia juontaa kauas 1600 luvulle, jolloin Ranskan ja Britannian välinen kauppasota johti Ranskalaisen viinien saantivaikeuksiin Britanniassa. Sattuneesta syystä britit olivat pakotettuja käymään viinikauppaa muiden maiden kanssa, joista lähin oli Portugali. Laivamatka Portugalista oli kuitenkin sen verran pitkä, että viini oli usein jo pilaantunutta Britannian satamassa. Jotta viini kestäisi pidemmän kuljetusmatkan, britit pyysivät portugalilaisia nostamaan viinin alkoholipitoisuutta. Näin terästetystä viinistä syntyi ”Portviini”. Britanniassa suureen suosioon nousseen portviinin kulutus kasvoi nopeasti. Pian britit omistivat Portugalissa useita portviinitiloja ja koska kyseessä oli tavallaan Brittiläisten keksimä tuote, piti sen valmistuksesta tehdä tietysti erittäin säänneltyä ja byrokraattista. Pääsääntöisesti Portviiniä voitiin valmistaa vain Portugalissa, Douron alueella. Rypäleenä sai käyttää mitä tahansa alueen punaviinilajiketta, joita alueella on yli sataa erilaista. Sadonkorjuun jälkeen rypälemehu laitetaan perinteisesti käymää, jolloin siitä alkaa valmistua viiniä. Mutta, käymisvaiheen puolessavälissä, kun rypälesokerista on vielä noin puolet jäljellä, käyminen pysäytetään lisäämällä viiniin 77 prosenttista Brandyä. Kyseinen Brandy tulee olla tietenkin tislattu samoista rypäleistä. Sääntöjen mukaan portviini tulee olla vahvuudeltaan 20 prosenttista. Jäännössokeria portviinissä on yleensä n. 100g/litra.

Tilaisuuden viinit oli valittu siten, että ensimmäistä osuutta hallitsi Ruby -tyyppiset Vintage Portviinit. Toisessa osuudessa oli pelkästään Tawny -tyyppisiä portviinejä. Nämä kaksi portviini tyyppiä eroaa toisistaan siten että Vintaget on pullokypsytettyjä (Bottle Matured) ja Tawnyt tynnyri kypsytettyjä (Cask Matured). Tyypillisesti Vintage säilytetetään käymisen pysäyttämisen jälkeen tynnyreissä vain n. 2-3 vuotta ja pullotetaan suodattamattomana. Vintage kypsyy ja kehittyy pulloissa jopa kymmeniä vuosia. Sen sijaan Tawnyt ikääntyvät koko ikänsä tammitynnyreissä ja ne pullotetaan suoraan nautittaviksi. Tawny ei enää parane pullotuksen jälkeen. Väriltään Vintaget ovat hyvin tumman punaisia ja täyteläisiä, kun taas Tawnyjen väri on tammisäilytyksen ja hapettumisen ansiosta vaaleampi, hieman punaruskea ja muistuttaa väriltään enemmän konjakkia.

Toki ensin maistettiin yksi vaalea portviini, lähinnä tuomaan perspektiiviä siihen, että hyvän portviini ei aina tarvitse olla punaista.

Maisteltavat viinit:
1) Krohn Lágrima Fine White Port
2) Smith Woodhouse Late Bottled Vintage Port 2004
3) Porto Gran Cruz Vintage 1999
4) Graham’s: Vintage Port 2003

Ensimmäinen erä alkoi oikein hedelmäisellä vaalealla portilla – Krohn Lágrima Fine White Port. Sen tuoksu on kehittynyt ja mineraalinen, siitä löytyy kuivattuja hedelmiä ja pähkinää. Maku seuraa hienosti tuoksua ja siinä on aprikoosia, hunajaa ja kuivatun rusinan makuja. Tämä portti kannattaa ehdottomasti tarjota hyvin jäähdytettynä – lähes jääkaappikylmänä n. +5 – 8 asteisena.

Kolmen Vintagen suora tarjosi maistajille tilaisuuden vertailla eri-ikäisiä ja -hintaisia Vintage portteja. Vintage portit ovat aina suodattamattomia, joten viinit oli dekantoitu noin kaksi tuntia ennen maistelua. Näistä viineistä löytyi Vintage porteille tyypillisiä mustien marjojen ja kuivattujen hedelmien tuoksuja ja makuja. Viinejä erotti toisistaan erilaiset tammen vivahteet, sekä mausteiset ja kahvimaiset jälkimaut. Löytyipä niistä kahvia ja tummaa suklaatakin. Viinien jälkimakuja ryyditti pitkät, hennon tanniiniset jälkivaikutelmat ja tumman suklaan vivahteet. Vintage porttien tarjoilulämpötila n.+15-18.

Toinen erä: Tawny kimara
5) Graham’s 10 Years Old Tawny Port
6) Graham’s 30 Year Old Tawny Port
7) Porto Gran Cruz Tawny 40y

Liikkeelle lähdettiin Graham’sin 10 -vuotiaalla Tawnylla, joka jäi pian saman tuottajan 30 vuotiaan Tawnyn jalkoihin. Molemmista viineistä löydettiin rusinan ja kuivattujen hedelmien vivahteita. Molemmat viinit olivat erittäin tyylikkäitä, mutta 30 vuotiaan tasapainoisempi ja pidempi jälkimaku oli kaikkien mieleen. Mustana hevosena pöytään tuotiin vielä 40 -vuotias Porto Gran Cruz Tawny, jonka ansiosta tyylikkyys ja tasapainoisuus saivat vielä pienoisen nosteen. Loppuäänestyksessä 40 -vuotias Tawny pokkasi ansaitusti kirkkaimman mitalin ja hopeaa korjasi Graham’s 30y Tawny. Tawny porttien tarjoilulämpötilaksi suositellaan +16 – 18 astetta, mutta esim. Graham’sin sommelier suosittelee jäähdyttämään Tawny tyyppiset viinit jopa +5 – 10 asteisiksi enne tarjoilua – kannattaa kokeilla!

Ilpo Harjumäki, Knight

Vertikaali Töölönkylän Viinikellarilla Helsingissä 25.10.2018

11 viiniritaria ja 2 kandidaattia kokoontui Töölönkylän Viinikellarille harvinaislaatuiseen tastingiin, jossa maisteltavina oli Bordeaux:n ytimestä Saint-Émilion kylän tuottajan Chateau Tour Grand Faurie, Grand Cru vertikaali vuosilta 2007-2012. Vertikaalin maistaminen oli osalle luokkaansa ensimmäinen, joten jännitystä ja odotusta oli ritaristossa aistittavissa. Tasting aloitettiin lyhyellä katsauksella Saint-Émilionista, joka on mm. UNESCON maailmanperintölistalla ja on yksi Bordaux:n tärkeimmistä alueista ja tunnettu laadukkaista viineistään. Alueen viineistä suurin osa ovat sekoitus Merlota ja Cabernet Francia, niin kuin nyt tastingissäkin ollut viini.

Maisteltu viini on tuottajatilan ykkösviini mutta tästäkin huolimatta vaihtelu maussa ja laadussa oli parhaan ja huonoimman vuosikerran välillä merkittävä. Etukäteen asiantuntija-arvioissa vuosikerta 2010 oli mainittu huippuvuodeksi. Ilman tätä ennakkotietoa, tastingin päätehtävänä olikin selvittää, kuinka hyvin yksiin oma arviointimme tämän kanssa kävi. Tasting aloitettiin maistamalla ensin kolme nuorinta vuosikertaa. Näissä tuli jo ensimmäinen merkittävä ero kun 2011 vuosikerta erottui selvästi kahta muuta heikompana kaikilla osa-alueilla. Jälkimmäisessä sarjassa etukäteen vanhimpaan vuosikertaan ladatut odotukset olivat kuitenkin karvas pettymys, kun tämä 2007 vuosikerta sai täystyrmäyksen lähes kaikilta osallistujilta. Selityskin toki löytyi, sillä tunnetusti kesä 2007 oli Euroopassa surkea ja sateinen, eikä viineiltäkään tämän vuoksi voi liikoja odottaa. Seuraavien vuosien laatu olikin jo aivan toista maata ja 2009 vuosikerta osoittautui erinomaisen tasapainoiseksi ja jo nyt valmiiksi paketiksi. Lopullisessa äänestyksessä tämä veikin ykköstilan melko selvästi ennen selväksi kakkoseksi tullutta 2010 vuosikertaa, jonka säilytyspotentiaali kuitenkin arvioitiin 2009 vuosikertaa paremmaksi. Kolmannesta sijasta olikin sitten tiukka vääntö 2008 ja 2012 välillä tasaäänin, mutta enemmän kakkossijoituksia saanut 2008 vei tämän lopulta kärkikolmikkoon.

Kaikkiaan tasting oli varsin mielenkiintoinen ja inspiroiva ja monelle myös ensimmäinen omakohtainen kokemus siitä, miten saman tuottajan, saman tuotteen erot voivat olla huimia vuosikerrasta riippuen. Jälleen kerran siis osoitus kuinka suuri merkitys kasvuolosuhteilla ja säätilalla lopputuloksen kannalta on ja kuinka herkkä prosessi tämän jalon juoman tuottaminen on. Erinomaisten esivalmisteluiden jälkeen allekirjoittaneen oli helppo toimia illan sijaisisäntänä, joten loppuun vielä iso kiitos illan järjestelystä vastanneelle Pirkka Peltoniemelle, joka ei itse valitettavasti päässyt paikalle viinejään maistamaan.

Ilkka Jaakkola, KOV kandidaatti

Saksan monipuoliset valkoviinit, Helsingissä 8.5.2018

Kokoonnuimme tiistaina perinteiseen aikaan Ruttopuiston viinikellarille maistelemaan, teeman mukaisesti, saksalaisia valkoviinejä. Viinit olivat valittu pääsääntöisesti Rhein:in varrella olevilta viinialueilta (Mosel, Rheingau, Nahe, Rheinhessen, Pfalz ja Württemberg) sekä valmistettu yhdestä rypäleestä. Maistelu toteutettiin puolisokkona ja se oli jaettu kolmeen osaan. Taisting toteutettiin antamalla vihjeitä lasiin kaadetuista viineistä.

Ensimmäisen osan vihjeet olivat: ”Kaksi seuraavista viineistä tulee samalta alueelta”, ”Kaikki kolme ovat tehty samasta rypäleestä” ja ”Yksi viineistä on vanhempi”.

Ensimmäiset kolme viiniä olivat:

  1. Schloss Johannisberger Gelblack Riesling Trocken 2014
  2. Schloss Vollrads Riesling Alte Reben 2015
  3. Dreissigacker Westhofener Kirchspiel Riesling Trocken 2011

Viineistä numerot 1. sekä 2. olivat Rheingausta ja numero 3. oli Rheinhessenistä. Kaikki kolme viiniä olivat Riesling-rypäleestä.

Toisen osan vihjeet olivat: ”Kaksi seuraavista viineistä tulee samalta alueelta”, ”Kaikki kolme ovat tehty samasta rypäleestä” ja ”Kaksi viineistä on samaa vuosikertaa ja yksi vuoden nuorempi”.

Maistellut viinit olivat:

  1. Loosen Erdener Treppchen Riesling Dry ”Old Vines” GG 2014
  2. Grans-Fassian Dhroner Hofberg Riesling GG 2014
  3. Tesch Mond Riesling Trocken 2015

Viineistä kaksi ensimmäistä ovat Moselin alueelta ja kolmas Nahesta. Jälleen kaikki kolme viiniä olivat Riesling-rypäleestä.

Kolmannen osan vihjeet olivat: ”Toinen viineistä ei ole Riesling”, ”Molemmat viinit tulevat eri alueilta ja kumpaakaan aluetta ei ole vielä tänä iltana esiintynyt” ja ”Toinen viineistä on vuoden vanhempi”.

Ja taistingin kaksi viimeistä viiniä olivat:

  1. Dautel Weissburgunder Gipskeuper 2014
  2. Von Winning Grainhübel Riesling Grosses Gewächs 2015

Ensimmäinen viineistä oli Württembergistä ja toinen Pfalzista. Ensimmäinen viini oli illan ainoa muu kuin Rieslingin-rypäleestä tehty viini. Kyseessä oli Weissburgunder eli tuttavallisemmin ”Pinot Blanc”.

Illan paras viini valittiin perinteiseen tapaan äänestämällä. Voittajaksi valikoitui selkeästi ensimmäisen sokkoerän viini numero 3. Voittaja viini erottautui edukseen muutaman vuoden vanhempana sekä tammikypsytyksensä ansiosta.

Illan tarkoitus oli järjestää maistelu hieman normaalista poiketen ja kokeilla pelkästään samantasoisia valkoviinejä puolisokkona. Uskomme, että illan aikana monelle valkeni Riesling-rypäleen monipuolisuus ja kuinka paljon eri tilojen sekä – alueiden väliltä voi maistaa eroja.

Tuoreet (Vintage 2017) viiniritarit Aake Ilomäki ja Ilpo Harjumäki kiittävät mahdollisuudesta järjestää taisting.

KOV Golf II Championship Kullo Golf Club, Porvoo

Kauniina kevätpäivänä 10.5. pelattiin järjestyksessä toinen Viiniritarien golfmestaruuskisa kauniilla ja hyväkuntoisella Kullon kartanon metsäisellä kentällä, joka sijaitsee Suomenlahden rannalla. Pelimuotona oli tällä kertaa pistebogey täysin tasoituksin.

Viime vuonna, jolloin pelasimme ensimmäisen kisan, sovittiin, että sen kisan voittaja järjestää seuraavan turnauksen. Tällä kertaa osanottajia oli vain Helsingistä.

Erittäin tasainen kilpailu ratkesi vasta viimeisellä reiällä tasatuloksessa alemman handicapin mukaan. Viime vuoden voittaja puolusti näin voittoaan menestyksellisesti samalla tuloksella pelanneen Niilo Oksan kanssa.

Golfkisan yhteydessä oli myös erikoiskilpailuja, joista varsinkin pisimmän driven voitto tuli ylivoimaisella suorituksella Marja Koskelle.

Lähimmäksi lippua kisassa Heikki Koski oli tehdä Hole in One:n, sillä pallo törmäsi lippuun, mutta vieri parin metrin päähän lipusta.

Tulokset
Jukka Tapiovaara  28
Niilo Oksa 28
Heikki Koski 27
Marja Koski
Raili Oksa
Nina Metsälä

Pisin drive Marja Koski
Lähimmäs lippua Heikki Koski
Paras nainen Marja Koski
Paras aviopari Marja ja Heikki Koski
Paras scratch Jukka Tapiovaara 93

 

Tartufata – Montaribaldi, Piemonte tasting 16.4.2018

Auringon  lämmittäessä kevään asfaltteja, Viiniritarit kokoontuivat Tehtaankatu 21 LaTartufata nimiseen kivijalkamyymälään. Paikalla olivat kaikki Helsingin Linnanneidot, seitsemän viiniritaria ja oppia hakemassa olleet kandit ja avecit. Illan agendana oli maistattaa alueen keskikokoisen tilan viinejä. Alueenahan oli Piemonte ja kylänä Barbaresco. Kylä sijaitsee Torinon ja Genovan puolessa välissä. Tilan nimi on Montaribaldi (www.montaribaldi.it)

Tullessamme sisään emme voineet olla huomaamatta mitä liikkeen omistajat olivat keränneet keskelle pöytää, valtava määrä erilaisia antipastoja toinen toistaan herkullisempia.

Kun puheet oli pidetty, saimme lasiimme ensimmäisenä kuohuviinin Brut Millesimato Taliano Giuseppe 2016 joka oli tehty  Martinotti-Charmat methodilla, mitä se taas tarkoittaa, isäntämme valisti paikallaolijoita asialla. Niin Gianluga kuin Marita sekä Gianlugan tytär joutuivat varsinaiseen tarjoilukouluun, osa halusi ostaa heti juustoja, osa kysyi armottomia kysymyksiä viineistä, niiden säilyvyydestä ja rypäleistä.

Kuohuviini jälkeen oli illan isäntä valinnut valkoviiniksi ei niin tanniinisen Chardonnay nimeltään Langhe DOC Chardonnay Stissa d´Le Favole 2016. 

Antipastoja täydennettiin ja suurin osa maistajista löysi viinin ja ruuan makuparit.

Sitten vaihdettiin lasit ja siirryttiin punaviineihin, ensimmäisenä hieman kevyempi Langhe DOC Nicûlin 2014, merlotin ja nebbiolon sekoitus, tämä viini sopi pöydällä olevien antipastojen ja purkitetun tomaatin kanssa hyvin. Seuraavaksi isäntä kaatoi laseihin reilun annoksen Barbaresco DOCG  Sori Montaribaldi 2014 (100 % Nebbiolo) , jonka aikana saimme maistaa pastaa tryffelin kera, suurin osa maistajista haukkoi henkeä kun pääsi maistamaan Alba Tryffeliä. Illan kruunasi etukäteen pöydälle toimitettu juusto, jota suositeltiin maistamaan  Barbaresco DOCG Ricû 2013  kanssa.

Suurin osa maisteluun osallistujista oli lähes ähkyn partaalla ja päätimme illan loistavista pavuista jauhetuista kahvista joko expressona tai cappuccinona.

Koska suoritimme maistelun kaupassa, totta kai suurin osa osti erilaisia herkkuja kotiin oliiviöljystä kahviin ja tuorepastasta tryffelipurkkiin. Käsitykseni mukaan 75 % osallistujista poistui paikalta paperipussi kädessä heiluen ja hieman enemmän oli niitä jotka jättivät viinitilauksen sisään. Poikkeuksellisesti emme valinneet illan viiniä käsiäänestyksellä vaan illan parhaimmaksi viiniksi osoittautui Maritan ilmoittamien tilausmäärien  mukaan  Langhe DOC Chardonnay Stissa D´ Le Favole ja hopealle nousi Langhe DOC Niculin 2014. Yhteensä tilasimme 7 eri viiniä, eli osa sokkona.

Lopuksi kiitimme Maritaa ja Gionlucaa loistavista järjestelyistä ja ilmeisesti tällaisellakin maistelulla voi olla tilaa Viiniritareiden sydämessä.

 

Heikki Koski

Master of Castle

 

Giro d’Italia -tasting 14.3.2018 – KOV tasting pyöräilijöiden reitillä Italian ympäri

Giro d’Italia ilta jatkoi edellistä Tour de France –henkistä maisteluiltaa. Italian kierroksen viinit kukin osallistuja toi tullessaan. Saimme kasaan hyvän kattauksen viinejä eri puolilta Italiaa, osa jopa tämän vuoden kisa reitin läheltä. Mukana olleita viinejä oli hankittu Alkosta, laivalta, nettikaupasta tai ihan vaan Italiasta. 12 viinin joukossa oli 2 valkoviiniä, 2 Apuliasta, 3 Toskanasta, 1 Piemontesta, 1 Trentinosta ja loput Veneton alueelta

Maisteltavat viinit olivat seuraavat:                                                  Ykkössijoja

Antonutti Fiuliano, DOC Friuli Grave, 2016 – valkoviini                         0

Dal Cero Vigneto Runcata 2015 – valkoviini                                              0

Dionysos Riserva 2011, Masseria Surani, Primitivo di Manduria, Puglia     1

Brunello di Montalcino ”il Grappolo” 2007                                              1

Ruffino Modus 2013, Toskana IGT                                                            6

Piccini Memoro 2014                                                                                    0

Trilogia Trentino Rosso Riserva 2010, Bruno Grigolli                          1

Valpolicella Classico 2014, Fratelli Vogadori                                          0

Gran Apassa 2012, Puglia                                                                            1

Amarone Della Valpolicella, Antiche Terre Venete 2011                      1

Tajapiera Amarone Della Valpolicella 2013                                            1

Broccardo Barolo 2012                                                                                0

Valkoisten keskinäinen mittely päättyi ehkä hiuksen hienosti Dal Ceron hyväksi. Friuli oli kuitenkin ehkä yksinkertaisempi ja suoraviivainen.

Punaisissa lämpimät Primitivot, kevyemmät Venetot ja muut saivat hajanaisia ykkössijoja mutta illan selkeä ykkössuosikki oli Matin mukanaan tuoma Modus. Viini kannattaa siis poimia mukaan jos tulee vastaan maailmalla. Koska viinit olivat taas hyvin erilaisia, laitoimme myös toisen suosikkiviinin ylös. 4 kakkossijaa meni Pirkan Trilogialle, 3 Modukselle ja 2 kakkossijaa Aaken Dal Cerolle. Viinien hintaluokka pysyi hyvin suunnitellussa reilussa parissa kympissä. Varsinkin pohjoisten viinien kanssa maistui hyvin Itävaltalainen alppijuusto. Toisena vaihtoehtona oli ihan perus Grana Padano, joka toimi kaikkien kanssa. Illan keskusteluissa muistettiin Piimitivon ja Zinfandelin yhteys. Google Maps antoi orientaatiota Giron tämän vuoden reittiin ja viinitilojen sijaintiin reitin varrella.

Maisteluteemoja mietittiin myös, kun siihen oli taas oiva mahdollisuus. Rypäle tasting nousi esiin. Teemana siis sama rypäle eri puolilla maailmaa viljeltynä. Toinen teema voisi olla tutustua tiettyyn maahan ja nimenomaan vähän vieraampaan kuin tällä kertaa.

Kiitos osallistujille mielenkiintoisista viineistä, hyvistä arvioinneista ja aktiivisuudesta. Seuraavaksi Tampereelle makunystyröitä kalibroimaan huhtikuussa.

Per Vitem! Ad Vitam!

Pirkka Peltoniemi