KOV Rapuviinit –tasting 4.9.2019

 

Paikka CWC:n kellari Etelä Esplanadilla.

Pieni joukko ladyja ja ritareita kokoontui maistamaan kuutta eri viiniä ja arvioimaan soveltuvuutta rapujen kanssa. Vaikka viinit oli kerätty vain kolmesta Euroopan maasta, kaksi kustakin, löytyi näistä kuudesta ravuille parhaiten istuva sekä myös muuten, pelkästään esimerkiksi meditointiin soveltuva suosikki. Tämä pieni viiniotos antoi hyvän käsityksen kuinka erilaisia viinit voivatkaan olla vaikka ollaan maantieteellisesti läheisillä alueilla.

Italialaiset molemmat tulevat Pohjois-Italiasta. Tommasin Pinot Grigio oli ilmavan kevyt. Vaikka viini sinällään olisi käynyt myös ravuille, ei se tässä seurassa riittänyt. Raatimme edusti mielestämme hyvin Suomen kansaa ja meillä jokaisella on omat raputraditiot ja myös varmaankin myös viinisuosikit. Nyt näitä molempia haastettiin positiivisella otteella. Zenaton Lugana, joka ei ehkä ole meille tutuin, on nimenomaan Pohjois-Italian herkku kala- ja äyriäisruuille. Lugana saikin 3 eli puolet pisteistä 2. suosikiksi ravuille. Lisäksi yksi valitsi Luganan illan suosikkiviinikseen. Kannustamme muitakin kokeilemaan tätä herkkua.

Ranskalainen kaksikko, Sancerre ja Chablis olivat kaikille tuttuja. Sancerre oli illan suosikki rapuviiniksi ja valittiin selkeästi ykköseksi. Chablis kärsi tuoreudesta, muutama vuosi säilytystä olisi varmaan syventänyt tätä ison tuottajan sinänsä kelvollista tuotetta. Kuvaava oli, että valitessa illan suosikkia, ei Chablis saanut yhtään ykkös- tai kakkosmerkintää. Vain yksi piti tätä parhaiten ravuille sopivana.

Saksalainen parivaljakko olivat molemmat Rieslingiä, mutta niin erilaisia. Ensimmäinen tulee Rheingaun alueelta ja Molitor Keski-Moselilta. Nuorempi, Rheingaun Riesling sopi paremmin ravuille ja saikin viimeisen ykkösmerkinnän ja kaksi kakkosmerkintää. Molitor ei soveltunut tänä iltana ravuille ollenkaan maun ollessa jo hieman kehittynyt sekä petroolisuuden noustessa hieman esiin. Potentiaalia viinissä kyllä pitäisi riittää seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Viini valitiin illan suosikkimeditointiviiniksi neljällä ykkösmerkinnällä ja kahdella kakkosmerkinnällä.

Kaiken kaikkiaan osallistujien, eli siis Suomen kansan edustajien mielestä onnistunut ilta. Vahvisti traditioiden luomaa ennakkokäsitystä soveltuvaksi rapuviiniksi ja aukaisi uusia ovia mahdollisiin vaihtoehtoihin. Rohkeasti kokeilemaan ja tutustumaan tarjontaan. Sekin, että viini ei sovi ravuille mutta on muuten ehdottoman juotavaksi tarkoitettu, tuli tänä iltana todistettua Markus Molitorin yhteydessä.

Iltaan mahtui myös myöhemmin maistettu Bronze lack Schloss Johannisbergistä, joka kuulemma on tulossa myyntiin myös Suomeen tänä syksynä.  Taisimme myös testata mielenkiintoista Bulgarialaista Pinot Noiria ja Barbarescoa Piemontesta mutta niistä lisää seuraavissa raporteissa. Kiitän kaikkia osallistumisesta ja mielipiteiden jakamisesta. Tällainen ilta tiiviillä porukalla antaa mahdollisuuden laajoihin keskusteluihin, ja niitä kyllä käytiinkin. Kuten kuvista näkyy viinit arvioitiin nimenomaan jokirapujen kanssa vaikkei rapuja kutsussa lupailtu. Kannattaa siis osallistua näihin tilaisuuksiin.

Tässä vielä illan viinit, joista Tommasi oli Alkosta. Alkosta kyllä löytyy muitakin allaolevista, ainakin tilausvalikoimasta.

Tommasi Le Rosse Pinot Grigio 2018

Zenato Lugana San Benedetto 2018

Pascal Jolivet Sancerre 2018

Albert Bichot Chablis 2018

Schloss Johannisberg Gelblack Riesling Trocken 2018

Markus Molitor Prestige Riesling 2016

 

Pirkka Peltoniemi

Master of Feast

Mainokset

Great success for the 2019 F.I.C.B. Challenge in Porvoo, Finland

The 1st International Wine Tasting and Rating Challenge of the F.I.C.B. took place in the Helsinki region from 6 to 9 June 2019 under a summer sun. It was organized by the Knights of the Vine of Finland in the beautiful setting of Haikko Manor near Porvoo on the shores of the Baltic Sea. This brotherhood celebrated on this occasion its 20th anniversary.
  The event was prepared by the host brotherhood, under the chairmanship of Timo JOKINEN, a Finnish expert internationally renowned in wine and gastronomy. In addition to a festive and gastronomic program, took place an individual blind tasting contest and a collective wine appraisal of the wines served during the meals, many of which had been provided by producers from wine regions with Brotherhood members of the F.I.C.B.
  At the opening of the Challenge, Alan BRYDEN, president of the F.I.C.B. emphasized that the participants would write a page in the history of the Federation by inaugurating this new type of international event. He added that he hoped that Brotherhood members of the F.I.C.B. would use the rules developed and applied for the first time to carry out such competitions themselves, thus contributing to promote the expertise and recognition of their members in terms of knowledge of grape varieties and appreciation of wines.
  The rules of the Challenge had been developed by a working group of experts from our brotherhoods and approved by our executive committee. Their first implementation in Finland was supervised by a Jury composed of professionals belonging to our brotherhoods: Prof. Kathleen BURK (U.K. Wine Guild), David BARBER (Knights of the Vine of America) and Giovanni SORDI (Lega del Chianti).
  The individual blind tasting competition took place in two sessions of about one hour, the first devoted to the recognition and appreciation of grape varieties of red (5) and rosé (2) wines, the second to those of white (5) and effervescent (2) wines. Twenty participants, divided into two categories (”professionals” and ”connoisseurs”) were able to assess their knowledge of grape varieties and wines. They were asked to indicate, for each wine proposed, whether it was an assemblage or a single grape variety, what was the dominant grape, whether the wine was oaked or not, and, if blended, what was the second dominant grape and finally indicate the country where the wine had been produced.
  The collective rating of the wines served during the meals was done blind at the beginning of each meal. Each participant assigned a score of 0-20 based on a visual, olfactory and taste assessment. The points were added for each red and white wine served and the ”preferred wine” in each category was determined by adding the points so allotted by all participants.
  In addition to these two competitions, the program included an induction ceremony in the host wine brotherhood  which took place in the beautiful Porvoo Town Hall, under the leadership of Arttu KALLI, Grand Master of the Knights of the Vine of Finland and of Buddy HAGNER, Grand Commander of the Knights of the Vine of America, in the presence of the Mayor of this city, Mr. Jukka-Pekka UJULA. The participants enjoyed visiting the picturesque old town of Porvoo, rebuilt in the eighteenth century after a fire that destroyed the medieval city.
  Several tastings of Finnish wines (berry or honey wines, but also wine grapes vinified in Finland) were proposed, to the great pleasure (and surprise) of the participants. A fishing contest allowed the participants to compete in another field, and the winners were: Patricia ALT (Knights of the Vine of America), by the number of fish caught, and Lino of JESUS ​​DIONISIO (Oeno-Gastronomic Brotherhood of Madeira Portugal), by the total weight of fish caught.
  The gastronomic part of the program was not left out and allowed a broad overview of the flavors, meats, fish and sea (and lake) food of Finland.
  The gala dinner was served in the pavilion of Haikko Manor Park, on the Baltic coast, where the winners of both competitions were announced:
Individual Blind Tasting Competition:
1st prize category ”professionals”: (Ms) Nan McLEARY (Knights of the Vine of America)
1st prize category ”connoisseurs”: Joe ALT (Knights of the Vine of America)
These two winners received a medal specially made for this competition
Collective appreciation of wines served during meals:
”Preferred red wine: Castello di Meleto Chianti Classico DOCG 50th anniversario Viticola 2016, Gaiole in Chianti Italy: www.castellomeleto.it   
”Preferred white wine: Dubicz Matrai Olarizling Barrique 2017
The producers of these two wines received certificates from the F.I.C.B. and may use this distinction in their communication, under conditions approved by the Federation.
The gala dinner was closed with a ball hosted by an excellent Finnish jazz and blues band.
A two-day extension followed the Challenge and allowed participants to visit Helsinki and discover the city of Tallin in Estonia on the other side of the Gulf of Finland.
This first International Challenge of the F.I.C.B. has therefore been a great success. The 2021 edition is already envisaged, alternating with our International Congresses in Italy in 2020 and in Portugal in 2022.
Text by Mr Alan BRYDEN, president of the F.I.C.B
For more information on the International Winebrotherhoods visit the FICB website www.winebrotherhoods.org

KOV Golf III Championship at the Kullo Golf Club in Porvoo 24.5 2019

Järjestyksessä kolmannet Viiniritareiden Suomen yksikön Golfmesteruuskilpailut järjestettiin tänäkin vuonna Porvoon liepeillä Kulloon golfkentällä. Kilpailun järjesti jo toista kertaa peräkkäin Jukka Tapiovaara, joka sai kunnian kisan järjestämiseen voitettuaan edellisen mestaruuden. Itse asiassa Jukka oli voittanut molemmat aikaisemmat Viiniritareiden kilpailut ja kantoi itseoikeutettuna selkeän ennakkosuosikin paineet tälläkin kerralla.

Kilpailu pelattiin Kulloossa 24.5 ja valitettavasti ainakin kaikki tunnetut sääennusteet lupailivat rankkaakin sadetta kyseiselle päivälle. Lieneekö tämä pelottanut arvon viiniritareita ja ladyja, koska osanottajamäärä kutistui todella pieneksi. Osanottajakatoa lisäsi vielä joka keväinen flunssaepidemia ja niinpä loppujen lopuksi ainoastaan viisi urhoollista ritaria ilmestyi Kullooseen mestaruutta tavoittelemaan. Tällä kerralla mukaan oli myös uskaltautunut viiniritari Tampereeltakin, joka tietysti noteerattiin ilolla.

Kilpailusää oli pilvinen ja tuuli ajoittain puuskainen, mutta paria pisaraa lukuun ottamatta sateelta vältyttiin ja päivästä tuli itse asiassa ihan mainio golfkokemus suhteellisen hyväkuntoisella Kulloon kentällä. Pelikierros sujui rauhallisesti, mutta joutuisasti eikä kentällä todellakaan ollut ruuhkaa. Kilpailumuotona oli aikaisempien vuosien tapaan pistebogey täysin tasoituksin. Kilpailun taso muodostui hyväksi, sillä kilpailijoiden pisteet mahtuivat kaikki 37-26 pisteen välille. Parhaiten sijoittui Niilo Oksa, joka löi tiukassa kilpailussa Jukka Tapiovaaran ja kolmanneksi sijoittui Pentti Salin 36 bogey pisteellä. Seuraavista sijoista käytiin myös tiukka kisa, jossa Pertti Nurmio löi niukasti Matti Kenkkilän. Parhaan scratch tuloksen, 87 lyöntiä, löi tänäkin vuonna Jukka Tapiovaara. Erikoiskilpailuja ei nyt järjestetty.

Kiitos kaikille urhoollisille kisaan osallistuneille ritareille. Ensi vuonna uudelleen!

The third KOV Finland Golf Championship took place also this year close to Porvoo in Kulloo Golfresort. It was organized already second time by Jukka Tapiovaara, who had the honor to organize it after winning the previous Championship. As the matter of fact Jukka had been winning both previously arranged competitions and was carrying the pressure for being a favorite also this year.

 

The Competition was played at Kulloo on 24.5 and unfortunately all the known weather forecasts were predicting heavy rain for that day. This might have scared some of the knights and ladies, because the number of participants turned out to be really small. In addition the normal spring flu decreased also the number of players and at the end only five gallant knights came to Kulloo to challenge the Championship. This time also one knight from Tampere was participating and that was noted with pleasure.

The weather was cloudy and the wind occasionally quite hard, but if two drops were not counted we avoided the heavy rain and after all it turned out to be a quite good day for golf on a good golf course. The game proceeded well and peacefully and definitely there was no rush on the course. The rules of the competition was also this year stable ford with full HCP. The performance level in the competition was really good all the results being between 37-26 points. The best was Niilo Oksa, who managed to win in the very tight competition Jukka Tapiovaara and the third place took Pentti Salin by 36 points. For the fourth and fifth place there was also a tight competition where Pertti Nurmio managed slightly better than Matti Kenkkilä. The best scratch result scored also this year Jukka tapiovaara with 87 strokes. This year no special competitions were organized.

Thank you for all gallant knights participating to the KOV Golf III Championship Tournament.

 

Untill next year!

 

Niilo Oksa

 

 

 

Pääsiäisen punaviinit 21.3.2019 Helsingissä

Tusinan verran onnellisia jäseniä oli kokoontunut CWC:n tiloihin Eteläesplanadille maistelemaan pääsiäisen herkkuihin sopivia punaviinejä. Edellisenä päivänä oli vietetty kansainvälistä onnellisuuden päivää ja samassa yhteydessä Suomi oli sijoittunut kärkeen maailmantilastossa, joten juhlaan oli hyvä syy.

Viinit oli tarkoituksella valittu edustamaan kolmea tuttua ja voimakasta rypälettä, Malbec, Cabernet Sauvignon ja Syrah, kutakin rypälettä sekä uudesta maailmasta että vanhasta maailmasta, yhteensä siis kuusi viiniä. Viinit oli hankittu eri aikoina eri lähteistä, joten hintahaarukka 20-45 euroa ei ehkä kerro koko totuutta.Tuhtien viinien oheen oli katettu vahvoja makupaloja; vanhaa goudaa, manchegoa ja kotimaista palvipeuraa, tuttua herkkua Linnan itsenäisyyspäiväjuhlista! Maistetut viinit järjestyksessä:

  1. Belasco Old Vine Malbec 2010, Argentiina, Mendoza Malbec
  2. Clos Triguedina Les Galets 2013, Ranska, Cahors Malbec
  3. Apaltagua Signature Cabernet Sauvignon 2012, Chile, Maipo Cabernet Sauvignon
  4. Jean Leon La Scala Gran Reserva 2011, Espanja, Penedes Cabernet Sauvignon
  5. Big Basin Coastview Vineyard Syrah 2013, USA, Monterey Syrah
  6. Guigal Crozes-Hermitage 2015, Ranska, Rhone Syrah

Maistelu aloitettiin sokkona tarkoituksena tunnistaa kolmeen lasiin kaadetut kolme eri rypälettä niille tunnusomaisten piirteiden avulla. Laseissa oli järjestyksessä viinit 1, 3 ja 5 kaikki uudesta maailmasta. Täysin oikea tunnistus oli kiven takana ja ratkaisua ehkä auttoi väärien vaihtoehtojen kuuleminen. Tunnistusta varmaankin vaikeutti myös se, että viini 1 ei ollut puhdas Malbec vaan sekoitteessa oli myös Bonardaa. Joka tapauksessa kaikki oppivat lisää vaikkapa Haikkoa silmällä pitäen.

Tämän jälkeen maistelu jatkui avoimena siten, että ryhdyttiin vertaamaan uuden ja vanhan maailman rypäleitä toisiinsa viini kerrallaan aloittaen Malbecista jne. Yleinen huomio oli, että erot olivat yllättävän suuria. Esimerkiksi Syrahin osalta amerikkalainen oli voimakas ja tyypillinen, ranskalainen puolestaan melko kevyt Syrahiksi. Apaltagua Maipon alueelta taas oli ”erilainen”, aika herukkainen Cabernet verrattuna Jean Leonin täyteläiseen, perinteiseen viiniin.

Illan päätteeksi valitsimme tavan mukaan parhaan ja toiseksi parhaan viinin. Vaikka melkein kaikille viineille löytyi omat tykkääjänsä, kaksi viiniä oli ylitse muiden. Jean Leonin Gran Reserva Cabernet Sauvignon Penedesistä sai suorastaan äänivyöryn, yhdeksän ykkösääntä yhdestätoista ja lopu kaksi ääntä kakkoseksi! Se olikin upean rusehtava väriltään, rikas ja monipuolinen tuoksuiltaan ja syvän tasapainoinen maultaan. Voittaja oli sinänsä positiivinen yllätys, sillä emme ehkä miellä espanjalaista Cabernet Sauvignonia sellaiseksi laatuviiniksi. Belasco Old Vine Malbec Mendozasta puolestaan jyräsi kakkosviinin paikan seitsemällä äänellä. Tämä vahvisti yleistä mielipidettä siitä, että Argentiinan Malbecit ovat maailman huippua.

Vaikka kaikkien ohjelmassa olleiden viinien saatavuus ei olekaan hyvä, ilta antoi varmasti vinkkejä siitä minkälaiset punaviinit sopivat pääsiäisen menuun ja sehän oli tarkoituskin. Loppuillan kruunasi kellarin kätköistä kaivetut toskanalaisen pientuottajan Santa Vittorian Leopoldo (Pugnitello) ja Scannagallo (Sangiovese), jotka astetta kevyempinä, mutta lajinsa huippuina saattelivat entistä onnellisemmat osallistujat onnellisen maan pimenevään ja kylmänkosteaan iltaan.

 

Ilkka Eskola

Master Vice Commander

Portviiniä, Helsingin Classic Wine Cellar’s 29.11.2018

Tällä kertaa ritareilla oli suut makeana, kun kokoonnuimme Helsingin Classic Wine Cellar’siin testaamaan Portugalin ylpeyttä, Portviiniä. Ritareita ja kandidaatteja kokoontui kaikkiaan 16 henkeä maistelemaan romantiikan tunnusmerkit täyttävää makeaa juomaa, syksyn pimeneviin iltoihin ja takkatulien ääreen. Illan teema oli, portviinien maistamisen lisäksi, kokeilla eri viinejä makean ja suolaisten suupalojen kanssa.

Porttien seuraksi pöytii oli katettu neljää erilaista suklaata ja neljää erilaista juustoa.
1) Vaaleasuklaa -Mocca
2) Vaaleasuklaa -Hasselpähkinä
3) Tumma suklaa 70%
4) Tryffelisuklaa

Suolaiset
1) Stilton sinihomejuusto
2) Peltola Blue
3) Hienoin Keisarinna
4) Extra matured Cheddar

Kosketus portin historiaan
Portviinin historia juontaa kauas 1600 luvulle, jolloin Ranskan ja Britannian välinen kauppasota johti Ranskalaisen viinien saantivaikeuksiin Britanniassa. Sattuneesta syystä britit olivat pakotettuja käymään viinikauppaa muiden maiden kanssa, joista lähin oli Portugali. Laivamatka Portugalista oli kuitenkin sen verran pitkä, että viini oli usein jo pilaantunutta Britannian satamassa. Jotta viini kestäisi pidemmän kuljetusmatkan, britit pyysivät portugalilaisia nostamaan viinin alkoholipitoisuutta. Näin terästetystä viinistä syntyi ”Portviini”. Britanniassa suureen suosioon nousseen portviinin kulutus kasvoi nopeasti. Pian britit omistivat Portugalissa useita portviinitiloja ja koska kyseessä oli tavallaan Brittiläisten keksimä tuote, piti sen valmistuksesta tehdä tietysti erittäin säänneltyä ja byrokraattista. Pääsääntöisesti Portviiniä voitiin valmistaa vain Portugalissa, Douron alueella. Rypäleenä sai käyttää mitä tahansa alueen punaviinilajiketta, joita alueella on yli sataa erilaista. Sadonkorjuun jälkeen rypälemehu laitetaan perinteisesti käymää, jolloin siitä alkaa valmistua viiniä. Mutta, käymisvaiheen puolessavälissä, kun rypälesokerista on vielä noin puolet jäljellä, käyminen pysäytetään lisäämällä viiniin 77 prosenttista Brandyä. Kyseinen Brandy tulee olla tietenkin tislattu samoista rypäleistä. Sääntöjen mukaan portviini tulee olla vahvuudeltaan 20 prosenttista. Jäännössokeria portviinissä on yleensä n. 100g/litra.

Tilaisuuden viinit oli valittu siten, että ensimmäistä osuutta hallitsi Ruby -tyyppiset Vintage Portviinit. Toisessa osuudessa oli pelkästään Tawny -tyyppisiä portviinejä. Nämä kaksi portviini tyyppiä eroaa toisistaan siten että Vintaget on pullokypsytettyjä (Bottle Matured) ja Tawnyt tynnyri kypsytettyjä (Cask Matured). Tyypillisesti Vintage säilytetetään käymisen pysäyttämisen jälkeen tynnyreissä vain n. 2-3 vuotta ja pullotetaan suodattamattomana. Vintage kypsyy ja kehittyy pulloissa jopa kymmeniä vuosia. Sen sijaan Tawnyt ikääntyvät koko ikänsä tammitynnyreissä ja ne pullotetaan suoraan nautittaviksi. Tawny ei enää parane pullotuksen jälkeen. Väriltään Vintaget ovat hyvin tumman punaisia ja täyteläisiä, kun taas Tawnyjen väri on tammisäilytyksen ja hapettumisen ansiosta vaaleampi, hieman punaruskea ja muistuttaa väriltään enemmän konjakkia.

Toki ensin maistettiin yksi vaalea portviini, lähinnä tuomaan perspektiiviä siihen, että hyvän portviini ei aina tarvitse olla punaista.

Maisteltavat viinit:
1) Krohn Lágrima Fine White Port
2) Smith Woodhouse Late Bottled Vintage Port 2004
3) Porto Gran Cruz Vintage 1999
4) Graham’s: Vintage Port 2003

Ensimmäinen erä alkoi oikein hedelmäisellä vaalealla portilla – Krohn Lágrima Fine White Port. Sen tuoksu on kehittynyt ja mineraalinen, siitä löytyy kuivattuja hedelmiä ja pähkinää. Maku seuraa hienosti tuoksua ja siinä on aprikoosia, hunajaa ja kuivatun rusinan makuja. Tämä portti kannattaa ehdottomasti tarjota hyvin jäähdytettynä – lähes jääkaappikylmänä n. +5 – 8 asteisena.

Kolmen Vintagen suora tarjosi maistajille tilaisuuden vertailla eri-ikäisiä ja -hintaisia Vintage portteja. Vintage portit ovat aina suodattamattomia, joten viinit oli dekantoitu noin kaksi tuntia ennen maistelua. Näistä viineistä löytyi Vintage porteille tyypillisiä mustien marjojen ja kuivattujen hedelmien tuoksuja ja makuja. Viinejä erotti toisistaan erilaiset tammen vivahteet, sekä mausteiset ja kahvimaiset jälkimaut. Löytyipä niistä kahvia ja tummaa suklaatakin. Viinien jälkimakuja ryyditti pitkät, hennon tanniiniset jälkivaikutelmat ja tumman suklaan vivahteet. Vintage porttien tarjoilulämpötila n.+15-18.

Toinen erä: Tawny kimara
5) Graham’s 10 Years Old Tawny Port
6) Graham’s 30 Year Old Tawny Port
7) Porto Gran Cruz Tawny 40y

Liikkeelle lähdettiin Graham’sin 10 -vuotiaalla Tawnylla, joka jäi pian saman tuottajan 30 vuotiaan Tawnyn jalkoihin. Molemmista viineistä löydettiin rusinan ja kuivattujen hedelmien vivahteita. Molemmat viinit olivat erittäin tyylikkäitä, mutta 30 vuotiaan tasapainoisempi ja pidempi jälkimaku oli kaikkien mieleen. Mustana hevosena pöytään tuotiin vielä 40 -vuotias Porto Gran Cruz Tawny, jonka ansiosta tyylikkyys ja tasapainoisuus saivat vielä pienoisen nosteen. Loppuäänestyksessä 40 -vuotias Tawny pokkasi ansaitusti kirkkaimman mitalin ja hopeaa korjasi Graham’s 30y Tawny. Tawny porttien tarjoilulämpötilaksi suositellaan +16 – 18 astetta, mutta esim. Graham’sin sommelier suosittelee jäähdyttämään Tawny tyyppiset viinit jopa +5 – 10 asteisiksi enne tarjoilua – kannattaa kokeilla!

Ilpo Harjumäki, Knight

Vertikaali Töölönkylän Viinikellarilla Helsingissä 25.10.2018

11 viiniritaria ja 2 kandidaattia kokoontui Töölönkylän Viinikellarille harvinaislaatuiseen tastingiin, jossa maisteltavina oli Bordeaux:n ytimestä Saint-Émilion kylän tuottajan Chateau Tour Grand Faurie, Grand Cru vertikaali vuosilta 2007-2012. Vertikaalin maistaminen oli osalle luokkaansa ensimmäinen, joten jännitystä ja odotusta oli ritaristossa aistittavissa. Tasting aloitettiin lyhyellä katsauksella Saint-Émilionista, joka on mm. UNESCON maailmanperintölistalla ja on yksi Bordaux:n tärkeimmistä alueista ja tunnettu laadukkaista viineistään. Alueen viineistä suurin osa ovat sekoitus Merlota ja Cabernet Francia, niin kuin nyt tastingissäkin ollut viini.

Maisteltu viini on tuottajatilan ykkösviini mutta tästäkin huolimatta vaihtelu maussa ja laadussa oli parhaan ja huonoimman vuosikerran välillä merkittävä. Etukäteen asiantuntija-arvioissa vuosikerta 2010 oli mainittu huippuvuodeksi. Ilman tätä ennakkotietoa, tastingin päätehtävänä olikin selvittää, kuinka hyvin yksiin oma arviointimme tämän kanssa kävi. Tasting aloitettiin maistamalla ensin kolme nuorinta vuosikertaa. Näissä tuli jo ensimmäinen merkittävä ero kun 2011 vuosikerta erottui selvästi kahta muuta heikompana kaikilla osa-alueilla. Jälkimmäisessä sarjassa etukäteen vanhimpaan vuosikertaan ladatut odotukset olivat kuitenkin karvas pettymys, kun tämä 2007 vuosikerta sai täystyrmäyksen lähes kaikilta osallistujilta. Selityskin toki löytyi, sillä tunnetusti kesä 2007 oli Euroopassa surkea ja sateinen, eikä viineiltäkään tämän vuoksi voi liikoja odottaa. Seuraavien vuosien laatu olikin jo aivan toista maata ja 2009 vuosikerta osoittautui erinomaisen tasapainoiseksi ja jo nyt valmiiksi paketiksi. Lopullisessa äänestyksessä tämä veikin ykköstilan melko selvästi ennen selväksi kakkoseksi tullutta 2010 vuosikertaa, jonka säilytyspotentiaali kuitenkin arvioitiin 2009 vuosikertaa paremmaksi. Kolmannesta sijasta olikin sitten tiukka vääntö 2008 ja 2012 välillä tasaäänin, mutta enemmän kakkossijoituksia saanut 2008 vei tämän lopulta kärkikolmikkoon.

Kaikkiaan tasting oli varsin mielenkiintoinen ja inspiroiva ja monelle myös ensimmäinen omakohtainen kokemus siitä, miten saman tuottajan, saman tuotteen erot voivat olla huimia vuosikerrasta riippuen. Jälleen kerran siis osoitus kuinka suuri merkitys kasvuolosuhteilla ja säätilalla lopputuloksen kannalta on ja kuinka herkkä prosessi tämän jalon juoman tuottaminen on. Erinomaisten esivalmisteluiden jälkeen allekirjoittaneen oli helppo toimia illan sijaisisäntänä, joten loppuun vielä iso kiitos illan järjestelystä vastanneelle Pirkka Peltoniemelle, joka ei itse valitettavasti päässyt paikalle viinejään maistamaan.

Ilkka Jaakkola, KOV kandidaatti

Saksan monipuoliset valkoviinit, Helsingissä 8.5.2018

Kokoonnuimme tiistaina perinteiseen aikaan Ruttopuiston viinikellarille maistelemaan, teeman mukaisesti, saksalaisia valkoviinejä. Viinit olivat valittu pääsääntöisesti Rhein:in varrella olevilta viinialueilta (Mosel, Rheingau, Nahe, Rheinhessen, Pfalz ja Württemberg) sekä valmistettu yhdestä rypäleestä. Maistelu toteutettiin puolisokkona ja se oli jaettu kolmeen osaan. Taisting toteutettiin antamalla vihjeitä lasiin kaadetuista viineistä.

Ensimmäisen osan vihjeet olivat: ”Kaksi seuraavista viineistä tulee samalta alueelta”, ”Kaikki kolme ovat tehty samasta rypäleestä” ja ”Yksi viineistä on vanhempi”.

Ensimmäiset kolme viiniä olivat:

  1. Schloss Johannisberger Gelblack Riesling Trocken 2014
  2. Schloss Vollrads Riesling Alte Reben 2015
  3. Dreissigacker Westhofener Kirchspiel Riesling Trocken 2011

Viineistä numerot 1. sekä 2. olivat Rheingausta ja numero 3. oli Rheinhessenistä. Kaikki kolme viiniä olivat Riesling-rypäleestä.

Toisen osan vihjeet olivat: ”Kaksi seuraavista viineistä tulee samalta alueelta”, ”Kaikki kolme ovat tehty samasta rypäleestä” ja ”Kaksi viineistä on samaa vuosikertaa ja yksi vuoden nuorempi”.

Maistellut viinit olivat:

  1. Loosen Erdener Treppchen Riesling Dry ”Old Vines” GG 2014
  2. Grans-Fassian Dhroner Hofberg Riesling GG 2014
  3. Tesch Mond Riesling Trocken 2015

Viineistä kaksi ensimmäistä ovat Moselin alueelta ja kolmas Nahesta. Jälleen kaikki kolme viiniä olivat Riesling-rypäleestä.

Kolmannen osan vihjeet olivat: ”Toinen viineistä ei ole Riesling”, ”Molemmat viinit tulevat eri alueilta ja kumpaakaan aluetta ei ole vielä tänä iltana esiintynyt” ja ”Toinen viineistä on vuoden vanhempi”.

Ja taistingin kaksi viimeistä viiniä olivat:

  1. Dautel Weissburgunder Gipskeuper 2014
  2. Von Winning Grainhübel Riesling Grosses Gewächs 2015

Ensimmäinen viineistä oli Württembergistä ja toinen Pfalzista. Ensimmäinen viini oli illan ainoa muu kuin Rieslingin-rypäleestä tehty viini. Kyseessä oli Weissburgunder eli tuttavallisemmin ”Pinot Blanc”.

Illan paras viini valittiin perinteiseen tapaan äänestämällä. Voittajaksi valikoitui selkeästi ensimmäisen sokkoerän viini numero 3. Voittaja viini erottautui edukseen muutaman vuoden vanhempana sekä tammikypsytyksensä ansiosta.

Illan tarkoitus oli järjestää maistelu hieman normaalista poiketen ja kokeilla pelkästään samantasoisia valkoviinejä puolisokkona. Uskomme, että illan aikana monelle valkeni Riesling-rypäleen monipuolisuus ja kuinka paljon eri tilojen sekä – alueiden väliltä voi maistaa eroja.

Tuoreet (Vintage 2017) viiniritarit Aake Ilomäki ja Ilpo Harjumäki kiittävät mahdollisuudesta järjestää taisting.