Viiniritarit maistelivat roseeviinejä

Pernod Ricardin toimitilaan Helsingissä kokoontui 14 henkilöä rose-maisteluun. Tilaisuutta isännöivät Kaisa Kavekari ja Jaakko Wanhalinna.

Toimittaja oli kerännyt pyynnöstämme mittavan määrän rose-pohjaisia viinejä. Maistelimme sokkomaisteluna kolme kuohuvaa,  jotka paljastuivat lopuksi seuraaviksi:  G.H.MUMM Le Rose samppanja, rypäleinä 60% Pinot Noir, 22 % Chardonnay ja 18 % Pinot Meunier. Tuote sai hienon lentävän lähdön v. 1957, kun sitä tarjoiltiin Ranskan presidentin Elysee -palatsissa.

Kuohuviineistä toimittaja oli valinnut Espanjan maaperältä, tarkemmin Sant Sadurin d´Anoian kylän Penedeksen alueelta, jossa valmistetaan Campo Viejo Cava Brut Rose -viiniä. Viini on valmistettu perinteisellä Cavan valmistustavalla, jossa viinin toinen käyminen tapahtuu pullossa, sokeripitoisuudeksi jää 10 g/l. Toisena  kuohuviininä maistelimme ehkä kaikille tuttua Elysee roseta.

Lopuksi maistelimme kolmea eri maissa tehtyä rose-viiniä, samoin sokkona. Maistelun jälkeen saimme tietää, että lasissamme oli ranskalaista Rose de Loirea, rypäleinä Gamay ja Cabernet Franc. Tilalla on pitkä perinne Loiren viinialueella ja tuotanto koostuu rose -viinien lisäksi valkoviineistä.

Seuraavana vuorossa oli Etelä-Afrikan Thandi Shiraz, joka on saanut reilun kaupan merkin ja joka sisältää Shiraz 85% ja Pinotage 15% rypäleitä. Nimensä perusteella viini sisältää ravitsevaa ja kehittävää rakkautta. Viimeiseksi saimme tietää maistelleemme  perinteistä, pitkään Suomessakin markkinoilla ollutta portugalilaista Mateus Roseta, nykyään pullo on design ikoni.

Isännät olivat myös kattaneet pöytään erilaisia juustoja, joita pääsimme kokeilemaan toisen kaadon yhteydessä. Lopuksi äänestimme illan viinistä hieman normaalista poiketen, koska illan paras viini oli odotetusti samppanja, eniten 2. sijoja sai ranskalainen Rose de Loire.

Tilaisuuteen osallistujat kiittivät Jaakkoa ja Kaisaa laajasta rose-maistelusta ja hienosta tietoiskusta eri valmistumismenetelmistä. Toivomme aktiivista osallistumista seuraaviinkin tilaisuuksiin, jotta saadaan rakentavaa keskustelua viineistä.

Heikki Koski

Jätä kommentti

Kategoria(t): viini

Viiniritarit tutustuvat Toscanan herkkuihin

Kevät alkaa jo ilmoittelemaan tulostaan ja valoa on päivä päivältä enemmän. Tästä huolimatta joukko ritareita, ritarikandidaatteja ja toiminnastamme kiinnostuneita henkilöitä laskeutui Vinoteekin kellariin maistelemaan Toscanan aarteita.

Maisteluun oli valittu pääasiassa hieman tuntemattomampien tuottajien viinejä ympäri Toscanaa. Viinien lisäksi nautittiin Casa Italian herkullisia juustoja ja lihoja, jotka saivat erityisen hyvät makuarviot.

Illan ensimmäisenä viininä nautimme proseccoa, Olli Heikkilän kertoessa samalla Viiniritarien toiminnasta ja historiasta. Vieraiden istuuduttua pöytään, jossa viinit jo odottivat laseihin kaadettuja, oli aika maistaa illan yllätysviini. Kyseinen pullo istui maistelun ajan folioon käärittynä viereisellä pöydällä ja vieraat saivat arvailla mistä viinistä on kyse. Totuus viinistä luvattiin kertoa maistelun lopuksi.

Ensimmäisenä maistoimme varsinaiselta listalta vanhan ja perinteikkään super toscanalaisista tunnetun valmistajan viiniä, Ruffino Modus, vuodelta 2008 (50% Sangiovese, 25% Merlot ja 25% Cabernet). Modus sai hyvän arviot illan ensimmäisenä viininä ja kyseisellä viinillä on vielä useita vuosia tasaista kehittymistä jäljellä. Seuraavaksi iltaamme ilostutti todellinen Montepulcianon salattu helmi, eli Villa Sant Annan Poldo vuodelta 2012 (80% Nobile, 20% muita punaisia). Villa Sant Annan viinitilaa pyörittävät perheen naiset, kolmessa sukupolvessa ja Poldoon on tarttunut erityisesti vanhan rouvan tunnettua luonnetta.

Seuraavaksi maistoimme kahta monelle tuntemattomasta rypäleestä valmistettua viiniä. Molemmat viinit ovat 100% Pugnitelloa, joka on 1980-luvulla uudelleen löydetty etruskiaikainen rypäle. Valitettavasti ensimmäinen viini, eli San Felice Pugnitello vuodelta 2006, oli mennyt selkeästi ylikypsäksi ja makuelämys jäi hyvin vailinaiseksi. Paremmin menestyi kuitenkin edellisessäkin Toscana –tastingissa maistettu Santa Vittoria Leopoldo, vuodelta 2011.

Seuraavana maistoimme Capezzana Trefiano Riservaa vuodelta 2010 (80% Sangiovese, 10% Cabernet, 10% Canaiolo). Kyseinen viini tulee suomalaisille normaalisti hieman tuntemattomammalta Carmignanon alueelta. Viimeisenä viininä maistoimme pientila Santa Giulian herkullista Brunello Riservaa vuodelta 2010. Kyseinen vuosi oli todella hyvä Brunellolle, joten tiesimme odottaa jotain upeaa. Eikä Brunello tälläkään kerralla pettänyt. Brunellolla oli todella tiukka kilpailu illan viini –kilpailussa, kuitenkin niin että tuntemattomampi Capezzana Trefiano Riserva vei tällä kerralla voiton, pistein 5-4.

Illan päätteeksi paljastettiin vielä ensimmäinen yllätysviini. Arvauksia annettiin lähtien merlotista ja päättyen Piemonten alueelle. Todellisuudessa viini yllätti kaikki, kyseessä oli Palazzo Vecchion Nobile di Montepulciano vuodelta 2010.

Ilta oli todella upea ja mielenkiintoinen varsinkin mukana olleille ensikertalaisille sekä ritarikandidaateille. Seuraavan kerran nautimmekin italialaisia herkkuja jo kesäkuun 14. päivänä – joten sitä odotellessa.

 

Matti Malkamäki

Jätä kommentti

Kategoria(t): viini

Viiniritarit ja Ezio Rivellan vertikaali

Kokoonnuimme helmikuisen pirteänä pakkasiltana veljemme Jukka Puskalan Agtuvi Oy:n hienoissa tiloissa, jossa meillä oli tiedossa rotevaa lämmittävää punaviiniä. Aloitimme tilaisuuden pirskahtelevan kuivalla ja mukavasti kuplivalla Spumantella.

Illan teemana oli vertailla Ezio Rivella Barbera D’Asti DOCG Superior  Sichivej –viinin kuutta eri vuosikertaa img_0945väliltä 2001 – 2012. Vertikaalisetti oli tuotteistettu ja pakattu kauniiseen puusalkkuun.  Oli jännittävä miettiä löytyisikö eri vuosikerroista  paljon eroja vai yhteisiä luonteenpiirteitä.

Maistelun yhteydessä emeritusjäsenemme Timo Jokinen kertoi ystävästään Ezio Rivellasta, joka on Italian viinialan vaikuttajia ja on ollut luotsaamassa mm. Banfin tilaa yhdeksi Italian tunnetuimmaksi tilaksi. Lisäksi hän on menestynyt mm. Amerikan mantereella. Hänen mottonsa on että vaikka nykyinen viinimaailma on kovin erilainen kuin aiemmin, silti on olemassa syy miksi viiniä kutsutaan jumalten nektariksi – viini ei ole vain tuote muiden joukossa vaan sillä on sielu joka ei synny pelkällä tuotantotekniikalla.

Nämä viinit ovat varma sijoitus, koska ne kehittyvät huippuunsa 7 – 15 vuoden aikana ja voivat kehittyä jopaimg_0959 20-30 vuotta. Yksi Barbera rypäleen erikoisuuksista on sen monipuolisuus – rypäleestä voi valmistaa kiehtovia valko- ja roseviinejä sekä  keskitäyteläisiä tai monimuotoisia täyteläisiä punaviinejä jotka pystyvät kilpailemaan maailman arvostetuimpien viinien kanssa. Viinejä on kypsytetty ranskalaisissa tammitynnyreissä 24 – 27 kuukautta.

Viinien tuoksuissa oli erittäin selkeitä eroja lähtien 2001 vuosikerran jo hieman taittumassa olevasta tuoksusta nuorempien vuosikertojen voimakkaan mausteisiin tuoksuihin, jotka lumosivat moniulotteisuudellaan. Nämä viinit sopivat hyvin niin grillattujen pihviuen, täyteläisten pastojen kuin pidempään kypsytettyjen juustojen kera.

Pääsimme kokeilemaan viinejä myös ruuan kanssa. Pöydästä löytyi lehmänmaidosta, lampaanmaidosta, puhvelinmaidosta ja vuohenmaidosta tehtyjä juustoja; Parmigiano Reggiano, Pecorino Romano , Mozzarella di Buffala ja vuohenmaitojuustovalikoima. Lisäksi makupareina  kokeilimme parmankinkkua, maksapateeta,viikunahilloa,  tomaaattia, omenaa sekä Hakasen leipomon uutta täysjyväpatonkia. Viineihin sai täysin uutta ulottuvuutta ruualla ja totesimmekin että nämä viinit kaipaavat ruokaa rinnalleen.

Maistoimme vertikaalissa Barbera D’Asti DOCG Superior Sichivej vuosikerrat 2001, 2003, 2007, 2009, 2010 ja 2012. Kukin löysi eri vuosikerroista erilaisia ominaisuuksia, mutta totesimme yhdessä että vuosikertojen keskinäiset erot olivat todella selkeät, vanhimman vuosikerran ikääntyneen pehmeästä mausta nuorien vuosikertojen vielä kovaan suutuntumaan. Myös tuoksuissa löytyi selkeitä eroja vuosikertojen välillä. Vuosikerta 2009 keräsi eniten ykkössijoja, nousten illan voittajaksi. Jaetulle hopealla pääsivät vuosikerrat 2001, 2003 ja 2007.

img_0944Loppuillasta keskustelu soljui mukavasti eri aiheissa, mm. Trumpin ikävien toimien vaikutuksista amerikkalaisiin viinitiloihin. Mukavan lämminhenkisen illan päätteeksi suuntasimme tyytyväisinä kotia kohti. Kiitokset Jukalle, olipa KIVAT kokoontumispaikka.

 

 

Olli Heikkilä

Jätä kommentti

Kategoria(t): maistelu, tasting, viini, viinimaistelu, viinintekijä

Viiniritarit arvioivat vanhan maailman viinipareja

Viiniritarit kokoontuivat Töölönkylän Viinikellariin maistelemaan ja vertailemaan viinejä helmikuisena päivänä. Pirkan kellarihyllyltä oli kelpuutettu mukaan mielenkiintoiset viiniparit. Ideana oli verrata perinteistä laatutuottajaa uuteen tekijään. Ihan naapureita viinit eivät kuitenkaan olleet.

img_0849Ensimmäisenä laseihin kaadettiin ranskalainen parivaljakko. Illan kallein viini Batailley edusti perinteistä Grand Cru –tilaa Pauillacista. Nuoressa viinissä on potentiaalia pitkäänkin ikääntymiseen mutta tyypillinen väri, tuoksu ja maku olivat hienosti esillä. Toiseen lasiin kaadettiin haastaja Veyry. Syvän punainen väri, tasapainoinen tuoksu sekä moniulotteinen maku yllätti kaikki. Pirkka oli helpottunut ettei saksalainen viinikauppias ollutkaan jymäyttänyt häntä. Molemmille ranskalaisille kolme ykkössijaa illan päätteeksi.

Bordeaux: Chateau Batailley, Pauillac 2011 ja Cotes des Bordeaux: Chateau Veyry 2010.

Toisella kierroksella saatiin Italian sinivalkoista väriä pöytään. ”Hullun Kokin” img_0855Meriame oli monelle uusi tuttavuus. Jyrki Sukula on nostaa hienosti suomi-tietoutta Serralunga d’Albassa. Viini saavutti ansiokkaasti kolme ykkössijaa. Voimakas, lähes sinipunainen väri ja herukkainen tuoksu tarvitsi parmesania seurakseen ja sitä olikin kaikille varattuna. Edellisen parina ollut kauniin tiilen punainen, Barberan jälkeen lähes tuoksuton ja silkkisen pehmeä, Tricerchi oli hieno Brunello. Raati piti siitä ja tasapainoisella kokonaisuudellaan se nappasi kaksi ykkössijaa.

Piemonte: Sukula Barbera d’Alba 2013 ja Toscana: Tricerchi Brunello di Montalcino DOCG 2010.

img_0857Viimeinen kierros oli Hispanian niemimaan viinien välinen. Hyvin intensiivinen ja alkuperäistä Ribera del Dueroa kunnioittava Valdemacuco oli kelpo viini. Tämän kanssa sopisi mainiosti mehevä pihvi grillistä, mutta tällä kertaa viinin kera oli tarjolla Manchego-juustoa. Valdemacuco nappasi viimeisen ykkössijan ja jätti taakseen portugalilaisen Esporaon, joka oli kelpo viini tässä kovassa seurassa. Vaikka Esporao jäi viimeiseksi illan pisteissä, silti kaikki pitivät tästä herkusta.

Espanja, Ribera del Duero: Bodegas Valdemar Fincas DO 2012 ja Portugali, Alentejo: Esporao Reserva 2013.

Illassa maistui vanhan maailman monipuolinen osaaminen. Perinteiset Pauillac ja Brunello, joista osataan tietysti veloittaakin sekä Esporao. Uudempaa tyylisuuntaa edusti hieno ja lopulta illan ykköseksi valittu Veyry. Viinin hinta oli vain kolmasosa kalliimmista! Toivomme Jyrki ja Riikka Sukulan tilalle menestystä ja ehkä joskus käymmekin siellä vierailemassa. Sukulan Barbera pääsi kärkikolmikkoon ehkä ulkoviinillisten ominaisuuksiensa takia. Vaikutelma voi olla toki väärä, pullohan tyhjeni hyvin. Valdemar näytti esimerkkiä espanjalaisten modernista viinitekotaidosta.

Ilta oli kaiken kaikkiaan onnistunut, viinit hyviä ja monipuolisia. Huonoja viinejä ei tänään maisteltu lainkaan. img_0866Lopuksi löytyi vielä musta hevonen kaikille maistettavaksi. Illan ehdottomasti valokuvatuin pullo oli Pirkka Grand Cru. Keskon St. Emilion viini oli ihan kelpo viini, kaikki totesivat. Voi vain arvuutella miksi sellainen on tehty. Toteutus on onnistunut paremmin kuin eduskunnan juhlaviinit. Tästä virinnyt verokeskustelu ja kommentit suomalaisesta alkoholijärjestelmästä jätetään kuitenkin tästä kertomuksesta pois.

Tamperelaiset veljet kiirehtivät junaan ja muu seurue jäi keskustelemaan lasien merkityksestä. Tästä nousi hyvä lasitasting-idea, joka vielä toteutetaan. Tastinglasit laitettiin pesuun ja kaapista otettiin uudet viimeistä ripassoa varten. Viini tai tarjoilu loppui lopulta ja koko loppuseurue lähti tekemään viimeisen vertailun kadun toiselle puolelle ravintola KuuKuuhun. Asta Nurmilaukkaan viinilistalta löytyi erinomainen Amarone mutta siitä ei sen enempää. Kiitos tamperelaiset, kiitos osallistuneet jäsenet ja kandit.

Per Vitem! Ad Vitam!

Pirkka Peltoniemi

Jätä kommentti

Kategoria(t): viini

Viiniritarit arvioivat viinien ja makupalojen yhteensopivuutta

Vuoden viimeinen maistelu Helsingissä pidettiin 23.11.2016 tusinan osallistujan voimin.  Kokeilimme makupariyhdistelmiä eli maahantuoja oli ehdottanut pikkuannoksia kunkin maisteltavan viinin kanssa kokemuksensa nojalla. Olimme saaneet esittelyyn Lindbohm & Partners Ltd  tuotteet, joita esitteli toimitusjohtaja Heikki Lindbohm Classic Wine Cellarsin tiloissa. Toimittaja oli tehnyt mukavan upgreidauksen, kun ensimmäiseksi juomaksi oli päivittynyt Armand de Brignac Brut Rose, AC Champagne, yksi arvokkaimmista NV samppanjoista Alkon tilausvalikoimassa. Makupala ei jäänyt tasosta jälkeen; 100 % ankanmaksa viikunahyytelön kera.

kuva-1-lautanen

 

 

 

 

 

 

 

Valkoviineistä maistelimme luomuviini Chateau de la Jaubertie Sauvignon Blanc 2015, Ryman, AC Bergerac, Ranska, jonka valmistamiseen oli käytetty kolmea rypälettä (sauvignon blanc, semillon ja muscadelle). Suosituksena makupalaksi oli kylmäsavulohileipänen majoneesilla ja lohen mädillä. Osallistujat mykistyivät kun havaitsivat makunautintojen täydentävän toinen toistaan. Lisäksi Heikki Lindbohm totesi, että kyseinen viini paranee, jos sitä malttaa säilyttää 6-8 vuotta.

Ensimmäinen punaviini tuli Ranskasta eli Chateau Fourcas-Borie 2012, AOC Listrac-Medoc, Bordeaux, rypäleinä Merlot ja Cabernet Sauvignon. Catering oli jostain löytänyt loistavan palan hirvenpaistia mustaherukkahyytelön kera. Viini oli jo nyt erinomaista, mutta kestää vielä säilytystä.

Lampaanleikkeleen kanssa maistelimme Hugh Hamilton ”The Villain” Cabernet Sauvignon 2014, McLaren Vale, Australia, joka oli 100 % cabernet sauvignon. Kyseisen juoman vuosikerta 2012  sai hopeaa Vuoden Viinit 2015 -kilpailussa. Maahantuoja kertoi maun syvenevän, jos viinin antaa kypsyä vielä viisi vuotta.

Lopuksi maistoimme kahta jälkiruokaviiniä. Pähkinöiden, kuivattujen hedelmien ja rusinoiden kera portugalilaista valkoista portviiniä, Krohn Lagrima Fine White Portia sekä italialaista Domini Veneti Recioto della Valpolicella Classico 2013, joka sulatti suussa piparinmakuisen mudcake kakunpalan.

Illan päätteeksi raati valitsi voittajaksi ylivoimaisella äänten enemmistöllä ensimmäisen yhdistelmän, samppanja ja ankanmaksa. Vahvaksi toiseksi sijoittui portviini kuivattujen hedelmien ja pähkinöiden kera. Portviini sopii mainiosti hedelmäkakun kanssa, tässä tilaisuudessa hedelmäkakku kuitenkin vaihdettiin kuivattuihin hedelmiin ja pähkinöihin, jotta ei olisi useaa kakkupalaa maisteltavana. Maistelijat pisteyttivät ns. vahvan jälkiruokaviinin korkealle, joten voisimme käyttää välillä myös vähemmän perinteisiä jälkiruokaviinejä maisteluissamme.

Viiniritarit kuuntelivat kuva-1-pullo-ja-lasikiinnostuneina Heikki Lindbohmia. Saimme myös kuulla että suurin osa maistetuista viineistä on ollut heidän edustuksessaan yli kymmenen vuotta, vanhimmat jo vuodesta 2000, jolloin yritys on perustettu.

Kiitimme järjestäjiä hienosta kokemuksesta ja toivotimme niin jäsenille, kandidaateille kuin aveceille rauhallista joulun odotusta. Tilaisuuden jälkeen tuli tunne, että useampi osallistuja poikkeaa Alkoon hakemaan juuri maisteltuja tuotteita, niin onnistuneesti makupalat toimivat. Suosittelemme muidenkin jäsenten kokeilevan näitä makuyhdistelmiä.

Yhtään juustoa ei illan aikana tarjottu, vaikka esim. vaaleata portviiniä (5. viini) on tarjoiltu messuilla Valion Salaneuvoksen kanssa loistavana makuparina.

 

Heikki Koski

Jätä kommentti

Kategoria(t): viini

Viiniritarit maistavat jouluviinejä

Lumisena marraskuun iltana tutustuttiin Classic Wine Cellarsin tiloissa Viinimestarit.comin jouluviinivalikoimiin. Mukana oli 14 maistelijaa eli tilaisuus oli loppuunmyyty.

panorama

Etukäteen oli sovittu Sieväsen Matin kanssa, että mukana olisi kaksi valkoviiniä ja neljä punaista. Valkoviineiksi oli valittu Chablis ja Soave. Chablis oli Begue-Mathiotin 1er cru Vaucopins 2013, joka on terästankeissa valmistettu ja siksi raikas, mineraalinen Chardonnay. Viini oli miellyttävä ja maussa tuli esiin rypäleelle ominaiset greippi, omena ja valkoiset kukat.

Soaven osalta päädyimme vaihtamaan vuosikertaa nyt myynnissä olevaan 2014. poytaViini oli Portinari Soave Santo Stefano 2014 (Garganega), jota on kypsytetty hiivasakan päällä tammitynnyreissä vähintään 18 kk. Viini oli juuri pullotettu ja tullut samana maanantaina Matille. Valmistusmenetelmä on ns. rational dual ripening, jossa köynnökset katkaistaan puolesta välistä ja rypäleet jätetään kuivumaan ja kypsymään tukilankojen varaan. Viini on Soaveksi huomattavan voimakas ja omaa hyvän säilytyspotentiaalin.

Punaviineistä maisteltavana oli Viinimestareiden valikoiman uutuus Berarte Reserva 2009, Rioja. Tuottajalla on 14 hehtaarin perhetila Riojan Alavesassa. Tempranillo (100%) ja ikä oli tuonut viiniin mukavasti moniulotteisuutta, maku ei erityisen vahva ja riojalaiseksi tammi maistui melko vähän. Miellyttävä ja helppo kokonaisuus, vaikka ei pärjännyt vahvemmille Valpolicellan viineille.

Loput kolme viiniä tulivat kaikki Valpolicellan alueelta, joten odotettavissa oli täyteläisiä, marjaisia ja aavistuksen karvaita viinejä. Ensimmäisenä oli vuorossa Corte Lenguinin Ripasso 2013. Maku oli runsas, aavistuksen makea mutta tasapainoinen, jälkimaussa oli havaittavissa lievää karvautta. Miellyttävä viini, jonka suosio on helppo ymmärtää.

Toisena maistettiin Scriani Carpane 2010, joka on yhden palstan viini, 100 % Corvina Veronese. Rypäleitä on kuivattu reilu kuukausi kuten amaronen rypäleitä, mutta lyhyemmän aikaa. Mausteisessa maussa oli selvästi mustia marjoja, lähinnä mustikkaa ja mustaherukkaa, hyvin miellyttävä kokonaisuus. Viinissä oli riittävästi hapokkuutta tasapainottamaan täyteläisyyttä ja lievää makeutta.

Viimeisenä maistoimme Scrianin Riserva Amaronea 2010. Viini oli vahva kuten arvata saattoi, mutta kuitenkin tasapainoinen kokonaisuus. Ruokaviiniksi se on haastava, mutta parhaimmillaan varmaan meditaatioviininä vaikkapa sikarin kanssa. Maussa löydettiin ainakin mustaherukkaa sekä suklaan ja kahvin karvautta. Mielenkiintoista oli, että sikarimiehet löysivät muista poiketen mausta myös petroolisuutta, jota he löysivät myös Carpanesta.

Parhaasta viinistä äänestettäessä valkoviinit eivät saaneet yhtään ääntä. Suosikiksi ei yllättäen noussut Riserva Amarone vaan Carpane kahdeksalla äänellä. Amarone sai tyytyä kakkossijaan.

Viinien kanssa maistelimme Matin tuomia leikkeleitä ja Kosken Heikin Italiasta tuomia Grana Padano ja Pecorino juustoja, jotka voimakkaina juustoina toimivat hyvin vahvojen viinien kanssa.

Osallistujat kiittivät Mattia jälleen kerran erittäin informatiivisesta ja leppoisasta maisteluillasta.

Matti Sievänen, Ilkka Eskola

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): viini

Viiniritarit maistavat italialaisia pientilaviinejä

Lokakuisena keskiviikkoiltana 12.10. kaksitoista ladya, ritaria ja avecia kokoontuivat Helsingissä Classic Wine Cellarsin tiloissa maistelemaan Italian pientilojen tuntemattomia helmiä.

20161012_193904Erityisesti Marchen ja Toscanan alueilta tulleisiin viineihin tutustuttiin alueeseen perehtyneen tuoreen ritarimme Matti Malkamäen johdolla. Suuri osa Matin kellarista kerätyistä viineistä oli sellaisia, joiden tuotannon määristä johtuen samoja vuosikertoja ei todennäköisesti ole enää saatavilla. Ilta alkoi teemaan sopivasta La Pria:n 100% glera-rypäleestä valmistetulla proseccolla.

Valkoviineissä kokeilimme kahden eri alueen pecorino-rypälettä sisältävää viiniä. Aloitimme Vittorini Marche Bianco:lla, vuodelta 2013 (40% pecorino, 10% incrocio bruni, 50% sangiovese). Toisena valkoisena maistoimme toscanalaista Santa Vittoria Grechettoa (85% pecorino, 15% incrocio manzoni), myös vuodelta 2013. Ensin mainittu marchelainen keräsi hyvät pisteet ja päätyi illan viiniä arvioitaessa kolmannelle sijalle.

Punaisissa johtoajatus oli aloittaa puhtaalla Romagnan alueelta tulevalla 100% sangiovesella, Predappio di Predappio Romagna Riservalla vuodelta 2012. Valitettavasti kuitenkin kyseinen viini oli kerännyt vahvasti kellarin aromeja ja todettiin korkkivikaiseksi.

Tästä kokemuksesta jälleen oppineena, siirryimme viipymättä illan mielenkiintoisimpaan vertailuun. Seuraavana oli nimittäin vuorossa kahden samana vuonna tuotetun syrahin vertailu. Ensimmäinen oli toscanalainen Buccia Nera, joka muuten keräsi hyviä arvosanoja, mutta lievästä sameudesta johtuen ei pärjännyt loppuarvostelussa. Paljon paremmin pärjäsi Paolini e Stanfordin Marche Syrah, joka tuli illan viiniä arvioitaessa toiselle sijalle neljällä äänellä.

Viimeisenä maistettavana viininä oli yksi Matin ehdottomista suosikeista. Tämä toscanalainen todella pienen Santa Vittorian perhetilan tuottama Leopoldo vuodelta 2010, on valmistettu vielä melko tuntemattomasta pugnitello-rypäleestä. Pugnitello on yksi ennen ajanlaskun alkua Italian etruskikulttuurin suosimista rypäleistä, joka löydettiin uudelleen 80-luvun alussa. Leopoldosta pidettiin, vaikka rypäle olikin suurimmalle osalle uusi kokemus ja tiukassa illan viinin arvioinnissa se nousi ensimmäiselle sijalle viidellä äänellä.

Tunnelma oli koko illan ajan hyvin lämminhenkinen ja innostava. Illan kruunasi meitä tervehtimässä käynyt emerituksemme Timo Jokinen, joka toi terveisiä ritariveljiltämme Tampereelta.

Matti Malkamäki

Jätä kommentti

Kategoria(t): viini