Huippuvertikaali: Château Musar 2003-2012

Viiniritareiden Tampereen-kaarti järjesti Château Musar- vertikaalitastingin loppuvuoden piristykseksi. Tässä huippuhienossa 10 vuosikerran vertikaalissa olivat mukana Château Musar Red – punaviinit vuosilta 2012-2003. Näitä kokoonnuimme suurella ilolla maistelemaan Tampereen Central Officen tiloihin.  

Komea rivi, vertikaalitastingissa maisteltiin kymmenen vuosikertaa samasta viinistä.

Musarin viinitalo sijaitsee Libanonissa, Bekaan-laaksossa, noin 30 kilometriä Beirutista itään. Libanonin kuumassa ilmastossa parhaat viinitarhat saavat viileät kasvupaikat, niinpä myös Musarin tarhat sijaitsevat noin 1000m korkeudessa. Tämä tarjoaa köynnöksille viileämmän kasvuympäristön ja pidemmän kasvukauden, kuin merenpinnan tasossa. Musarin punaviineihin kuuluu myös 12kk tammikypsytys. Talolla onkin mittava kokoelma sekä sementtisiä käymistankkeja, että kuuluisan Neversin tammimetsän tammesta valmistettuja tynnyreitä. Tynnyreitä uusitaan hiljaksiin, jotta tammituksen tyyli pysyy hienostuneena. 

Château Musar kuuluu Libanonin arvostetuimpiin viinitaloihin ja sen punaviinit tunnetaan suuresta ikääntymispotentiaalistaan. Gaston Hochar perusti Château Musar viinitalon 1930-luvulla ollessaan 20-vuotias. 1959 ohjat otti hänen poikansa, Serge Hochar. Kansainväliseen julkisuuteen viinitalo ponnahti todenteolla vuonna1984. Tällöin Decanter-lehti myönsi Serge Hochardille tittelin ”Decanter Man of the Year”. Siitä lähtien viininystävät ovat arvostaneet ja maistelleet tämän ”Libanonin helmen” viinejä suurella kiinnostuksella. Nykyään taloa luotsaa perheen kolmas sukupolvi, Sergen pojan, Gaston Hocharin johdolla. 

Vertikaalitastingeissa on usein mukana vaaleaa leipää. Sitä voi halutessaan napostella makujen neutralisoijana eri viinien välillä.

Ovatko vuodet veljiä keskenään?

Musarin tyyliin kuuluu, että viinien annetaan ilmentää kasvuvuottaan, eikä vuosikertoja pyritä tasapäistämään. Tämän ansiosta eri vuosikertojen vertailu on viiniharrastajalle kiinnostavaa ja myös haasteellista, sillä viinien välillä voi olla suuriakin eroja. Eroja totisesti löytyi, mutta mikä vuosikerta miellytti viiniritareita eniten?

Vuosikerrat ja niiden tyylit:

2012 – Viinistä välittyi ikääntynyttä tunnelmaa, mustaherukkaa, rusinaa ja mustikkahillon aromeja. Pehmeä olemus, tanniini toi ryhtiä, mutta kokonaisuus oli monen mielestä hiukan liian hillomainen.

2011 – Voimakas ja täyteläinen, mutta aromeiltaan hiukan supussa. Tanniinit ovat vielä melko tiukat ja kokonaisolemus jotenkin kulmikas. Tarvitsee vielä aikaa kypsyäkseen täyteen loistoonsa.
Muuta kiinnostavaa: Vuonna 2011 Château Musar on tehnyt historiansa myöhäisimmän sadonkorjuun.

2010 – Ujo ensivaikutelma, aukesi kuitenkin lasissa mukavasti ja miellytti lopulta monia maistelijoita. Aromeissa mustaherukkaa ja rusinaakin. Tämän viinin voi nauttia jo nyt, mutta siinä on potentiaalia kehittyä vielä useamman vuoden ajan.
Muuta kiinnostavaa:
Kuuma ja siksi hankala kasvukausi, osa sadosta kuivui köynnösten oksille.

2009 – Aromeissa punaisia marjoja sekä kirsikkaa, hiukan balsamicon häivähdystä. Tanniinit olivat kokonaisuuten sopivan karheita ja ryhdikkäitä. Lisäksi hapokkuus oli tasapainossa hedelmäisyyden kanssa. Sopii juotavaksi jo nyt, mutta voisi hyötyä vielä jokusen vuoden kypsytyksestä.

2008 – Tämän viinin tuoksusta välittyi selkeästi brettanomyces-hiivan vaikutus. Tämä oli erityisesti häiritsevää tuoksussa ja tuntui maussakin, lievempänä. Mustaherukan aromit kannattelivat viiniä. Olisi voinut olla tastingin kärjessä, mutta brettsit pilasivat tämän elämyksen.

2007 – Hurmaavista aromeista löytyi vadelmaa, kirsikkaa, kahvia ja hiukan balsamicoakin. Runsaat, mutta jo sopivasti pyöristyneet tanniinit ja keskimääräinen hapokkuus toivat sopivasti ryhtiä. Varsin hyvässä tasapainossa oleva viini… Lopuksi vielä mainittakoon, että jotenkin tämä muistutti olemukseltaan laadukasta viiniä Riojasta. Muuta kiinnostavaa: Erittäin kylmä kasvukausi. Sadosta menetettiin kolmannes. Vain lämpimimpien palstojen viinit onnistuivat.

2006 – Tuoksu tuntui ujolle, ei kovin antavalle. Maistettaessa viini avautui enemmän, mutta kokonaisuus jäi silti jotenkin vaisuksi. Jälkimaussa oli rusinainen ja kuivattujen hedelmien tunnelma.

2005 – Mustaherukkaa, kirsikkaa, kuivattua luumuakin. Tämä viini on varmasti ollut nuorena erittäin hedelmäinen ja todella hapokas. Tanniinit ovat edelleen voimakkaat, mutta tunnelmaltaan pehmeät. Yksi tastingin parhaista! Muuta kiinnostavaa: 2005 on ollut tämän tastingin kasvukausista viilein.

2004 – Yllättävän nuorekas ollakseen jo 17-vuotta vanha viini. Aromeista löytyy kiehtovalla tavalla edelleen nuorekasta ns. primääristä aromikkuutta ja samalla jo ikääntyneen viinin pehmeää, kuivattujen, jopa hillottujen marjojen tunnelmaa sekä kahvia. Hapokkuus on suorastaan pirteää ja runsaat tanniinit ovat mukavasti pyöristyneet. Ehdottomasti yksi tastingin parhaista.

2003 – Kuivattuja punaisia marjoja, kuivattua kirsikkaa, kaneliin viittaavia makean mausteisia aromeita. Täyteläinen, mutta pehmeä, viini. Suutuntumassa on hiukan öljyinen, parafiinimainen olemus. Tanniinit ja hapokkuus ovat pyöristyneet tyylikkäästi, mutta antavat hyvin ryhdin tälle ”täysi-ikäiseksi” päässelle viinille. Ehdottomasti yksi tastingin parhaista.

Tastingin parhaaksi vuosikerraksi äänestettiin yhden äänen enemmistöllä 2005. Myös 2004 ja 2003 olivat osallistujien mielestä erinomaisia. Lisäksi olimme aikalailla yhtä mieltä siitä, että viisi vanhempaa vuosikertaa (2007-2003) olivat yleisesti laadukkaampia ja myös keskenään tasalaatuisempia kuin viisi nuorempaa vuosikertaa (2008-2012).

Kiitos tastingin pitäjälle, Samuli Vihermalle tästä hienosta elämyksellisestä tastingista! 2022 vuoden ensimmäisen tastingin teemana ovat ”Portviinin monet tyylit” ja sen pitää allekirjoittanut 19.1. Helsingissä. Tulossa on myös maukas ”Vanhanmaailman viinit ja niiden ruokaparit”-tasting 10.2. Tampereella. Erittäin hyvää alkanutta vuotta 2022 Viiniritareiden veljeskunnan jäsenille sekä kaikille muillekin viinin ystäville!

Per Vitem! Ad Vitam!
Anniina / Master of Cellar

Viiniritareiden Tampereen Kaarti, Samuli Viherma, Olli Heikkilä ja Anniina Schreiner.

Viiniritarien Grand Assemblage Ceremony

KOV galamenu 2015_01
KOV galamenu 2015_01 (2)

 

 

 

 

 

 

Viiniritarien 16. toimintavuoden Grand Assemblage Ceremony eli the Brotherhood of the Knights of the Vine Suomen osaston ritarointitilaisuutta juhlittiin 5. syyskuuta Helsingissä Kirjatyöntekijöiden talon juhlatiloissa.

_DSC9531
Juhlallisen ritarointitilaisuuden yhteydessä nimitettiin Suomen osaston Master Commanderiksi Olli Heikkilä ja kuultiin onnittelut Grand Commander Buddy Hagnerilta USA:n esikunnasta.Ritaroinnin jälkeen tarjoiltiin herkullinen neljän ruokalajin illallinen siihen sovitettuine laatuviineineen.

 

IMG_4799

 

Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan USA:n suurlähettiläs Charles Adams Jr. vaimonsa  Vera Risteski-Adamsin kanssa.

 

 

 

_DSC9565_crop_www
Kaikki nauttivat mukavan lämminhenkisestä illasta. Tilaisuutta viihdytti monipuolisella ohjelmistollaan taitava ja kokenut viihdepianisti.

 

Viiniritarit arvioivat Karibian rommeja

Kaikkihan tuntevat konjakit ja viskit? Niitä on sekä hyviä että erinomaisia. Myös calvadosit saavat toiset innostumaan. Näin kerran asiakkaan ja baarimestarin riitelyn. Syy oli sellainen että asiakkaan pyytämän 20-vuotisen calvadosin tilalla oli tarjoiltu 12-vuotista. Itse en tunnistaisi edes viisivuotiasta calvadosia.

Tislattuja ja tammitynnyrissä ikäännytettyjä ovat kaikki edellä mainitut. Kuten ovat myös rommit. Niitä maistelimme 26. syyskuuta viiniritareiden tasting-tilaisuudessa Pohjolan edustustiloissa.

Rommit valmistetaan sokeriruo’osta käyttämällä ja tislaamalla. Parhainta rommia saa Karibian alueelta. Toki rommia tuotetaan myös muualla jossa sokeriruokoa kasvaa. Mm. Aasiassa voit saada paikallista rommia mutta niiden suhteen voit pettyä pahasti. Euroopassa tehdyt Strohit ja Bozkovit eivät nimestään huolimatta ole rommeja vaan viinoja jotka on värjätty ja maustettu. Sopivat kyllä mainiosti, vain suomalaisten tuntemiin, toteihin. Valkoinen, väritön rommi on alkuaine. Pitkä ja oikea säilytys, yleensä tammitynnyrissä tuottaa mainion lopputuloksen. Joissain menetelmissä rommi ikäännytetään vanhoissa esim. Madeiratynnyreissä. Tähän mausteiseen juomaan lisätään vähemmän vanhaa rommia. Mm Solera-menetelmä on tällainen ja tekee rommista helpon. Aromien syvyys jää kuitenkin puuttumaan ja siksi tämä menetelmä ei ole rommin ystävien suosiossa.

Maistelimme siis Karibian meren ympäristössä valmistettuja kahdeksaa rommia. Pääosa näistä oli espanjalaisen kielialueen rommeja jotka on melko helppo tunnistaa muista alueen tyylisuunnista. Kuuban , Dominikaanisen tasavallan, Venezuelan ja Hondurasin rommit olivat kaikki ns. jatkuvan tislauksen teollisia tuotteita. Säilytysikä ja tapa parantavat vielä alkuperäistä tuotetta. Englantilaisen alueen, Jamaica, Trinidad & Tobago ja Guyana tuottavat melko teräviä ja mausteisia rommeja. Ranskan hallussa olleiden tai olevien alueiden rommipajat ovat pääasiassa pieniä tuottajia. Tislaustyyli siellä on pannutislaus ja se tuntuu maussa. Sikuna ei välttämättä heikennä sikäläisten rommien aromia vaan laajentaa makukirjoa.

Rommit olivat:

El Dorado Demerera, 12 Year Old Rum, Guyana
Flor de Caña Centennario, 12 años, Nigaragua
Appleton Estate, Aged 12 Years, Jamaica
Angostura, Aged 5 Years Premiun Rom, Trinidad & Tobago
Ron Caney, AñejoCenturia, Kuuba
Matusalem Gran Reserva Solera Blended, 12 años, Tehdään nykyään Dominikaanisessa Tasavallassa
Cacique 500, Ron Extra Añejo, Venezuela
J. Bally, Millésime 1997, Martinique

Ankaraa pohdintaa rommien mausta käytiin. Pienen porukkamme suosikki oli Martiniquen kultakimpale, noin 15-vuotias vuosikertarommi. J. Bally.

Rommien makumaalima on lähes pohjaton. Harmi vain ettei Alkosta löydy kovin kattavaa valikoimaa tämän hienon ja kehittyvän juoman parhaimmistosta.

Martti Kenkkilä

Asiaa viinilasin ääreltä

Matkalla Trentoon, kuplivan viinin maineikkaaseen laaksoon Italiassa tein mielenkiintoisen havainnon kun keskustelin limo-kuskin kanssa. Ihmettelin englanninkielen huonoa osaamista alueella ja hän tokaisi selkeän vastauksen heti. Miksi pitäisi osata englantia kun saksalaiset ja venäläiset ovat ne jotka alueella aikaansa viettävät. Niinpä kaveri oli vuosien saatossa opetellut venäjänkielen taidon. Asiakkaat kuulemma tulevat Trenton seutuville laskettelemaan talvisin ja pitävät samaa taksia tai limusiiniä koko viikon itselleen varattuna.

Olemmeko me Pirkanmaalla varautuneet mihinkään vastaavaan. Nyt vuositasolla Suomessa vierailee kaiketi yli 7 miljoonaa venäläistä, joista vain ja ainoastaan reilut 3 % saadaan Pirkanmaalle. Tulevaisuudessa kun viisumivapaus koittaa maidemme välille niin tulijoiden määrän odotetaan ainakin kaksinkertaistuvan.

Tuossa viimeksi Trentossa Italiassa käydessäni majoituin hotelli Aquila d´Oroon, joka sijaitsee aivan kaupungin keskustassa. Mainio parinkymmenen huoneen putiikkihotelli jossa kaikki huoneet ovat erilaisia. Useissa huoneissa sauna ja sademetsäsuihku. Mukava terassi kadulla ja erinomaisen ystävällinen henkilökunta. Mitä muuta sitä kaipaakaan.

Niin ja herkkukaupat ovesta molempiin suuntiin parinsadan metrin säteellä.
Vieraanvaraisten Paolo ja Christine Endricin omistamalla Endrizzi viinitilalla kävin ensi kertaa kymmenen vuotta sitten. San Michelen kylän kupeessa sijaitseva viinitila on ollut aina esimerkillinen eko-tila. Ihmettelin jo ensimmäisellä kerralla heidän intoaan tuoda muurahaiset, mehiläiset sekä linnunpöntot viinipensasrivien väliin. Tällä vierailulla koin jälleen jotain uutta kun pihapiirissä olevien viinipensasrivistöjen päissä oli eri viinipensaslajike ja taulu joka kertoo kulloisenkin lajikkeen viinille antamat ominaisuudet ja vivahteet. Endrizzin viinit ovat Suomessakin saatavilla, tosin toistaiseksi vain ravintolapuolella.

Ravintola tuntuu olevan nyt monen viinitilan houkutin ohikulkijoille ja toki kauempaakin tuleville.

Viinitila Cantina La Vis ja heidän omistamansa kuohuviinitila Cesarini Sforza ovat hankkineet Cantina Val di Cembran, jossa henkeäsalpaavien Alppi-maisemien keskellä on mitä mainioin ravintola. Täällä on myös muutama huone majoitusta varten, mikäli siihen on ruokailun jälkeen tarvetta.

Ferrari Spumanti on Lunellin perheen omistama tunnettu kuohuviinitalo, joka sai kunnian tuottaa Italian 150 vuotisen yhdistymisen juhlakuohuviinin. Heillä on keskiaikainen palatsi jossa aikaisemmin on kestitty vieraita, mutta nyt he ovat rakentaneet uuden modernin ravintolan Locanda Margonin. Nautin perheen tyttären Camilla Lunellin kanssa todella maukkaan chef Alfio Ghezzin valmistaman risottolounaan joka nautittiin Ferrarin eri vuosikerta spumanti viinien kanssa. Ferrarin kuohuviinit olivat jokin aika sitten Alkon hyllyissä, mutta tällä hetkellä niitä voi nauttia ainoastaan ravintoloissa, ellei sitten innostu tilaamaan nettikaupasta.

Ja sitten kuukauden viinilöytö.Viiniritareiden keskiviikkoisessa pruuvissa yksi sokkoviini oli ylitse muiden ja se löytyy kaupasta nimeltä Alko (nr 438047 – 18,89 e pp). Tämä Espanjan Jumillan alueen viini on tuotettu monastrell ja cabernet sauvignon lajikkeista Hacienda del Carchen viinitilalla. Nuori, vasta 6 vuotta toiminut viinintuottaja on tehnyt tästä viinistä laadultaan todellisen huipun. Tätä kehtaa tarjota vaativammallekin vieraalle loppuvuoden kekkereissä. Hyvä kuitenkin muistaa että pulloa on tuotu Suomeen vain parituhatta pulloa, joten kannattaa kiirehtiä.

Nautinnollisia hetkiä ystävien ja hyvän viinin seurassa.

Viinitimo

Lue lisää mielenkiintoisia viinialan kuuulumisia Viinitimon blogista.