Huippuvertikaali: Château Musar 2003-2012

Viiniritareiden Tampereen-kaarti järjesti Château Musar- vertikaalitastingin loppuvuoden piristykseksi. Tässä huippuhienossa 10 vuosikerran vertikaalissa olivat mukana Château Musar Red – punaviinit vuosilta 2012-2003. Näitä kokoonnuimme suurella ilolla maistelemaan Tampereen Central Officen tiloihin.  

Komea rivi, vertikaalitastingissa maisteltiin kymmenen vuosikertaa samasta viinistä.

Musarin viinitalo sijaitsee Libanonissa, Bekaan-laaksossa, noin 30 kilometriä Beirutista itään. Libanonin kuumassa ilmastossa parhaat viinitarhat saavat viileät kasvupaikat, niinpä myös Musarin tarhat sijaitsevat noin 1000m korkeudessa. Tämä tarjoaa köynnöksille viileämmän kasvuympäristön ja pidemmän kasvukauden, kuin merenpinnan tasossa. Musarin punaviineihin kuuluu myös 12kk tammikypsytys. Talolla onkin mittava kokoelma sekä sementtisiä käymistankkeja, että kuuluisan Neversin tammimetsän tammesta valmistettuja tynnyreitä. Tynnyreitä uusitaan hiljaksiin, jotta tammituksen tyyli pysyy hienostuneena. 

Château Musar kuuluu Libanonin arvostetuimpiin viinitaloihin ja sen punaviinit tunnetaan suuresta ikääntymispotentiaalistaan. Gaston Hochar perusti Château Musar viinitalon 1930-luvulla ollessaan 20-vuotias. 1959 ohjat otti hänen poikansa, Serge Hochar. Kansainväliseen julkisuuteen viinitalo ponnahti todenteolla vuonna1984. Tällöin Decanter-lehti myönsi Serge Hochardille tittelin ”Decanter Man of the Year”. Siitä lähtien viininystävät ovat arvostaneet ja maistelleet tämän ”Libanonin helmen” viinejä suurella kiinnostuksella. Nykyään taloa luotsaa perheen kolmas sukupolvi, Sergen pojan, Gaston Hocharin johdolla. 

Vertikaalitastingeissa on usein mukana vaaleaa leipää. Sitä voi halutessaan napostella makujen neutralisoijana eri viinien välillä.

Ovatko vuodet veljiä keskenään?

Musarin tyyliin kuuluu, että viinien annetaan ilmentää kasvuvuottaan, eikä vuosikertoja pyritä tasapäistämään. Tämän ansiosta eri vuosikertojen vertailu on viiniharrastajalle kiinnostavaa ja myös haasteellista, sillä viinien välillä voi olla suuriakin eroja. Eroja totisesti löytyi, mutta mikä vuosikerta miellytti viiniritareita eniten?

Vuosikerrat ja niiden tyylit:

2012 – Viinistä välittyi ikääntynyttä tunnelmaa, mustaherukkaa, rusinaa ja mustikkahillon aromeja. Pehmeä olemus, tanniini toi ryhtiä, mutta kokonaisuus oli monen mielestä hiukan liian hillomainen.

2011 – Voimakas ja täyteläinen, mutta aromeiltaan hiukan supussa. Tanniinit ovat vielä melko tiukat ja kokonaisolemus jotenkin kulmikas. Tarvitsee vielä aikaa kypsyäkseen täyteen loistoonsa.
Muuta kiinnostavaa: Vuonna 2011 Château Musar on tehnyt historiansa myöhäisimmän sadonkorjuun.

2010 – Ujo ensivaikutelma, aukesi kuitenkin lasissa mukavasti ja miellytti lopulta monia maistelijoita. Aromeissa mustaherukkaa ja rusinaakin. Tämän viinin voi nauttia jo nyt, mutta siinä on potentiaalia kehittyä vielä useamman vuoden ajan.
Muuta kiinnostavaa:
Kuuma ja siksi hankala kasvukausi, osa sadosta kuivui köynnösten oksille.

2009 – Aromeissa punaisia marjoja sekä kirsikkaa, hiukan balsamicon häivähdystä. Tanniinit olivat kokonaisuuten sopivan karheita ja ryhdikkäitä. Lisäksi hapokkuus oli tasapainossa hedelmäisyyden kanssa. Sopii juotavaksi jo nyt, mutta voisi hyötyä vielä jokusen vuoden kypsytyksestä.

2008 – Tämän viinin tuoksusta välittyi selkeästi brettanomyces-hiivan vaikutus. Tämä oli erityisesti häiritsevää tuoksussa ja tuntui maussakin, lievempänä. Mustaherukan aromit kannattelivat viiniä. Olisi voinut olla tastingin kärjessä, mutta brettsit pilasivat tämän elämyksen.

2007 – Hurmaavista aromeista löytyi vadelmaa, kirsikkaa, kahvia ja hiukan balsamicoakin. Runsaat, mutta jo sopivasti pyöristyneet tanniinit ja keskimääräinen hapokkuus toivat sopivasti ryhtiä. Varsin hyvässä tasapainossa oleva viini… Lopuksi vielä mainittakoon, että jotenkin tämä muistutti olemukseltaan laadukasta viiniä Riojasta. Muuta kiinnostavaa: Erittäin kylmä kasvukausi. Sadosta menetettiin kolmannes. Vain lämpimimpien palstojen viinit onnistuivat.

2006 – Tuoksu tuntui ujolle, ei kovin antavalle. Maistettaessa viini avautui enemmän, mutta kokonaisuus jäi silti jotenkin vaisuksi. Jälkimaussa oli rusinainen ja kuivattujen hedelmien tunnelma.

2005 – Mustaherukkaa, kirsikkaa, kuivattua luumuakin. Tämä viini on varmasti ollut nuorena erittäin hedelmäinen ja todella hapokas. Tanniinit ovat edelleen voimakkaat, mutta tunnelmaltaan pehmeät. Yksi tastingin parhaista! Muuta kiinnostavaa: 2005 on ollut tämän tastingin kasvukausista viilein.

2004 – Yllättävän nuorekas ollakseen jo 17-vuotta vanha viini. Aromeista löytyy kiehtovalla tavalla edelleen nuorekasta ns. primääristä aromikkuutta ja samalla jo ikääntyneen viinin pehmeää, kuivattujen, jopa hillottujen marjojen tunnelmaa sekä kahvia. Hapokkuus on suorastaan pirteää ja runsaat tanniinit ovat mukavasti pyöristyneet. Ehdottomasti yksi tastingin parhaista.

2003 – Kuivattuja punaisia marjoja, kuivattua kirsikkaa, kaneliin viittaavia makean mausteisia aromeita. Täyteläinen, mutta pehmeä, viini. Suutuntumassa on hiukan öljyinen, parafiinimainen olemus. Tanniinit ja hapokkuus ovat pyöristyneet tyylikkäästi, mutta antavat hyvin ryhdin tälle ”täysi-ikäiseksi” päässelle viinille. Ehdottomasti yksi tastingin parhaista.

Tastingin parhaaksi vuosikerraksi äänestettiin yhden äänen enemmistöllä 2005. Myös 2004 ja 2003 olivat osallistujien mielestä erinomaisia. Lisäksi olimme aikalailla yhtä mieltä siitä, että viisi vanhempaa vuosikertaa (2007-2003) olivat yleisesti laadukkaampia ja myös keskenään tasalaatuisempia kuin viisi nuorempaa vuosikertaa (2008-2012).

Kiitos tastingin pitäjälle, Samuli Vihermalle tästä hienosta elämyksellisestä tastingista! 2022 vuoden ensimmäisen tastingin teemana ovat ”Portviinin monet tyylit” ja sen pitää allekirjoittanut 19.1. Helsingissä. Tulossa on myös maukas ”Vanhanmaailman viinit ja niiden ruokaparit”-tasting 10.2. Tampereella. Erittäin hyvää alkanutta vuotta 2022 Viiniritareiden veljeskunnan jäsenille sekä kaikille muillekin viinin ystäville!

Per Vitem! Ad Vitam!
Anniina / Master of Cellar

Viiniritareiden Tampereen Kaarti, Samuli Viherma, Olli Heikkilä ja Anniina Schreiner.

Advertisement

Viiniritarien ensimmäinen tasting Helsingissä Kirjaklubilla 14.3.2012

Pääkaupunkiseudun toiminnan aktivoinnissa päästiin siis sanoista tekoihin – peli avattiin 14.3. Kirjaklubilla teemana Cabernet Sauvignon.

Päivämääräksi valikoitui ViiniExpon avauspäivä, koska Tampereen veljet olivat silloin tulossa Helsinkiin. Ajankohta osoittautui loppujen lopuksi pääkaupunki-seudun veljien osalta  epäonniseksi, koska lukuisat matkat ja sairastumiset verottivat isäntien osallistumisen minimiin. Onneksi Tampereelta oli liikkeellä vahva ja asiantunteva edustus.

Teemaksi valitsin Cabernet Sauvignonin, koska rypäle on laajalle levinnyt, paljon käytetty ja eräs omista suosikeistani. Viiniritarien tasting Kirjaklubi 140312Mukaan pääsi yksi viini kustakin maanosasta, kaikki Alkon viinejä, hintahaarukkana 10-25 euroa. Juhlan kunniaksi aloitimme kuitenkin maistelemalla kahta kuohuvaa, toinen edullinen samppanja ja toinen arvokkaampi kuohuviini. Maistelu tapahtui sokkona, kuohuvien osalta tehtävänä oli erottaa samppanja ja kuohuviini toisistaan ja cabernetin osalta tunnistaa Aasian viini sekä se viini, jossa cabernetin osuus oli vain puolet.

Bouché Père&Fils 2002, Ranska
Monge Bruto 2007, Portugali
Pink Floyd Dark Side of the Moon 2007, USA *
Dynasty Jinwangchao 2007, Kiina
Hugh Hamilton the Villain 2009, Australia
Plaisir de Merle 2007, Etelä-Afrikka *
Terrazas de los Andes 2007, Argentiina *
Chateau Gressier Grand Poujeaux 2007, Ranska, CS 50%/Merlot 50%
(* = Alkon tilausvalikoima)

Suosikit löytyivät aika helposti, mutta kaikki tehtävät osoittautuivat yllättävän hankaliksi. Liekö syynä ollut ViiniExpossa hankittu ylikunto vai se, että viinit olivat aika lähellä toisiaan ja punaviinien vuosikertahaarukka suppea. Kuohuvien osalta suosikiksi ylsi Monge, jota kaikki myös epäilivät samppanjaksi. Mitä opimme tästä…

Punaviineistä mikään ei herättänyt suuria tunteita, mutta Hugh Hamilton oli selvä ykkönen ja Terrazas yhtä selvä kakkonen. Muut neljä eivät saaneet yhtään ääntä ja Plaisir de Merleä pidettiin pienenä pettymyksenä. Aasian edustaja Dynasty jäi tunnistamatta ehkä siksi, että se on valmistettu ranskalaisten opastuksella ja henkii eurooppalaisuutta, kelpo viini joka tapauksessa. Jonkin asteinen yllätys oli sekin, että listan kalleinta, Chateau Gressieriä ei tunnistettu sekoitteeksi ja että se ei pärjännyt makutestissäkään.

Kovan päivän ilta päättyi arvoisellaan tavalla eli aidon havannalaisen muheviin savuihin kuubalaisen perinnejuoman saattelemana.

Toivottavasti seuraavilla kerroilla päivämäärät sopivat paremmin kohdalleen, jotta mahdollisimman moni veli myös pääkaupunkiseudulta pääsee mukaan.

Ilkka Eskola

Viiniritarien Pinot Noir tasting 18.1.2012

“God made Cabernet Sauvignon whereas the devil made Pinot Noir”, Andre Tchelistcheff.

Viiniritareiden vuoden 2012 ensimmäisen tastingin teemana oli Pinot Noir. Pinot Noir tunnetaan arvostetuimpana rypäleenä, joka vaatii viljelijältään suurta ammattitaitoa, laji on herkkä maaperän ja paikallisen ilmaston vaikutuksille, minkä vuoksi se tuottaa kasvupaikastaan riippuen hyvin erilaista viiniä. Pinot Noir on myös altis monille virustaudeille, homeelle, sienitaudeille ja pakkaselle.

Tastingiin valittiin viinejä eri puolilta maailmaa, jotta rypäleen monimuotoisuudesta saataisiin hyvä kuva. Maisteltavina oli kaksi kuohuviiniä ja kuusi punaviiniä ja, kaikki puhtaita Pinot Noir tuotteita.  Kaikki viinit ovat Alkon valikoimasta, puolet punaviineistä oli tilausvalikoimasta ja niiden hintahaitari oli 11 – 25 eur.

Pinot Noir tasting viiniritarit 180112Codorníu Pinot Noir Brut, Espanja
Alsace Willm, AC Crémant d’Alsace, Ranska
Ninth Island Pinot Noir 2009, Australia
Saint Clair Pioneer Block Pinot Noir 2008, Uusiseelanti
Cycles Gladiator Pinot Noir 2008, Yhdysvallat
Wolfberger La Louve Pinot Noir 2009, Ranska
Leyda Las Brisas Pinot Noir 2010, Chile
Yarden Pinot Noir 2007, Israel

Tasting suoritettiin sokkona, joten jäsenet joutuivat itse päättelemään miltä viinialueilta kyseiset viinit olivat.  Kuten arvata saattaa niin viinit olivat keskenään hyvin erilaisia ja niiden ominaisuudet saivatkin aikaan hyvin vilkkaan keskustelun.

Kuohuviinit maisteltiin ensimmäiseksi (Codorniu ja Willm) ja näiden todettiin olevan keskenään hyvin samanlaisia, mutta ehkä vaaka loppuvaiheessa kääntyi hiukan Codorniun puolelle. Erot olivat kuitenkin tuotteiden välillä mielestäni hyvinkin pienet.

Punaviineissä saatiinkin sitten eroja, olivathan viinit hyvin erilaisista olosuhteista.  Itse odotin viinejä valitessani että Wolfberger ja Saint Clair voisivat olla tämän joukon suosikkeja mutta näiden viinien edelle kiilasivat yllättäjät !

Tastingin yksimielinen ykkönen oli vertailun edullisin viini – Cycles Gladiator Pinot Noir 2008. Viini on hyvin tasapainoinen, maku on silkkinen ja  kuiva, aistittavana on vadelman ja kirsikan makuja. Jälkimaku on miellyttävän pitkä. Sopii ruuan kanssa, mutta toimii myös seurustelujuomana.

Toiseksi tuli Yarden Pinot Noir 2007, joka omaa myös mielenkiintoisen kotipaikan – Golan, Israel.  Viini on tummempi ja täyteläisempi kuin Gladiator ja koska kasvupaikat ovat hyvin erilaiset niin näitä viinejä ei  voi mielestäni verrata suoraan keskenään.  Yardenin tuoksu on nahkainen, marjainen ja  joku voi jopa löytää siitä vienon lannan tuoksahduksen : – ) Liekö rauhaturvaajamme aikoinaan lannoittaneet noita kukkuloita ? Maussa on rypäleelle ominaista kirsikkaisuutta, neilikkaa ja toffeeta.

Koska uusi miellyttävä tuttavuus (Gladiator) oli löytynyt niin pakkohan sitä oli käydä tilausvalikoimasta tilaamassa ja yllätyksekseni kuulin että näin oli tehnyt myös moni muu jäsenistämme:)

Jari Näsi