Etelä-afrikkalainen ruoka ja viini – KWV tasting 22.2.2018

Tampereella pidetty helmikuun tasting oli Sami Jokisen pitopalvelukeittiössä – aivan niin
keittiössä.
Alunperin oli tarkoitus kattaa asiakaspaikoille, mutta rakennuksen muiden käyttäjien muuttopuuhat tekivät asiakastilan vähän liian kylmäksi. Mikäpä muukaan tila olisi toiminut paremmin kuin keittiö kun ideana oli etelä-afrikkalaisen ruoan ja viinin makujen yhdistäminen.IMG_4882

 

Tastingin asiantuntijana oli Joonas Haapaniemi Arvid Nordqvistiltä kertomassa etelä-afrikkalaisista viineistä. Maisteltavana ja arvioitavana tuotteina oli yhden viinitalon viinit eli 100 vuotta täyttävän KWV-viinitalon tuotanto. Samalla Joonas kertoi viinitalon synnystä ja yleensä kyseisen maan viinihistoriasta.
Maisteltavana oli 2 valkoviiniä, 3 punaviiniä ja 1 jälkiruokaviini.
Tuotteet olivat:
Classic Collection Chardonnay 2016
Classic Collection Moscato 2016
Classic Collection Pinotage
Classic Collection Petit Verdot
57 on Main
Classic Collection Cape Tawny

Maistelimme, arvioimme ja perehdyimme viineihin ensin ilman ruokaa ja sitten ruoan kanssa.

Samin kanssa päätimme, että pienten naposteltavien sijaan, laitetaan oikein ateria ja olkoot se ateria etelä-afrikkalainen. Mikä onkaan sen parempi tutustua maan viiniin, kun sen seurana on
saman alueen ruokaa kaverina. Tämän tapaisia tastingejä, jossa on
alueen ruokakulttuuri otettu huomioon aterian muodossa eivät ole tavanomaisimpia.

Menuun kipinän saimme Houstonin matkaltamme Trish Baldwin-Hagnerilta, joka antoi pääruoan reseptin. Hän oli valmistanut aikoinaan samantapaisen menun pääruokien osalta KOV Houstonin vastaavanlaiseen tastingiin.IMG_4885

Menu oli:

Bobotie (eteltä-afrikkalainen lihamureke)
Keltaista riisiä
Vihersalaatti
Paistettua banaania
Mango chutney

Jälkiruokana Malva-vanukas vaniljakastikkeen kera

Viinit toimivat myös ruokien kanssa hyvin. Mureke sisälsi mm. rusinoita ja korintteja, aprikoosihilloa jne., ja riisi oli maustettu kurkumalla ja kanelitangolla. Sitten kun laitetaan lisukkeena pääruokaan paistettua banaania
niin yhdistelmä ei ole meidän jokapäiväinen kotiruoka.

Onneksi tämä kokoonpano, joka saapui paikalle, oli ennakkoluulotonta ja nautimme viinien kanssa hyvin toimivan aterian jälkiruokineen. Ruoka oli erittäin maistuvaa ja ryhditti viinejä. Osallistujien mielestä ilman ruokaa viinit jäivät liiankin raaoiksi, mutta heräsivät eloon Bobotien makumaailman avustamana. Erityisesti hieman makea, maltillisilla jäännössokereilla varustettu KWV:n Moscato toimi loistavasti makean Bobotien hedelmäisen maun kanssa.

IMG_4890Maistuvan ja makean jälkiruoan kanssa KWV:n Tawny oli erittäin toimiva yhdistelmä. Tawny tarjosi riittävästi makeutta, mutta myös happoja, jotka sitoivat makukokonaisuuden yhteen vaniljan ja kermaisen voin kanssa.

Selostuksen illasta laati
Patricia ja Sami

Mainokset

Viiniritarien Tour de France 8.2.2018 Helsingissä

Joukko viiniritareita kokoontui helmikuun alussa Classic Wine Cellarsin tiloihin Eteläesplanadille tehdäkseen viinillisen nojatuolimatkan Ranskan ympäri. Innoittajana toimi luonnollisesti se ”oikea” Tour de France, maailman kuuluisin maantiepyöräilyn etappiajo, joka ajettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1903! Lähtöpaikka vaihtelee vuosittain, mutta maali on aina Pariisin keskustassa Riemukaarella kolmen viikon ja noin 3500 kilometrin urakoinnin jälkeen. Vuoden 2018 kilpailu starttaa 7.7. Ranskan länsirannikon tuntumassa sijaitsevalta Noirmoutierin saarelta, maaliin saavutaan 29.7. kunhan on ensin ajettu muutama kierros Champs-Élyséetä Concorde -aukion ja Riemukaaren väliä. Reitti kiertää ensin Bretagnessa, Normandiassa ja Picardiessa aina Belgian rajalle, sieltä Alpeille ja pitkän siirtymän kautta Pyreneille. Lopuksi lennetään Pariisiin loppunäytöstä varten. Vaikka joukossamme ei ollutkaan pyöräilyn asiantuntijoita, kävimme aiheen ympärillä mukavan keskustelun ja mm. nimet Jacques Anquetil, Eddy Merckx ja Bernard Hinault olivat tuttuja kaikille.

Päätimme lähteä liikkeelle Tour de Francen alkuvuosien herrasmiesasenteella ja nauttia matkan varrella eteen tulevista viineistä ja juustoista. Viinit oli pyritty valitsemaan siten, että ne edustivat tyypillisiä viinejä Ranskan eri viinintuotantoalueilta, kaksi valkoviiniä, rosé ja neljä punaviiniä:

  1. Serge Daguenau&Fils Pouilly Fumé AC 2016, Loire, 100% Sauvignon Blanc
  2. Domaine Laroche Chablis Premier Cru Les Vaudevey 2014, Bourgogne, 100% Chardonnay
  3. Gassier Les Malautiers Rosé 2012, Bandol, Provence, Mourvèdre, Cinsault, Grenache
  4. Domaine Rolet Arbois Poulsard Vieilles Vignes 2015, Jura, 100% Poulsard
  5. Georges Lignier&Fils Gevrey-Chambertin 2008, Côte d´Or, Bourgogne, 100% Pinot Noir
  6. Chateau Bahans (Le Clarence) Haut-Brion 1987, Pessac-Léognan, Graves, 55% Cabernet Sauvignon, 25% Merlot, 20% Cabernet Franc
  7. Domaine de Nalys Chateauneuf-du-Pape 2010, Rhône, (Grenache, Syrah, Mourvèdre, Cinsault, Muscardin, Clairette, Picpoul, Roussanne…)

Viinit oli hankittu eri lähteistä hintahaarukassa 20-40 euroa paitsi Haut-Brion, jonka Pirkka oli ystävällisesti taikonut kellaristaan ja joka ei tietenkään mahtunut tähän haarukkaan. Juustoina nautimme Petit Chèvre Doux (Loire), Morbier (Jura) ja Chaumes (Bordeaux/Perigord), jotka kaikki sopiv

at hienosti viiniemme kumppaniksi, erityisesti tuhkaraitainen Morbier ihastutti.

Viinit olivat hyvin eri tyyppisiä ja tasoisiakin, mutta siitä huolimatta päätimme lopuksi valita suosikkiviinimme, kukin omien kriteeriensä mukaan. Maistoimme viinit kolmessa erässä, ensin valkut/rosé, sitten Jura/Bourgogne ja lopuksi Bordeaux/Rhône.

Ensimmäisen setin selvä ykkönen oli Pouilly Fumé, joka oli tyypillisen mineraalinen, hedelmäinen ja matalahappoinen. Ehkä hieman kevyt raskaammille kaloille, mutta hyvä aperitiivi ja erinomainen mm. alkavalle parsakaudelle. Chablis oli lievä pettymys, vaikka olikin Premier Cru, haileahko ja lyhyt sekä väriltään että maultaan. Provence on tunnettu ennemminkin kuuluisista ja varakkaista viininjuojistaan kuin viineistään, joten Bandolin rosé oli uusi tuttavuus lähes kaikille. Viini oli hyvinkin tyypillinen alueen vaalea rosé ja empimisen jälkeen sai itse asiassa aika hyvän vastaanoton.  Ainakin se toi mieleen kesän, mereneläväsalaatin ja Rivieran kuuluisat rantanäkymät.

Toisen kattauksen muodostivat kevyehköt punaviinit Jurasta ja Bourgognesta. Jura on viinialueena nouseva tähti lähellä Sveitsin rajaa. Tilat ja tuotanto ovat pieniä, käytetyt rypäleet paikallisia ja tuotanto luomua ja alkuviinejä, toiminta ehkä lähempänä puutarhanhoitoa kuin teollista viinintuotantoa. Ryhmämme selvästi vierasti tätä uutta suuntausta, joidenkin mielestä viini muistutti maultaan roséta enemmän kuin Bandol. Lisää kokemuksia Jurasta siis tarvitaan…Gevrey-Chambertinin kylä sijaitsee Côte d´Orin pohjoispäässä ja on Beaunen alueen ohella toinen kahdesta tunnetuimmasta Grand Cru -alueesta Bourgognessa. Viinin väri oli tumma ollakseen Pinot Noir, maussa kypsiä mustia marjoja ja jo sopivasti ikääntynyt. Tyypillinen laatuburgundi, joka sai illan äänestyksessä kaksi ykkössijaa.

Viimeinen pari oli illan odotetuin eikä syyttä. Chateau Haut-Brion sijaitsee Bordeauxin kaupungin etelälaidalla ja on yksi viidestä Premier Grand Cru viinitilasta. Omistaja on

amerikkalainen Dillonin suku, Clarence Dillon oli pankkiiri ja hänen poikansa Douglas diplomaatti ja presidentti Kennedyn hal

linnon valtiovarainministeri. Viini oli hienostunut ja tasapainoinen Bordeaux, mutta lähellä elinkaarensa loppua, mikä rauhoitti huonoa omaatuntoamme Pirkan suuntaan. Illan äänestyksessä kolme ansaittua ykkössijaa ja viisi kakkossijaa. Toinen viini oli Nalysin Chateauneuf-du-Pape, joka oli tyypillistäkin tyypillisempi ”pappi”, riittävästi ikääntynyt, tuoksultaan runsaan yrttinen ja väriltään syvän tumma. Maussa kohtasi paahteinen nahkaisuus, luumu ja pehmeät tanniinit. Tasapainoinen kokonaisuus, joka voitti illan äänestyksen kuudella ykkössijalla ja neljällä kakkossijalla.

Äänestystulos oli hienon matkan hieno loppu, sillä kahden Tour de Francen reitit risteävät juuri Chateauneuf-du-Papin alueella, me viiniritarit siellä jo kävimme, maanteiden ritarit vasta heinäkuun lopulla.

Ilta oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut. Poikkeava teema istui erinomaisesti viini- ja juustomatkailuun ja laajensi illan jutustelua uuteen aihepiiriin. Ja Ranskan karttaan piirretty reittimme oli tervetullut kertaus Ranskan maantietoon. Teema sai sen verran innostuneen vastaanoton, että päätimme jatkaa samoilla linjoilla, joten perästä kuuluu. Kiitokset osallistujille ja erityisesti Pirkalle!

 

Ilkka Eskola

Master Vice Commander

Viiniritarit Hakametsän hallissa georgialaisissa ja sveitsiläisissä tunnelmissa

Ryhmä viiniritareita kokoontui Hakametsän jäähalliin Tapparan ”päämajaan” Kirvesklubille. Vastaanottajana olivat viinitohtori, master commander emeritus Timo Jokinen sekä Tapparan pitkäaikainen luottopelaaja Pekka Saravo.

Pekka kertoi meille elävällä tavalla vuonna 2000 alkaneesta urastaan Tapparassa. Pekka ehti pelata Tapparassa 13 kautta ja yli 800 ottelua ennen viime keväistä siirtymistään liike-elämän palvelukseen. Hän ehti nähdä monet valmentajat ja niin hyvät kuin huonot kaudet. Pääsimme myös kyselemään hänen näkemyksiään ammattipelaamisen eri puolista. Kysymykseen mitä jäit eniten kaipaamaan oli vastauksena ”pukuhuoneen yhteisöllistä meininkiä – siellä tunsi todella viihtyvänsä hyvien kavereiden kanssa”.

Seuraavaksi Timo johdatti osallistujat viinien maailman. Aloitimme kahdella mielenkiintoisella sveitsiläisellä punaviinillä. Domaines Chevaliers vuonna 2008 tilasta vastuun otti Patrick Z’Brun, monialayrittäjä, vuoristokiipeilijä. Hän tuottaa myös Sherpa-etiketillä viinejä, joista hän lahjoittaa 2 Sveitsin frangia Himalayan sherpa-toiminnan tukemiseen.

1.    Valkoviini Fendant, AOC Valais 2016 Rypäle : Chasselas
–    parfyyminen, voimainen

2.    Punainen Pinot Noir de Salquenen, 2015
–    lajikkeelle tyypillinen, mausteinen, pirteän hapokas

Seuraavaksi siirryimme georgialaisiin viineihin. Vuonna 2008 saksalaisen sijoittajan perustama Chateau Schuchmann tilan viinit olivat

3.    Alazani Valley -semi sweet white

–    Rkatsiteli lajikkeesta Kakhetin alueella tuotettu viini, josta löytyy uuniomenan vivahteita kuin myös aavistus hunajaa. Luonnollinen makeus on hyvin tasapainossa ja miellyttävä – lajikkeelle ominainen.

4.    Tifflis – semi dry white
–    tämä tyylikäs valkoinen puolikuiva viini on tasapainoinen sekoitus Rkatsiteli-viinirypäleitä Mtsvanen lajikkeen kanssa. Miellyttävä, monivivahteinen, aavistus persikkaa, melonia ja päärynää.

5.    Tsinandali 2014
–    Lajikkeina Rkatsiteli ja Mtsvanen
–    Terästankeissa tehty viini. Kukkaisa, aprikoosin Makua havaittavissa, tasapainoinen ja pitkä jälkimaku.

6.    Vinoterra Kisi 2013 unfiltered dry white
–    Kisi- rypäle
–    Tämä valkoviini on käytetty kuorien ja siementen kanssa Kvevri- amfoora saviastiassa 6 kuukautta. Viini on tummahko meripihkan värinen, maussa aistittavissa teen ominaisuuksia.

7.    Alazani Valley semi-sweet red
–    Saperavi lajikkeesta tuotettu mausteisen makea viini, joka sopii erityisen hyvin jälkiruokien kanssa, mutta myös aasialaiselle aterialle tai grillatulle kanalle. Toki myös aperitiivina !

8.    Pirosmani  semi-dry red
–    Kuuluisan georgialaisen taidemaalari Niko Pirosmanishvilin mukaan nimensä saanut viini tehdään Saperavi-lajikkeesta.
–    Mehukas ja hedelmäinen viini, jossa kirsikkaa, luumua.

9.    Mukuzani 2014
–    Myös tämä Mukuzanin alueen viinitarhoilta tuleva viini on Saperavi lajikeesta.
–    Monivivahteinen viini, kypsiä marjoja, luumua, mustaherukkaa.

Viinien ohella maistelimme erilaisia herkkuja, kuten mm. kuivattua kudua Afrikasta, thaimaalaisia lihapasteijoita, lohileipiä ja kuivatettuja georgialaisia viikunoita.

Ilta oli erittäin miellyttävä ja monikerroksinen.

Timo toivotti myös kaikki tervetulleeksi seuraaville Tampereen viinimessuille, jotka järjestetään 27-28.4.18 Pinjan Olympia-salissa.

 

Olli Heikkilä&Timo Jokinen

Viiniritarit maistelevat joulun ajan viinejä

Maisteltavinamme olivat joulun ajan viinit, kun kokoonnuimme torstaina 30.11.20017 Töölönkylän Viinikellarilla Museokadulla Helsingissä. Veljemme Jyrki Tarvonen esitteli ansiokkaasti ja lennokkaaseen tapaan meille Servaali Oy:n viinivalikoimista poimimiaan näytteitä perinteiseen ja erilaiseen joulupöytään. Mukaan pääsivät lopulta Niina ja Timo Metsälä, Aake Ilomäki, Timo Mattila, Pirkka Peltoniemi ja puolisonsa Sanna sekä vieraana Ilkka Jaakkola. Muutama viime hetken peruutus varmisti hyvin viinien riittävyyden osallistujille. Maisteltavina olivat tällä kertaa seuraavat viinit:

Beaujolais Villages, Jules Bernolin, 2016 Ranskasta

Red Fire, Old Vine Zinfandel Italiasta

Rosso Salento Appassimento myös Italiasta

Durius Tempranillo, 2012 Espanjasta

Les Carabenes, Pinot Noir 2016, Pays D’oc Ranskasta

Enamore, Mendoza, Argentiinasta

sekä viimeisenä valkoinen Anselmi San Vincenzo, Savingon Blanc & Chardonnay.

Joulun haastavalla ruokavalikoimalla viinit olivat virkistävän erilaisia niin rypäleiltään kuin alueiltaankin. Yhteinen nimittäjä olikin hinta, sillä Enamorea lukuunottamatta liikuttiin noin kympin pullohinnoissa. Beaujolais ja Durius jäivät ilman ykkös- ja kakkosmerkintöjä, eniten merkintöjä kertyi Pinot Noirille ja Enamorelle. Ne olivatkin tasaisia kolmella ykkössijalla. Enamore sai kakkossijoja yhden enemmän ja oli näin illan suosituin viini. Noin kahdenkympin hintainen ”Argentiinan Amarone” sopii ilmeisen hyvin ainakin meditointiin ja koville juustoille. Pinot Noir koettiin ruokapöydän moniottelijaksi.

Ilta sujui hyvässä tunnelmassa Jyrkin rennolla ja asiantuntevalla ohjauksella, kiitos hänelle illan onnistumisesta. Samoin kiitos Töölönkylän Viinikellarille tilojen järjestymisestä. Niina oli otettu myös  portinvartijan palvelusta.

Per Vitem! Ad Vitam!

Pirkka Peltoniemi
Master of Feast

Viiniritarit maistelevat Bordeauxin huippuviinejä

Arvosteltavat punaviinit Chateau Feytit Clinet 2011 Pomerol, Branon 2010 Pessac-Leognan, Saint Pierre 2009 St.-Julien ja Pavie Macquin 2010 St.-Emilion, oli avattu ”hengittämään” jo 8 tuntia ennen tilaisuuden alkua.

Illan loistava Champagne ja neljän Bordeaux alueen huippu punaviinit ”tastingin” isännöivät Ritariveljemme asianmukaisine kaulavitjoineen. Heidän pöytiinsä jaetut kutsuvieraat ja laatuviinien ystävät saapuivat yhtä estynyttä lukuun ottamatta, täysimääräisinä paikalle.

Jokaiseen pöytään oli jaettu myös muita kansainvälisiä arvosteluita ja arvioita iltamme neljästä punaviinistä. Sekä poikkeavia, että Parkeria myötäileviä lausuntoja.

Naposteltavaksi illan järjestäjät olivat tuoneet runsaasti erinomaista parman kinkkua, Pecorino juustoa, Mozzarella/tomaatti tikkuja, Aurajuustoa ja pipareita ym. pientä sopivaa maukasta maisteltavaa.

Heikki esitteli kellarinsa hienon H. Goutorbe Cuvee Millesime Special Grand Cru 2005 samppanjan ja minä puolestani omasta kellaristani tilaisuuteen valitsemaani otsikon neljän alueen laadukasta Bordeaux punaviiniä. Avatessani kaikki 8 pulloa olivat odotukseni mukaisesti loistavassa kunnossa. Kuitenkin niistä jokainen, oli vasta oman kehitystaipaleensa alussa ja pari, jopa +20 vuoden päässä parhaasta huipustaan.

Ilkka esitteli arvostelutaulukon ja kertoi vieraille illan tarkoituksen: Piti vain löytää näistä viineistä kunkin omasta mielestään se kaikkein paras. Piittaamatta Robert Parkerin pisteistä ja arvioista. Vaikeus oli ehkä verrata illan Champagnea ja Bordeaux punaviinejä keskenään, mutta senkin sai toki tehdä, tai sitten jättää ne arvostelussa erilleen.

Isännöimästäni pöytäseurueesta Heikin H. Goutorbe Cuvee Millisime Champagne sai monelta välittömästi maksimipisteet! ”Enhän minä sille mitään voi, kun oli niin hiton hyvää jo heti ensimmäisestä lasista” puolusteli kantaansa vieraileva daami vierestäni.

Ilahtunut Heikki kiersikin kohta ”pootoori” pullo kädessään ympäri pöytiä tiedustellen ”Kuka antoikaan täydet pisteet tälle mun Champagnelle?”

Ensimmäinen ”tasting” kierros neljää Bordeaux viiniä oli kaadettu jo ennalta viinin maun edistämiseksi. Toinen kierros kaadettiin viinin ilmauslaitteen läpi vielä uusien hienompien makuerojen löytämiseksi ja monen mielestä mm. illan nuorimman viinin Feytit Clinet 2011 maku, parani tätä kautta aiemmasta vielä huomattavasti.

 

 

Illan parhaaksi punaviiniksi valittiin tiukan äänestyksen tuloksena St.-Julienin Chateau Saint Pierre 2009, joka hyvin niukasti voitti St.-Emilionin Chateau Pavie Macquin 2010. Tällä tuloksella saatoimme todeta Robert Parkerin ehkä hieman (sen plussan verran) erehtyneen näiden kahden hienon punaviinin keskinäisestä paremmuudesta.

No, kuten tiedämme, nuo laatuviinithän, kehittyvät eri tavoin hyvässä säilytyksessä!

H. Goutorbe Cuvee Millesime Special Club Grand Cru 2005 Champagne, sai illan jälki- arvioissa vielä erityistä ja hyvin ansaittua kiitosta iltamme lukuisilta maistelijoilta.

Todella hieno tilaisuus, johon Ritariveljistä ja vierailevista laadukkaan Bordeaux viinin ystävistä, vain 28 mahtui mukaan. Valitettavasti muutamat halukkaat jäivät rannalle.

Tämän kolumnin kirjoitti illan onnistuneesta ja hyvähenkisestä tilaisuudesta kiittäen: Ritari Seppo Hannikainen, jonka kellarista illan Bordeaux punaviinit oli huolella valittu.

Kiitos kaikille mukana olleille!

Viiniritarit maistelivat Helsinki Distilling Companyn tuotteita

Joukko kiinnostuneita viiniritareita ja aveceja suunnisti tihkusateisena lokakuun torstaina kohti Sörnäisten Teurastamon aluetta, jossa sijaitsevat Helsinki Distilling Companyn tuotanto- ja toimitilat. Yhtiö on perustettu vasta vuonna 2013 ja ensimmäinen tuote Helsinki Dry Gin tuli markkinoille vuonna 2014. Tästä huolimatta yhtiön tuotteet ovat saavuttaneet jo lukuisia palkintoja sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

Yhtiön on perustanut kolme alasta intohimoisesti kiinnostunutta ja tislaamotoiminnan henkiin herättämisestä Helsingissä haaveillutta kaverusta. Tilat sijaitsevat vanhassa teollisuuskiinteistössä Sörnäisten Teurastamon alueella, niissä on aikanaan nimensä mukaisesti toiminut mm. teurastamo. Tilat ovat avarat ja yläkerta remontoitu rosoisen tyylikkääksi Tislaamo Bar -nimiseksi baari/ravintolaksi, alakerrassa sijaitsi toiminnan sydän eli tislaamotoiminnot.

Ajoissa saapuneet ehtivät maistella baarissa yhtiön uusinta tuotetta ruisviskiä (ruis 100% tai ruis 70%/ohra 30%), jotka olivat vielä tilapäispullotteita käsinkirjoitettuine etiketteineen. Tuotteet tulevat markkinoille syksyn aikana elleivät jo ole tulleet. Molemmat olivat erinomaisia, tosin puhdas ruisversio tuntui vielä tarvitsevan hetken kypsymisaikaa.

Sitten siirryttiin yläkertaan maistelemaan illan tuotteita. Ohjelmaan kuuluivat Helsinki Dry Gin, Puolukka-Gin Likööri, ”White Dog” eli viskin raakatisle ja Helsinki Long Drink. Ginissä oli käytetty perinteisen katajanmarjan ohella yhdeksää kasvikunnan tuotetta, mm. karpaloa, appelsiinin/sitruunankuorta, fenkolia, korianteria, jopa ruusun terälehtiä. Gin oli aivan loistavaa, siinä todellakin maistuivat kaikki ainesosat ja sitä oli nautinnollista maistella sellaisenaan kuten trendi nykyään on. Puolukka-Gin Likööri sai arominsa sekä hienosta ginistä että puhtaista kotimaisista puolukoista – toimii erinomaisesti sekä perinteisenä liköörinä että hienona ainesosana monissa cocktaileissa. White Dog ei luonnollisesti ollut tarkoitettu sellaisenaan nautittavaksi, mutta se osoitti kuinka perinteisestä ”pontikasta” saadaan aikaan hieno lopputuote kun on riittävästi osaamista. Ja sekoittamalla siihen Helsinki Long Drinkiä juomasta tuli lähes mainiota…Lopuksi maistelimme virkistävää Helsinki Long Drinkiä, joka oli valmistettu ginistä ja verigreipistä, väriltään hehkuvan oranssista. Voi vain kuvitella kuinka virkistävää se on kesäkuumalla jäällä täytettyyn lasiin valutettuna. Lokakuun tihkusateella se maistui muuten vain hyvältä.

Maistelun jälkeen teimme kierroksen tislaamossa ja perehdyimme valmistusprosessiin ja käytettyihin raaka-aineisiin. Yhtiön kunnia-asiana on käyttää aina kun mahdollista lähituotteita, Helsingin vettä, Lohjan omenoita, lähialueiden viljaa jne. Kierroksen aikana pääsimme maistelemaan muutkin tuotteet, mm. Helsinki Applejack osoittautui kovaksi kilpailijaksi calvadokselle ja Helsingfors Fiskehamns Akvavit muille pohjoismaisille akvaviiteille. Kaikki tuotteet oli pullotettu kulmikkaisiin ja tyylikkäisiin design -apteekkipulloihin, joka antoi vielä ripauksen ylellisyyttä muutoinkin huippulaatuisille juomille.

Illan päätteeksi nautimme maittavan päivällisen yhtiön ravintolassa. Baari ja ravintola ovat yleisölle avoinna ja tislaamokierroksen sekä maistelun voi tilata verkosta. Suosittelemme lämpimästi! Lopuksi kiitimme isäntiä ja toivotimme menestystä syksyn lanseerauksille ja siitäkin eteenpäin. Oli mukava toivottaa, sillä tälle yritykselle on helppo ennustaa valoisaa tulevaisuutta ja kansainvälistä menestystä.

 

Ilkka Eskola   

Viiniritarit maistelivat jouluviinejä

Viiniritarit kokoontuivat lokakuisena iltana veljemme Jukka Puskalan Agtuvi Oy:n hienoissa tiloissa, jossa meillä oli maisteltavina jouluruokien kanssa soveltuvia viinejä. Viinit olivat Servaali Oy:n valikoimista ja niitä esitteli meille veljemme Jyrki Tarvonen.

Servaali kuuluu Suomen ja Baltian markkinoiden suurimpiin yksityisiin alkoholijuomien maahantuojiin.

 

Aloitimme tällä kertaa poikkeuksellisesti punaisilla, joista maistoimme seuraavat:
Kumala Pinotage 2016 (mukana myös Merlot)
Beaujolais Jules Bernolin 2014 (100% Gamay)
Apassimento Rosso Salento 2014 (Negroamaro, Primitivo)
Red Fire Old Vine Zinfandel 2015
Rabl Blauer Zweigelt Vinum Optimum 2013

Kaikki mukaan valitut rypäleet sopivat yllättävänkin hyvin erilaisten jouluruokien kanssa. Yllätyksinä oli gamay-rypäleen erinomainen sopivuus jouluun – sitä voi kokeilla jopa silliruokien kanssa. Red Fire sekä Apassimento viinien valmistuksessa on osa rypäleistä kuivattuja, joka antaa viineille mukavasti lisää täyteläisyyttä. Myös itävaltalaisen Rablin täyteläinen jouluun soveltuva maku yllätti monet – harvemmin itävaltalaisista punaviineistä löytyy tämän tasoista täyteläisyyttä.
Punaviinien illan suosikiksi nousi ylivoimaisena Apassimento Rosso Salento, joka ilmeisemmin koristanee useammankin paikallaolijan joulupöytää tänä jouluna.

Viinien ruokamätsiä testasimme salsiccia-makkaran kanssa, joita oli perus-, villisika- ja tryffeliversiona. Varsinkin tryffelisalsiccia oli erittäin herkullinen ja toi viineistä esiin aivan uusia vivahteita.

 

Valkoviineistä maistoimme seuraavat:
Lamberti Santepietre Pinot Grigio delle Venezie 2015
Negro Angelo Serra Lupini Roero Arneis 2016
Rabl Grüner Veltliner 2014

Kaikki mukana olleet valkoiset rypäleet sopivat hyvin jouluisten makujen kanssa. Suomalaisen sommelier-raadin mielestä Pinot Grigio oli paras jouluun soveltuva valkoinen, joka toimii myös kalkkunan ja hanhen seurassa.  Myös harvinaisempi Roero Arneis -rypäle oli usealle uusi mielenkiintoinen kokemus.
Valkoviineistä illan suosikiksi nousi tuplapisteillä haastajiinsa nähden Lambertin Santepietre Pinot Grigio.

Maistelun päätyttyä isäntämme Jukka järjesti meille tehdaskierroksen, jossa pääsimme ihailemaan luonnontuotteista valmistettujen vaatteiden automaattituotantokoneita. Kivat-lastenvaatteiden lisäksi Agtuvi valmistaa vaatteita myös aikuisille, joita voi ostaa mm. Varustelekasta. On upeaa että Suomessa valmistetaan näin laadukkaita vaatteita, jotka pystyvät kilpailemaan halvemman työvoiman maissa valmistettujen vaatteiden kanssa.

Kiitokset Jukalle ja Jyrkille hienosta ja mielenkiintoisesta illasta!

 

Olli Heikkilä