Traditional summery picnic

The Finland Chapter gathered again on a traditional summery picnic to Näsipuisto, a beautiful park built in the early 1900s. This is the 18th year of Finland Chapter and this time we had a very special picnic – we also had dear guests from USA, Grand Commander Buddy Hagner and his lovely wife Trish. We were really happy to have them to join us and celebrate our party.

There were also special surprises when Buddy took the sword and elevate Arttu Kalli to the cadre.  The second surprise  was a very special moment when Buddy spoke and thank the Finnish Chapter founder, Master Commander Emeritus Timo Jokinen for his worthy work for the benefit of the wine and elevate him as a Supreme Knight.

We had over 30 guests at our picnic and everyone had brought delicious bites and tasty wines which were arranged on a long colourful buffet table. There was a huge set of different kinds of delicacies. It was great opportunity to taste everything with such a great and relaxed company. And enjoy warm summer day (of course) at this beautiful Näsipuisto park.

The evening was very successful. This was the eleventh time we gathered for this picnic tradition and absolutely most glorious we’ve ever had.

 

Olli Heikkilä

Golf championship of KOV Finland Chapter

The first ever golf championship of KOV Finland Chapter 2017 was played in the spring time on the oldest golf course of the country, The Helsinki Golf Club. We had players participating from both Tampere, the birth place of KOV Finland, and naturally from Helsinki.

 

 

 

 

 

 

Happy players gathered for photographing, with the Champion in the middle.

The 2017 championship competition was very exciting and close, as the two first players ended up to the same result. The winner was finally declared based on the lowest HCP.

The results
1, Jukka Tapiovaara 33 pB
2, Heikki Koski 33 pB
3, Marja Koski 30 pB
4, Martti Kenkkilä
5, Paavo Lambropoulos
6, Pentti Salin
7, Niina Metsälä

Best Couples winners were Marja ja Heikki Koski
Best Ladies winner Marja Koski
Nearest to the Pin Marja Koski
Longest Drive Marja Koski

The champion was very happy and admitted, that he has played quite well in spite of an early season (he has been practicing in South Africa). He also promised to organize 2018 competition on the course of Kulloo Golf Club, a course built on the properties of an old manor house close to the city of Porvoo, or at Sarfvik Golf Club, close to Helsinki.

 

 

 

 

 

 

 

 

Mr. Heikki Koski presenting the ever circulating price to the champion.

All the participants of this fine happening wished to continue this competition during the coming years, and perhaps not least for the reason,that the 2017 organizer presented to the winner a bottle champagne, named according to the Hotel Ritz, which is only available at this famous hotel.

Additionally Pentti Salin ”sacrificed” his champagne bottle by presenting it to Ms. Niina Metsälä, who was participating her first ever golf compatition.

 

 

 

 

 

 

 

 

The rules for the future are now clear to everybody:
The winner is to organize next year’s championship competition, which will be played with 2/3 HCP and as a stableford. The championship plate will be ever circulating.

Heikki Koski

Viiniritarit maistelevat Italian huippuviinejä

Kuin kevätkauden päätöksenä, 19 henkilöä kokoontui Ruttopuiston Viinikellarille maistelemaan italialaisia erikoisherkkuja. Illan kantavana ideana, oli maistaa vielä hyvin saatavilla ja kehityskaarensa alkupäässä olevia huippuviinejä. Illan perusteella niitä voi sitten hankkia omaan hyllyyn kypsymään.

dav

Ilta aloitettiin rauhallisella saapumisella, sillä paikkana kellari ei kovinkaan monelle ollut tuttu. Alku meni oikein rattoisasti nautiskellen loistavasta seurasta sekä varsin kelvollisesta proseccosta ja makupareiksi valituista pecorinoista.

Seuraavaksi olikin sitten aika siirtyä itse asiaan, eli ensimmäiseen viiniin. Tämä viini oli osalle jo aiemmin tutuksi tullut Bibi Graetz – Testamatta, vuodelta 2013. Testamatta on varsin perinteinen 100% Sangiovesea sisältävä Toscanalainen IGT-viini ja tästä syystä se sopikin hienosti alkuun. Viini todella maistui siltä, että sen kehityskaari on vasta alussa, verrattuna niihin vuosikertoihin mitä osallistujat olivat aiemmin maistaneet. Jätämme viinin siis hyllyyn kehittymään ja maistamme uudestaan muutaman vuoden kuluttua.

Illan toisena viininä toimi jo legendan maineen saanut Avignonesin 50&50, vuodelta 2012, jossa yhdistyvät kahden huipputilan perinteikkäät valmistusmenetelmät. Viinissä on käytetty kahta rypälettä, suhteessa 50/50, joista Sangiovese tulee Capannellen tilalta Gaiolesta ja Merlot Avignonesin tilalta Valianosta. Jälleen tuli huomattua, miten Merlot ja Sangiovese yhdessä tuottavat reseptin, jolla ei voi erehtyä.

Kolmantena viininä maistoimme Campo alla Sugheran nimikkoviiniä, vuodelta 2009. Tämä Bolgherin alueelta tuleva viini on siinä mielessä erikoinen, että siinä käytetään Bolgherille tunnusomaisia, Ranskalaista alkuperää olevia rypäleitä. Tässä tapauksessa nuo rypäleet ovat 70% Petit Verdot ja 30% Cabernet Franc. Toinen valmiiksi kaadetuista pulloista huomattiin valitettavasti korkkivikaiseksi, mutta onneksi toisesta pullosta saatiin lopuillekin maistiaiset.

dav

Neljäntenä vuorossa oli Elio Grasson Barolo Ginestra Casa Maté, vuodelta 2012. Tätä 100% Nebbioloa sisältävää Monforte d’ Alban alueelta tulevaa viiniä voidaan pitää hintaansa nähden loistavana Barolona. Tuottaja on valinnut pitää toimintansa pienenä ja tuotantomäärät alhaisina, jotta he voivat kehittää olemassa olevia viinejään vuosi vuodelta paremmiksi.

Viides viini ja samalla illan viiniä valittaessa ehdoton ykkönen, oli Casanova di Nerin Tenuta Nuovo, vuodelta 2012. Tämä Nerin perheen tuote on niittänyt mainetta ja kunniaa jo pitkään, saaden esimerkiksi Wine Spectatorin vuoden viini -arvioinnissa kahdelta eri tuomarilta pisteet 100/100. Kuten arvata saattaa, tämä viini oli upea kokemus ja hintaansa nähden moni ilmaisikin kiinnostuksensa tämän hankintaan omaan kellariinsa.

Viimeisenä maistoimme Romano dal Fornon Valpolicella Superiorea, tuota Amaronen pikkuveljeä. Tämä Veneton alueelta ja tarkemmin Capovillan kylästä tuleva viini on ollut tuotannossa jo useiden sukupolvien ajan. Tämä Valpolicellojen kruunaamaton kuningas tuli illan viinejä äänestettäessä kirkkaasti toiselle sijalle, eikä syyttä, sillä viini vetää ehdottomasti vertoja jopa kalliimman hintaluokan Amaroneille.

dav

Palautetta kuunnellessani päättelin, että normaalissa maistelutilaisuudessa ensimmäisetkin viinit olisi nostettu huippupisteille ja rima asetettiin heti todella korkealle. Oli etuoikeus istua näin upeassa seurassa, nauttien upeista viineistä sekä lämpimästä tunnelmasta. Tästä on hyvä lähteä kesän piknikille ja kohti syyskautta!

 

Matti Malkamäki

Viiniritarit sovittavat yhteen naisia, lauluja ja viinejä

Kovan kiinnostuksen innoittamana viiniritarit sovittivat Esplanadin kellarissa viinejä uudelleen lauluihin, musiikkivideoihin ja naisiin kahden vuoden tauon jälkeen. Mukana oli yhteensä 14 maistelijaa. Tällä kertaa viinien valintaperusteina oli kaksi kuohuvaa, kaksi vaaleaa ja kaksi punaista viiniä siten, että viinit oli valittu ympäri maailmaa ja valmistettu eri rypäleistä. Maistelun aikana esitettiin kuusi suomalaisten naisartistien musiikkivideota ja maistelijoiden tehtävänä oli yhdistää viinit niiden värin, tuoksun ja maun mukaan artistien esittämiin lauluihin, arvioiden lauluja niiden äänimaailman, lyriikan ja videon kertoman tarinan kautta.

iso kuvaKuva 1: Viininmaistelua Helsingin Etelä-Esplanadin viinikellarissa. Oranssipukuinen maistelija on saanut WAU -elämyksen!

Koska musiikkivideoiden kesto oli 20 minuuttia ja jokaisella maistelijalla kolme lasia käytettävissä maistelun kulku meni siten, että ensin maisteltiin viinit 1, 4, ja 6 ja katsottiin kaikki videot, ja tämän jälkeen viinit 2, 3, ja 5 ja videot katsottiin uudelleen. Järjestys sisälsi etukäteen ajateltua logiikkaa. Tämän jälkeen jokainen maistelija sai hakea jäljelle jääneistä viineistä lisää ja tarkentaa omia näkemyksiään. Viinien avecina oli patonkia ja juustoa.

 Laulut

Laura Närhi – Supersankari
Jenni Vartiainen – Turvasana
Jannika B – Skumppalaulu
Paula Vesala – Tequila
Sanni & Ville Galle – Lähtisitkö
Janna – Anna Mä Puhallan

 Viinit

 Viini 1: 557247 Willm Crémant d’Alsace Rosé Brut (14,99€)
Viini 2: 552477 Albet i Noya Organic 21 Brut 2012 (19,89€)
Viini 3: 905687 Kendall Jackson Vintner´s Reserve Chardonnay 2015 (21,98€)
Viini 4: 588837 Plan B Riesling 2016 (14,98€)
Viini 5: 447067 Juno Shiraz Mourvèdre Viognier 2015 (9,99€)
Viini 6: 956547 Indigena 2013 (16,98€)

 Maistelijat maistelivat viinit huolellisesti ja tekivät arvionsa. Maistelun lopputulostaulukko oli seuraavanlainen.

 

  Viini 1 Viini 2 Viini 3 Viini 4 Viini 5 Viini 6
Laura 2 3 2 3 0 4
Jenni 4 0 2 3 0 5
Jannika 7 6 0 1 0 1
Paula 0 0 7 1 5 1
Sanni 1 3 2 4 2 3
Janna 0 2 1 2 7 0
Yhteensä 14 14 14 14 14 14

 

Eli lopputulokset olivat seuraavat (raadin näkemys / maistelun järjestäjän näkemys). Näin maistelun järjestäjänä ja tätä kirjoittaessani voin todeta, että suoriuduin tehtävästä yllättävän hyvin. Laura Närheä lukuun ottamatta kaikki laulut saivat viininsä, Janna löysi jopa oman ex-miesystävän nimeä kantavan viinin.

 

Viini 1: Willm Crémant d’Alsace Rosé Brut – JANNIKA B / JANNIKA Bjannika b

 

Viini 2: 552477 Albet i Noya Organic 21 Brut 2012 – JANNIKA B / SANNI

 jannika b

Viini 3: 905687 Kendall Jackson Vintner´s Reserve Chardonnay 2015 – PAULA VESALA / PAULA VESALA

 paula vesala

Viini 4: 588837 Plan B Riesling 2016 – SANNI / LAURA NÄRHI

 sanni

Viini 5: 447067 Juno Shiraz Mourvèdre Viognier 2015 – JANNA / JANNA

 janna

Viini 6: 956547 Indigena 2013 – JENNI VARTIAINEN / JENNI VARTIAINEN

jenni

Lopuksi vielä tarina, minkä mukaan maistelu eteni

(Laura Närhi – Supersankari) Laulu kertoo parisuhdekriisistä ja siitä seuraavasta vääjäämättä odottavasta erosta. Suhteen jätetyksi tuleva osapuoli on epätoivoisesti takertunut kumppaniinsa, jonka hän on ahdistanut nurkkaan. Ahdistunut osapuoli on karannut ja lähtenyt etsimään uutta kumppania, tosin jätetyksi jäävä haluaa edelleen tehdä ihan kaiken, että karkaava osapuoli muuttaisi mielensä eikä sittenkään lähtisi.

(Jenni Vartiainen – Turvasana) Laulu on jatkoa Lauran Supersankari -laululle. Karannutta kumppania yritetään houkutella takaisin lupaamalla hyvää S/M seksiä. Jätetty osapuoli elää vieläkin haavekuvitelmissa, ja haluaa jättäjän ihan heti takaisin ja perua eroilmoituksen, kun vaan hän suostuu tekemään mitä käsketään.

(Jannika B) Kuten jokainen meistä tietää, ketään ei voida pakottaa rakastamaan ketään. Ja tämän jätetty osapuoli aikanaan huomaa. Nyt hän heittäytyy virran vietäväksi ja etsii lohtua juomalla elämänsä janoon runsaasti hyvää kuplivaa juomaa ja tanssii yökerhoissa. Omasta kunnosta huolehtiminen on jäänyt kuitenkin nyt retuperälle ja rahatkin ovat loppu. Krapulapäivät sujuvat kotona televisiota katsellen tai vaakamamboa naapurilla harrastettaessa.

(Paula Vesala – Tequila) Toleranssit ovat nousseet ja viini ei enää riitä humaltumiseen. Epätoivoinen jätetty osapuoli miettii uusia keinoja eli mitä jos saisi menettämänsä kumppanin takaisin ihanalla lomamatkalla Kalifornian aurinkoon ja Mexicoon, missä Tequila virtaa.

(Sanni & Ville Galle – Lähtisitkö) Kun tämäkään ei auta, seuraavaksi kokeillaan parisuhteen ihanien alkuaikojen muistelmilla. Tule tänne siis lähtisitkö? Mustatko siis miltä tuntui, kun ihastuimme? Enkö minä saa sinua takaisin tai muistatko, miten ihanaa meillä olikaan? Eikö edes tämä saa sinun päätä kääntymään?

(Janna – Anna Mä Puhallan) Karannut ja ahdistunut kumppani ei vain suostu tulemaan takaisin. Nyt jätetty osapuoli miettii psykologian keinoja ja etsii syitä yksin jäämiselleen kumppanin lapsuuselämästä. Onko siellä jotain, jota hän ei tiedä? Oliko kumppanin lapsuus onnellinen? Olivatko vanhemmat läsnä, kun hän oli pieni? Onko ahdistus kummunnut suhteen jättäneeseen kumppaniin jo hänen lapsuuden kokemuksista? Ehkä tässä vihdoin ja viimein alkaa selvitä, ettei se kumppani ole lähtenyt karkuun vain sinua vaan myös itseään. Miten onkaan vaikeaa kohdata itsensä? Kumpi jätti kenetkin. Tule nyt takaisin, minä autan sinua, vaikka en ole sinun äitisi, ja minä haluan tehdä sinut uudelleen ehjäksi niin että tajuat, miten ihana minä olin sinulle ja että meistä tulee jälleen pari! Ehkä minä vihdoinkin onnistun.

Viiniritarit maistoivat Italian pientuottajien viinejä

Viiniritarit vierailivat 17.5. Tampereella Härmälän vanhan lentokonetehtaan alueella sijaitsevassa Bache Benen toimitiloissa, jossa viinejä esitteli ja tarjoili meille Tanja Turunen.  Bache Bene edustaa ennen kaikkea pieniä italialaisia perhetiloja, jotka tekevät työtään meidän kaikkien iloksi ylpeydellä ja intohimolla.

Ritarit maistelivat seuraavia mielenkiintoisia pientilojen viinejä:

1)  ”Noi Due” , LUOMU, La Piana, Modena. Rypäleet: Lambrusco Grasparossa 90%, Lambrusco Sorbara 10%, hinta 16€.
2) ”Rose Brut”, J.M. Gobillard, Champagne. Rypäleet: Pinot Noir, Chardonnay, Meunier, hinta 36€.
3) ”Pinot Bianco”, Vasco Tinta, Friuli. Rypäleet: 100% Pinot Bianco, hinta 12€.
4)”Fonte della Donte”, Fibbiano, Toscana. Rypäleet: Vermentino, Colombana, hinta 17€.
5)”Annibale”, Borgo la Caccia, Brescia. Rypäleet: 100% Carmenere, hinta 17€ .
6)”Moro del Moro”, Rinaldini, Modena. Rypäleet: 60% Lambrusco, 40% Ancelotta, hinta 30€.
7)”Pernione”, LUOMU (alkuviini), Fattoria Mondo Antico, Lombardia. Rypäleet: 100% Pinot Noir, hinta 20€.
8)”Fior d Arcancio Dolce”, LUOMU, Quota 101, Veneto. Rypäleet: 100% Moscato Giallo, hinta 17€.
9)”Brachetto d Aqui”, Marenco, Piemonte. Rypäleet: 100% Brachetto, hinta 14€.

Viinien lisäksi maistelimme lihoja, juustoja, mansikoita, oliiviöljyjä ja balsamicoja. Tarjolla ollut oliiviöljy on puglialaisen pienluomutuottajan, ystäväni Natale Castellanon valmistama. Öljy on runsasmakuinen, pikanttisen
pippurinen mutta raikkaan hedelmäinen. Sopiva kaikkeen käyttöön, erinomainen maustamaan salaattien lisäksi vaikkapa kasvissosekeiton – tipauta loraus lautaselle ja halutessasi vielä hyppysellinen kuivattua
chilirouhetta! Tätä Mia Terran luomuöljyä saatavilla 250ml ja 750ml pullossa.

Valikoimissamme on myös usean tuottajan upeita balsamicoja pientuottajilta. Kysy saatavuutta tarpeen mukaan! Toimitamme raikkaat, tuoreet, nuoremmat balsamicot mm. 2v kypsytetty Fiorinin herkullinen balsamico sekä saman tuottajan iäkkäämmät, aromaattiset, syvät ja jo siirappistuneet keskivanhat balsamicot kuten 5v ja 8v kypsytetyt. Myös huikeat 10-40v kypsytetyt balsamicot kauttamme, kauniisiin lahjarasioihin pakatut luxustuotteet.

Tanja Turunen

Viiniritarit maistelivat roseeviinejä

Pernod Ricardin toimitilaan Helsingissä kokoontui 14 henkilöä rose-maisteluun. Tilaisuutta isännöivät Kaisa Kavekari ja Jaakko Wanhalinna.

Toimittaja oli kerännyt pyynnöstämme mittavan määrän rose-pohjaisia viinejä. Maistelimme sokkomaisteluna kolme kuohuvaa,  jotka paljastuivat lopuksi seuraaviksi:  G.H.MUMM Le Rose samppanja, rypäleinä 60% Pinot Noir, 22 % Chardonnay ja 18 % Pinot Meunier. Tuote sai hienon lentävän lähdön v. 1957, kun sitä tarjoiltiin Ranskan presidentin Elysee -palatsissa.

Kuohuviineistä toimittaja oli valinnut Espanjan maaperältä, tarkemmin Sant Sadurin d´Anoian kylän Penedeksen alueelta, jossa valmistetaan Campo Viejo Cava Brut Rose -viiniä. Viini on valmistettu perinteisellä Cavan valmistustavalla, jossa viinin toinen käyminen tapahtuu pullossa, sokeripitoisuudeksi jää 10 g/l. Toisena  kuohuviininä maistelimme ehkä kaikille tuttua Elysee roseta.

Lopuksi maistelimme kolmea eri maissa tehtyä rose-viiniä, samoin sokkona. Maistelun jälkeen saimme tietää, että lasissamme oli ranskalaista Rose de Loirea, rypäleinä Gamay ja Cabernet Franc. Tilalla on pitkä perinne Loiren viinialueella ja tuotanto koostuu rose -viinien lisäksi valkoviineistä.

Seuraavana vuorossa oli Etelä-Afrikan Thandi Shiraz, joka on saanut reilun kaupan merkin ja joka sisältää Shiraz 85% ja Pinotage 15% rypäleitä. Nimensä perusteella viini sisältää ravitsevaa ja kehittävää rakkautta. Viimeiseksi saimme tietää maistelleemme  perinteistä, pitkään Suomessakin markkinoilla ollutta portugalilaista Mateus Roseta, nykyään pullo on design ikoni.

Isännät olivat myös kattaneet pöytään erilaisia juustoja, joita pääsimme kokeilemaan toisen kaadon yhteydessä. Lopuksi äänestimme illan viinistä hieman normaalista poiketen, koska illan paras viini oli odotetusti samppanja, eniten 2. sijoja sai ranskalainen Rose de Loire.

Tilaisuuteen osallistujat kiittivät Jaakkoa ja Kaisaa laajasta rose-maistelusta ja hienosta tietoiskusta eri valmistumismenetelmistä. Toivomme aktiivista osallistumista seuraaviinkin tilaisuuksiin, jotta saadaan rakentavaa keskustelua viineistä.

Heikki Koski

Viiniritarit tutustuvat Toscanan herkkuihin

Kevät alkaa jo ilmoittelemaan tulostaan ja valoa on päivä päivältä enemmän. Tästä huolimatta joukko ritareita, ritarikandidaatteja ja toiminnastamme kiinnostuneita henkilöitä laskeutui Vinoteekin kellariin maistelemaan Toscanan aarteita.

Maisteluun oli valittu pääasiassa hieman tuntemattomampien tuottajien viinejä ympäri Toscanaa. Viinien lisäksi nautittiin Casa Italian herkullisia juustoja ja lihoja, jotka saivat erityisen hyvät makuarviot.

Illan ensimmäisenä viininä nautimme proseccoa, Olli Heikkilän kertoessa samalla Viiniritarien toiminnasta ja historiasta. Vieraiden istuuduttua pöytään, jossa viinit jo odottivat laseihin kaadettuja, oli aika maistaa illan yllätysviini. Kyseinen pullo istui maistelun ajan folioon käärittynä viereisellä pöydällä ja vieraat saivat arvailla mistä viinistä on kyse. Totuus viinistä luvattiin kertoa maistelun lopuksi.

Ensimmäisenä maistoimme varsinaiselta listalta vanhan ja perinteikkään super toscanalaisista tunnetun valmistajan viiniä, Ruffino Modus, vuodelta 2008 (50% Sangiovese, 25% Merlot ja 25% Cabernet). Modus sai hyvän arviot illan ensimmäisenä viininä ja kyseisellä viinillä on vielä useita vuosia tasaista kehittymistä jäljellä. Seuraavaksi iltaamme ilostutti todellinen Montepulcianon salattu helmi, eli Villa Sant Annan Poldo vuodelta 2012 (80% Nobile, 20% muita punaisia). Villa Sant Annan viinitilaa pyörittävät perheen naiset, kolmessa sukupolvessa ja Poldoon on tarttunut erityisesti vanhan rouvan tunnettua luonnetta.

Seuraavaksi maistoimme kahta monelle tuntemattomasta rypäleestä valmistettua viiniä. Molemmat viinit ovat 100% Pugnitelloa, joka on 1980-luvulla uudelleen löydetty etruskiaikainen rypäle. Valitettavasti ensimmäinen viini, eli San Felice Pugnitello vuodelta 2006, oli mennyt selkeästi ylikypsäksi ja makuelämys jäi hyvin vailinaiseksi. Paremmin menestyi kuitenkin edellisessäkin Toscana –tastingissa maistettu Santa Vittoria Leopoldo, vuodelta 2011.

Seuraavana maistoimme Capezzana Trefiano Riservaa vuodelta 2010 (80% Sangiovese, 10% Cabernet, 10% Canaiolo). Kyseinen viini tulee suomalaisille normaalisti hieman tuntemattomammalta Carmignanon alueelta. Viimeisenä viininä maistoimme pientila Santa Giulian herkullista Brunello Riservaa vuodelta 2010. Kyseinen vuosi oli todella hyvä Brunellolle, joten tiesimme odottaa jotain upeaa. Eikä Brunello tälläkään kerralla pettänyt. Brunellolla oli todella tiukka kilpailu illan viini –kilpailussa, kuitenkin niin että tuntemattomampi Capezzana Trefiano Riserva vei tällä kerralla voiton, pistein 5-4.

Illan päätteeksi paljastettiin vielä ensimmäinen yllätysviini. Arvauksia annettiin lähtien merlotista ja päättyen Piemonten alueelle. Todellisuudessa viini yllätti kaikki, kyseessä oli Palazzo Vecchion Nobile di Montepulciano vuodelta 2010.

Ilta oli todella upea ja mielenkiintoinen varsinkin mukana olleille ensikertalaisille sekä ritarikandidaateille. Seuraavan kerran nautimmekin italialaisia herkkuja jo kesäkuun 14. päivänä – joten sitä odotellessa.

 

Matti Malkamäki

Viiniritarit ja Ezio Rivellan vertikaali

Kokoonnuimme helmikuisen pirteänä pakkasiltana veljemme Jukka Puskalan Agtuvi Oy:n hienoissa tiloissa, jossa meillä oli tiedossa rotevaa lämmittävää punaviiniä. Aloitimme tilaisuuden pirskahtelevan kuivalla ja mukavasti kuplivalla Spumantella.

Illan teemana oli vertailla Ezio Rivella Barbera D’Asti DOCG Superior  Sichivej –viinin kuutta eri vuosikertaa img_0945väliltä 2001 – 2012. Vertikaalisetti oli tuotteistettu ja pakattu kauniiseen puusalkkuun.  Oli jännittävä miettiä löytyisikö eri vuosikerroista  paljon eroja vai yhteisiä luonteenpiirteitä.

Maistelun yhteydessä emeritusjäsenemme Timo Jokinen kertoi ystävästään Ezio Rivellasta, joka on Italian viinialan vaikuttajia ja on ollut luotsaamassa mm. Banfin tilaa yhdeksi Italian tunnetuimmaksi tilaksi. Lisäksi hän on menestynyt mm. Amerikan mantereella. Hänen mottonsa on että vaikka nykyinen viinimaailma on kovin erilainen kuin aiemmin, silti on olemassa syy miksi viiniä kutsutaan jumalten nektariksi – viini ei ole vain tuote muiden joukossa vaan sillä on sielu joka ei synny pelkällä tuotantotekniikalla.

Nämä viinit ovat varma sijoitus, koska ne kehittyvät huippuunsa 7 – 15 vuoden aikana ja voivat kehittyä jopaimg_0959 20-30 vuotta. Yksi Barbera rypäleen erikoisuuksista on sen monipuolisuus – rypäleestä voi valmistaa kiehtovia valko- ja roseviinejä sekä  keskitäyteläisiä tai monimuotoisia täyteläisiä punaviinejä jotka pystyvät kilpailemaan maailman arvostetuimpien viinien kanssa. Viinejä on kypsytetty ranskalaisissa tammitynnyreissä 24 – 27 kuukautta.

Viinien tuoksuissa oli erittäin selkeitä eroja lähtien 2001 vuosikerran jo hieman taittumassa olevasta tuoksusta nuorempien vuosikertojen voimakkaan mausteisiin tuoksuihin, jotka lumosivat moniulotteisuudellaan. Nämä viinit sopivat hyvin niin grillattujen pihviuen, täyteläisten pastojen kuin pidempään kypsytettyjen juustojen kera.

Pääsimme kokeilemaan viinejä myös ruuan kanssa. Pöydästä löytyi lehmänmaidosta, lampaanmaidosta, puhvelinmaidosta ja vuohenmaidosta tehtyjä juustoja; Parmigiano Reggiano, Pecorino Romano , Mozzarella di Buffala ja vuohenmaitojuustovalikoima. Lisäksi makupareina  kokeilimme parmankinkkua, maksapateeta,viikunahilloa,  tomaaattia, omenaa sekä Hakasen leipomon uutta täysjyväpatonkia. Viineihin sai täysin uutta ulottuvuutta ruualla ja totesimmekin että nämä viinit kaipaavat ruokaa rinnalleen.

Maistoimme vertikaalissa Barbera D’Asti DOCG Superior Sichivej vuosikerrat 2001, 2003, 2007, 2009, 2010 ja 2012. Kukin löysi eri vuosikerroista erilaisia ominaisuuksia, mutta totesimme yhdessä että vuosikertojen keskinäiset erot olivat todella selkeät, vanhimman vuosikerran ikääntyneen pehmeästä mausta nuorien vuosikertojen vielä kovaan suutuntumaan. Myös tuoksuissa löytyi selkeitä eroja vuosikertojen välillä. Vuosikerta 2009 keräsi eniten ykkössijoja, nousten illan voittajaksi. Jaetulle hopealla pääsivät vuosikerrat 2001, 2003 ja 2007.

img_0944Loppuillasta keskustelu soljui mukavasti eri aiheissa, mm. Trumpin ikävien toimien vaikutuksista amerikkalaisiin viinitiloihin. Mukavan lämminhenkisen illan päätteeksi suuntasimme tyytyväisinä kotia kohti. Kiitokset Jukalle, olipa KIVAT kokoontumispaikka.

 

 

Olli Heikkilä

Viiniritarit arvioivat vanhan maailman viinipareja

Viiniritarit kokoontuivat Töölönkylän Viinikellariin maistelemaan ja vertailemaan viinejä helmikuisena päivänä. Pirkan kellarihyllyltä oli kelpuutettu mukaan mielenkiintoiset viiniparit. Ideana oli verrata perinteistä laatutuottajaa uuteen tekijään. Ihan naapureita viinit eivät kuitenkaan olleet.

img_0849Ensimmäisenä laseihin kaadettiin ranskalainen parivaljakko. Illan kallein viini Batailley edusti perinteistä Grand Cru –tilaa Pauillacista. Nuoressa viinissä on potentiaalia pitkäänkin ikääntymiseen mutta tyypillinen väri, tuoksu ja maku olivat hienosti esillä. Toiseen lasiin kaadettiin haastaja Veyry. Syvän punainen väri, tasapainoinen tuoksu sekä moniulotteinen maku yllätti kaikki. Pirkka oli helpottunut ettei saksalainen viinikauppias ollutkaan jymäyttänyt häntä. Molemmille ranskalaisille kolme ykkössijaa illan päätteeksi.

Bordeaux: Chateau Batailley, Pauillac 2011 ja Cotes des Bordeaux: Chateau Veyry 2010.

Toisella kierroksella saatiin Italian sinivalkoista väriä pöytään. ”Hullun Kokin” img_0855Meriame oli monelle uusi tuttavuus. Jyrki Sukula on nostaa hienosti suomi-tietoutta Serralunga d’Albassa. Viini saavutti ansiokkaasti kolme ykkössijaa. Voimakas, lähes sinipunainen väri ja herukkainen tuoksu tarvitsi parmesania seurakseen ja sitä olikin kaikille varattuna. Edellisen parina ollut kauniin tiilen punainen, Barberan jälkeen lähes tuoksuton ja silkkisen pehmeä, Tricerchi oli hieno Brunello. Raati piti siitä ja tasapainoisella kokonaisuudellaan se nappasi kaksi ykkössijaa.

Piemonte: Sukula Barbera d’Alba 2013 ja Toscana: Tricerchi Brunello di Montalcino DOCG 2010.

img_0857Viimeinen kierros oli Hispanian niemimaan viinien välinen. Hyvin intensiivinen ja alkuperäistä Ribera del Dueroa kunnioittava Valdemacuco oli kelpo viini. Tämän kanssa sopisi mainiosti mehevä pihvi grillistä, mutta tällä kertaa viinin kera oli tarjolla Manchego-juustoa. Valdemacuco nappasi viimeisen ykkössijan ja jätti taakseen portugalilaisen Esporaon, joka oli kelpo viini tässä kovassa seurassa. Vaikka Esporao jäi viimeiseksi illan pisteissä, silti kaikki pitivät tästä herkusta.

Espanja, Ribera del Duero: Bodegas Valdemar Fincas DO 2012 ja Portugali, Alentejo: Esporao Reserva 2013.

Illassa maistui vanhan maailman monipuolinen osaaminen. Perinteiset Pauillac ja Brunello, joista osataan tietysti veloittaakin sekä Esporao. Uudempaa tyylisuuntaa edusti hieno ja lopulta illan ykköseksi valittu Veyry. Viinin hinta oli vain kolmasosa kalliimmista! Toivomme Jyrki ja Riikka Sukulan tilalle menestystä ja ehkä joskus käymmekin siellä vierailemassa. Sukulan Barbera pääsi kärkikolmikkoon ehkä ulkoviinillisten ominaisuuksiensa takia. Vaikutelma voi olla toki väärä, pullohan tyhjeni hyvin. Valdemar näytti esimerkkiä espanjalaisten modernista viinitekotaidosta.

Ilta oli kaiken kaikkiaan onnistunut, viinit hyviä ja monipuolisia. Huonoja viinejä ei tänään maisteltu lainkaan. img_0866Lopuksi löytyi vielä musta hevonen kaikille maistettavaksi. Illan ehdottomasti valokuvatuin pullo oli Pirkka Grand Cru. Keskon St. Emilion viini oli ihan kelpo viini, kaikki totesivat. Voi vain arvuutella miksi sellainen on tehty. Toteutus on onnistunut paremmin kuin eduskunnan juhlaviinit. Tästä virinnyt verokeskustelu ja kommentit suomalaisesta alkoholijärjestelmästä jätetään kuitenkin tästä kertomuksesta pois.

Tamperelaiset veljet kiirehtivät junaan ja muu seurue jäi keskustelemaan lasien merkityksestä. Tästä nousi hyvä lasitasting-idea, joka vielä toteutetaan. Tastinglasit laitettiin pesuun ja kaapista otettiin uudet viimeistä ripassoa varten. Viini tai tarjoilu loppui lopulta ja koko loppuseurue lähti tekemään viimeisen vertailun kadun toiselle puolelle ravintola KuuKuuhun. Asta Nurmilaukkaan viinilistalta löytyi erinomainen Amarone mutta siitä ei sen enempää. Kiitos tamperelaiset, kiitos osallistuneet jäsenet ja kandit.

Per Vitem! Ad Vitam!

Pirkka Peltoniemi

Viiniritarit arvioivat viinien ja makupalojen yhteensopivuutta

Vuoden viimeinen maistelu Helsingissä pidettiin 23.11.2016 tusinan osallistujan voimin.  Kokeilimme makupariyhdistelmiä eli maahantuoja oli ehdottanut pikkuannoksia kunkin maisteltavan viinin kanssa kokemuksensa nojalla. Olimme saaneet esittelyyn Lindbohm & Partners Ltd  tuotteet, joita esitteli toimitusjohtaja Heikki Lindbohm Classic Wine Cellarsin tiloissa. Toimittaja oli tehnyt mukavan upgreidauksen, kun ensimmäiseksi juomaksi oli päivittynyt Armand de Brignac Brut Rose, AC Champagne, yksi arvokkaimmista NV samppanjoista Alkon tilausvalikoimassa. Makupala ei jäänyt tasosta jälkeen; 100 % ankanmaksa viikunahyytelön kera.

kuva-1-lautanen

 

 

 

 

 

 

 

Valkoviineistä maistelimme luomuviini Chateau de la Jaubertie Sauvignon Blanc 2015, Ryman, AC Bergerac, Ranska, jonka valmistamiseen oli käytetty kolmea rypälettä (sauvignon blanc, semillon ja muscadelle). Suosituksena makupalaksi oli kylmäsavulohileipänen majoneesilla ja lohen mädillä. Osallistujat mykistyivät kun havaitsivat makunautintojen täydentävän toinen toistaan. Lisäksi Heikki Lindbohm totesi, että kyseinen viini paranee, jos sitä malttaa säilyttää 6-8 vuotta.

Ensimmäinen punaviini tuli Ranskasta eli Chateau Fourcas-Borie 2012, AOC Listrac-Medoc, Bordeaux, rypäleinä Merlot ja Cabernet Sauvignon. Catering oli jostain löytänyt loistavan palan hirvenpaistia mustaherukkahyytelön kera. Viini oli jo nyt erinomaista, mutta kestää vielä säilytystä.

Lampaanleikkeleen kanssa maistelimme Hugh Hamilton ”The Villain” Cabernet Sauvignon 2014, McLaren Vale, Australia, joka oli 100 % cabernet sauvignon. Kyseisen juoman vuosikerta 2012  sai hopeaa Vuoden Viinit 2015 -kilpailussa. Maahantuoja kertoi maun syvenevän, jos viinin antaa kypsyä vielä viisi vuotta.

Lopuksi maistoimme kahta jälkiruokaviiniä. Pähkinöiden, kuivattujen hedelmien ja rusinoiden kera portugalilaista valkoista portviiniä, Krohn Lagrima Fine White Portia sekä italialaista Domini Veneti Recioto della Valpolicella Classico 2013, joka sulatti suussa piparinmakuisen mudcake kakunpalan.

Illan päätteeksi raati valitsi voittajaksi ylivoimaisella äänten enemmistöllä ensimmäisen yhdistelmän, samppanja ja ankanmaksa. Vahvaksi toiseksi sijoittui portviini kuivattujen hedelmien ja pähkinöiden kera. Portviini sopii mainiosti hedelmäkakun kanssa, tässä tilaisuudessa hedelmäkakku kuitenkin vaihdettiin kuivattuihin hedelmiin ja pähkinöihin, jotta ei olisi useaa kakkupalaa maisteltavana. Maistelijat pisteyttivät ns. vahvan jälkiruokaviinin korkealle, joten voisimme käyttää välillä myös vähemmän perinteisiä jälkiruokaviinejä maisteluissamme.

Viiniritarit kuuntelivat kuva-1-pullo-ja-lasikiinnostuneina Heikki Lindbohmia. Saimme myös kuulla että suurin osa maistetuista viineistä on ollut heidän edustuksessaan yli kymmenen vuotta, vanhimmat jo vuodesta 2000, jolloin yritys on perustettu.

Kiitimme järjestäjiä hienosta kokemuksesta ja toivotimme niin jäsenille, kandidaateille kuin aveceille rauhallista joulun odotusta. Tilaisuuden jälkeen tuli tunne, että useampi osallistuja poikkeaa Alkoon hakemaan juuri maisteltuja tuotteita, niin onnistuneesti makupalat toimivat. Suosittelemme muidenkin jäsenten kokeilevan näitä makuyhdistelmiä.

Yhtään juustoa ei illan aikana tarjottu, vaikka esim. vaaleata portviiniä (5. viini) on tarjoiltu messuilla Valion Salaneuvoksen kanssa loistavana makuparina.

 

Heikki Koski

Viiniritarit maistavat jouluviinejä

Lumisena marraskuun iltana tutustuttiin Classic Wine Cellarsin tiloissa Viinimestarit.comin jouluviinivalikoimiin. Mukana oli 14 maistelijaa eli tilaisuus oli loppuunmyyty.

panorama

Etukäteen oli sovittu Sieväsen Matin kanssa, että mukana olisi kaksi valkoviiniä ja neljä punaista. Valkoviineiksi oli valittu Chablis ja Soave. Chablis oli Begue-Mathiotin 1er cru Vaucopins 2013, joka on terästankeissa valmistettu ja siksi raikas, mineraalinen Chardonnay. Viini oli miellyttävä ja maussa tuli esiin rypäleelle ominaiset greippi, omena ja valkoiset kukat.

Soaven osalta päädyimme vaihtamaan vuosikertaa nyt myynnissä olevaan 2014. poytaViini oli Portinari Soave Santo Stefano 2014 (Garganega), jota on kypsytetty hiivasakan päällä tammitynnyreissä vähintään 18 kk. Viini oli juuri pullotettu ja tullut samana maanantaina Matille. Valmistusmenetelmä on ns. rational dual ripening, jossa köynnökset katkaistaan puolesta välistä ja rypäleet jätetään kuivumaan ja kypsymään tukilankojen varaan. Viini on Soaveksi huomattavan voimakas ja omaa hyvän säilytyspotentiaalin.

Punaviineistä maisteltavana oli Viinimestareiden valikoiman uutuus Berarte Reserva 2009, Rioja. Tuottajalla on 14 hehtaarin perhetila Riojan Alavesassa. Tempranillo (100%) ja ikä oli tuonut viiniin mukavasti moniulotteisuutta, maku ei erityisen vahva ja riojalaiseksi tammi maistui melko vähän. Miellyttävä ja helppo kokonaisuus, vaikka ei pärjännyt vahvemmille Valpolicellan viineille.

Loput kolme viiniä tulivat kaikki Valpolicellan alueelta, joten odotettavissa oli täyteläisiä, marjaisia ja aavistuksen karvaita viinejä. Ensimmäisenä oli vuorossa Corte Lenguinin Ripasso 2013. Maku oli runsas, aavistuksen makea mutta tasapainoinen, jälkimaussa oli havaittavissa lievää karvautta. Miellyttävä viini, jonka suosio on helppo ymmärtää.

Toisena maistettiin Scriani Carpane 2010, joka on yhden palstan viini, 100 % Corvina Veronese. Rypäleitä on kuivattu reilu kuukausi kuten amaronen rypäleitä, mutta lyhyemmän aikaa. Mausteisessa maussa oli selvästi mustia marjoja, lähinnä mustikkaa ja mustaherukkaa, hyvin miellyttävä kokonaisuus. Viinissä oli riittävästi hapokkuutta tasapainottamaan täyteläisyyttä ja lievää makeutta.

Viimeisenä maistoimme Scrianin Riserva Amaronea 2010. Viini oli vahva kuten arvata saattoi, mutta kuitenkin tasapainoinen kokonaisuus. Ruokaviiniksi se on haastava, mutta parhaimmillaan varmaan meditaatioviininä vaikkapa sikarin kanssa. Maussa löydettiin ainakin mustaherukkaa sekä suklaan ja kahvin karvautta. Mielenkiintoista oli, että sikarimiehet löysivät muista poiketen mausta myös petroolisuutta, jota he löysivät myös Carpanesta.

Parhaasta viinistä äänestettäessä valkoviinit eivät saaneet yhtään ääntä. Suosikiksi ei yllättäen noussut Riserva Amarone vaan Carpane kahdeksalla äänellä. Amarone sai tyytyä kakkossijaan.

Viinien kanssa maistelimme Matin tuomia leikkeleitä ja Kosken Heikin Italiasta tuomia Grana Padano ja Pecorino juustoja, jotka voimakkaina juustoina toimivat hyvin vahvojen viinien kanssa.

Osallistujat kiittivät Mattia jälleen kerran erittäin informatiivisesta ja leppoisasta maisteluillasta.

Matti Sievänen, Ilkka Eskola

 

Viinitohtorin matkassa 20 viiniä maailman eri kolkilta

Keskiviikkona 9.11. ryhmä Veljeskuntamme jäseniä kokoontui Tampereen Vinoteekkiin maistelemaan herkullisia viinejä eri puolilta maailmaa. Viinitohtori Timo Jokinen oli koonnut reilut kaksikymmentä eri viiniä ja niitä maisteltiin emerituksen johdatellessa kulloiseenkin teemaan.

Itävallan maailmankuulut Gruner Veltliner viinit eivät tällä kerralla oikein sävähdyttäneet vaikka tuottajat olivat kärkinimiä Landeloisin alueen Loimer ja Bründlmayer. Burgenlandin Zantho Welschriesling oli jotenkin ryhdikkäämpi, joskin Itävallan parasta tällä kertaa oli Zweigelt rypäleistä tuotettu Urban Rosé. Erinomainen löytö jota ystävämme Andre Peremees Tallinnassa kauppaa.

Maistissa oli myös ikisuosikkini SW Quinta Brejinho da Costan valkoviini jossa kolmen rypäleen sekoitus (Arinto, Fernão Pires ja Sauvignon Blanc) on saatu hyvin tasapainoiseksi. Tässä viinissä tulee mukavan kutkuttavasti esiin se että viljelykset ovat aivan meren rannassa. Mojova suolaisuus, suolaheinä, rucola on ne vivahteet jotka itselleni tulee mieleen tämän viinin kanssa.

Saksalaisista maistoimme Moselin alueen nuorten viinintekijöiden Markus Berresin ja Sebastian Oberbilligin maukkaita Riesling-viinejä.

Bulgaria on nousemassa rytinällä laatuviiniä tuottavien maiden joukkoon ja maan viineistä tällä kerralla tutustuimme etelässä lähellä Kreikan rajaa sijaitsevan Villa Melnikin kahteen paikalliseen lajikkeeseen. Maukkaan hedelmäiseen Ruen-rypäleestä tuotettuun sekä jo useimmille tuttuun Mavrud lajikkeesta valmistettuun täyteläiseen viiniin.

Etelä-Afrikkalaisista pääsimme maistamaan muunmuassa Eagles Nestin Sauvignon Blanc sekä Jordan The Real McCoy Riesling viiniä. Erittäin selkeät lajikkeille ominaiset uuden maailman viinit. Ja kun kerran Etelä-Afrikka tuli puheeksi niin maistoimmehan myös Diemersfonteinin paahteista, kahvin ominaisuuksia runsaasti esiintuovaa Pinotage viiniä. Diemersfontein on tämäntyylisten Pinotage-viinien edelläkävijä, sillä juuri heidän kellareissaan viinintekijä Bertus Fourie kehitti hiivan ja puunkäsittelyn niin että samaa tyyliä matkivat nykyään kaikki. Bertus sai melko nopeasti työpaikan KWVn kellareissa jossa hän kehitti Cafe Pinotage tuotteen. Sittemmin hän on siirtynyt viinitekijäksi Val du Charronin tilalle, ja tään tilan omistaja daamihan oli vuonna 2014 Tampereen Viinimessuilla.. Kuulemma tuo kahvimainen Pinotage on suuri hitti Yhdysvalloissa. Itse en ole moisen fanittaja, pidän parempana perinteistä.

Italialaisista maistoimme 9.11. tilaisuudessa Carlo Meronin ainutlaatuista Sengia Valpolicella Classicoa ja Pietro Zanonin Valpolicella Superiore, Ripasso ja Amarone viinejä. Zanonihan on modernimman ajatusmaailman viinintekijä, eli hänen Amarone on huomattavasti kevyempi kuin esimerkiksi Meronin tai Cubin. Näin myös hinta on selkeästi alhaisempi. Tällä kevyemmällä konsentraatiolla oleva Amarone lähestyy selvästi jo Ripassoa ja kun siinä on melkoinen hintaero niin melko varmasti jälkimmäinen on helpompi lähestyä ja ostaa.

Aina yhtä yllättävää on maistaa vanhempia Australian Shiraz lajikkeesta tuotettuja viinejä. Aikaisemmin ei oikein pidetty näitä viinejä ikääntyvinä, mutta nyt maisteltu vuoden 2005 Spinifexin Espirit Shiraz osoitti että kymmenen vuotta on pehmentänyt viiniä mutta säilyisi vielä toisen kymmenen vuotta erinomaisesti.

 

Timo Jokinen

Viiniritarit maistavat italialaisia pientilaviinejä

Lokakuisena keskiviikkoiltana 12.10. kaksitoista ladya, ritaria ja avecia kokoontuivat Helsingissä Classic Wine Cellarsin tiloissa maistelemaan Italian pientilojen tuntemattomia helmiä.

20161012_193904Erityisesti Marchen ja Toscanan alueilta tulleisiin viineihin tutustuttiin alueeseen perehtyneen tuoreen ritarimme Matti Malkamäen johdolla. Suuri osa Matin kellarista kerätyistä viineistä oli sellaisia, joiden tuotannon määristä johtuen samoja vuosikertoja ei todennäköisesti ole enää saatavilla. Ilta alkoi teemaan sopivasta La Pria:n 100% glera-rypäleestä valmistetulla proseccolla.

Valkoviineissä kokeilimme kahden eri alueen pecorino-rypälettä sisältävää viiniä. Aloitimme Vittorini Marche Bianco:lla, vuodelta 2013 (40% pecorino, 10% incrocio bruni, 50% sangiovese). Toisena valkoisena maistoimme toscanalaista Santa Vittoria Grechettoa (85% pecorino, 15% incrocio manzoni), myös vuodelta 2013. Ensin mainittu marchelainen keräsi hyvät pisteet ja päätyi illan viiniä arvioitaessa kolmannelle sijalle.

Punaisissa johtoajatus oli aloittaa puhtaalla Romagnan alueelta tulevalla 100% sangiovesella, Predappio di Predappio Romagna Riservalla vuodelta 2012. Valitettavasti kuitenkin kyseinen viini oli kerännyt vahvasti kellarin aromeja ja todettiin korkkivikaiseksi.

Tästä kokemuksesta jälleen oppineena, siirryimme viipymättä illan mielenkiintoisimpaan vertailuun. Seuraavana oli nimittäin vuorossa kahden samana vuonna tuotetun syrahin vertailu. Ensimmäinen oli toscanalainen Buccia Nera, joka muuten keräsi hyviä arvosanoja, mutta lievästä sameudesta johtuen ei pärjännyt loppuarvostelussa. Paljon paremmin pärjäsi Paolini e Stanfordin Marche Syrah, joka tuli illan viiniä arvioitaessa toiselle sijalle neljällä äänellä.

Viimeisenä maistettavana viininä oli yksi Matin ehdottomista suosikeista. Tämä toscanalainen todella pienen Santa Vittorian perhetilan tuottama Leopoldo vuodelta 2010, on valmistettu vielä melko tuntemattomasta pugnitello-rypäleestä. Pugnitello on yksi ennen ajanlaskun alkua Italian etruskikulttuurin suosimista rypäleistä, joka löydettiin uudelleen 80-luvun alussa. Leopoldosta pidettiin, vaikka rypäle olikin suurimmalle osalle uusi kokemus ja tiukassa illan viinin arvioinnissa se nousi ensimmäiselle sijalle viidellä äänellä.

Tunnelma oli koko illan ajan hyvin lämminhenkinen ja innostava. Illan kruunasi meitä tervehtimässä käynyt emerituksemme Timo Jokinen, joka toi terveisiä ritariveljiltämme Tampereelta.

Matti Malkamäki

Viiniritarit piknikillä Nottbeckin puistossa

img_2794Viiniritarit kokoontuivat kesäiselle piknikille 1900-luvun alussa rakennuttuun Näsinpuistoon, josta aukeaa hieno näkymä Näsijärvelle. Ilta oli kesäisen lämmin ja helli tuntoaistia yhdessä jousikvartetin sävelien kanssa.

 

Kukin toi mukanaan herkullisia img_2789_cropruokia ja maistuvia viinejä, jotka asetettiin yhteiseen ”pöytään”. Tarjolla oli laaja
valikoima erilaisia ruokia ja viinejä, joita oli kiva maistella mukavan rennon seurustelun ohessa. Viineistä erikoisin oli japanilainen koshu-rypäleestä valmistettu valkoviini, joka oli tuotu Japanista juuri tätä tilaisuutta varten.

Ilta oli erittäin onnistunut, tämä piknik-perinteen kymmenes
kerta oli ehdottomasti yksi parhaista. Tunnelmassa oli mukana mielikuvia historian lehdiltä, ehkäpä barokkimusiikin ja taustalla näkyvän kauniin Milavidan palatsin esiin nostamina.

img_2798

Olli Heikkilä

Viiniritarit maistavat Compet Oy:n ja MyWine OU valikoimaa

Vajaa tusina viinille vihkiytynyttä ritaria ja avecia kokoontui viinilliselle maailmanympärimatkalle Winecellarsin tiloihin matkaoppaana pitkän linjan viiniasiantuntija ja maahantuoja Kari Rekola. Compet Oy:n ja MyWine OU:n laajasta ja laadukkaasta valikoimasta olimme valinneet seuraavat herkut.

Valkoviinit:DSC03639

– Espanja: Bodegas Valdemar Tempranillo Blanco 2014 DO Rioja
– Italia: Moscone Roero Arneis 2014 Piedmonte DOCG
– Uusi-Seelanti: Ant Moore Marlborough Sauvignon Blanc 2014
– Ranska: Cave Hunawihr Alsace Riesling Grand cru Schoenbourg 2012
– Ranska: Ch. Negly Oppidum Chardonnay AOP Languedoc

Punaviinit:

– Portugal: Quinta dos Castelares Reserva 2012 DOC Douro (Tinta roriz, Touriga franca,  Touriga nacional)
– Espanja: Bodegas Valdemar Inspiración 2011 DO Rioja (Tempranillo, Graciano,Maturana)
– Ranska: Ch. Négly La Falaise rouge 2011 AOP Languedoc La Clape (Syrah, Garnacha,Mourvedre)
– Italia: Tenuta Capraia Chianti Classico Riserva 2010 DOCG (100% Sangiovese)
– Chile: Apaltagua Signature Cabernet Sauvignon (100%) WO Chile (Maipo Valley) 2012
– Argentiina: Belasco Swinto old vine Malbec 2010 Mendoza (100 % Malbec from  >100 yrs old vine)

 

Tilaisuus aloitettiin Champagne Esterlin Exclusif Brut -samppanjalla DSC03640(Chardonnay 50%, Pinot Meunier 40%, Pinot Noir 10%), joka osoittautuikin erinomaiseksi juomaksi arvokkaampinkiin
tilaisuuksiin. Hedelmäisyys, hapokkuus ja pirtsakat kuplat olivat hienosti tasapainossa.Miellyttävä, keväisen raikas samppanja tyylikkäässä pullossa. Oheen katettu herkullinen antipasto -lautanen täydensi mainiota kokonaisuutta – nuorison termein ilmaistuna ns. tykkialoitus!

Valkoviinien osalta mielipiteet jakaantuivat, kaikilla viineillä oli sekä kannattajansa että epäilijänsä. Erityisesti Ant Moore ja Cantina Moscone (hieman oudompi rypäle Roero) saivat niin korkeita kuin matalampiakin arvioita. Tasaisen kisan voitti ehkä hieman yllättäen Bodegas Valdemar (Tempranillo 100%), joka oli keväisen hedelmäinen, vivahdeikas ja helppo sekä hinnaltaan valikoiman halvimmasta päästä.

Punaviinien osalta taso oli hyvä ja jos mahdollista vieläkin tasaisempi, viisi viiniä kuudesta sai pisteitä. Voittajaksi selviytyi kolmella äänellä yhdeksästä Quinta dos Castelares, joka oli valikoiman toiseksi halvin! Viini oli väriltään tumman rusehtava, tuoksultaan rustiikkisen nahkainen ja täyteläinen sekä maultaan sopivan tanniininen, pitkä ja voimakas, kaiken kaikkiaan tasapainoinen kokonaisuus. Apaltagua ja Belasco olivat niin ikään maultaan hienoja viinejä, mutta jäivät toiseksi ehkä hinnasta johtuen, molemmat yli kahdenkympin viinejä.

Tilaisuus oli tunnelmaltaan rento ja keskustelu vilkasta, osallistujat viihtyivät paikalla mainiosti mitä osoitti aikataulun selvä ylitys. Kiitimme Karia hienosta illasta, hyvistä viineistä ja maukkaista suolaisista ja päätimme ottaa illan uusiksi.

 

Ilkka Eskola

Viiniritarit maistelevat pääsiäisviinejä

Helmikuun tastingiin Classic Wine Cellarsiin oli kokoontunut runsaslukuinen joukko Ladyja, Ritariveljiä ja aveceja. Classic Wine Cellarsin uusitut, tyylikkäät tilat sijaitsevat aivan Helsingin sydämessä Eteläespalla ja ovat sekä sopivan kokoiset että erittäin toimivat tällaisiin tilaisuuksiin.

Pääsiäisviinit maisteltiin samoissa merkeissä IMG_0011_crop_KOVkuin jouluviinit. Varsinaista pääsiäisruokaa – yrttistä ja valkosipulista lammasta – ei ollut tarjolla, mutta kuitenkin pientä suolasta leikkeleiden ja juuston muodossa.

Viinit oli valinnut tällä kertaa Matti Sievänen Viinimestarit.com -verkkokaupasta. Matti oli valinnut viinejä, joita hänestä itsestään olisi mukava juoda pääsiäisenä, joten tiedossa oli kuusi voimakasta punaviiniä.

Matti kertoi alussa lyhyesti toiminnastaan, jonka jälkeen pääsimme maistamaan viinejä puolisokkona. Kattaus oli haastava, koska viinit olivat melko voimakkaina ja tammessa kypsytettyinä ne ovat parhaimmillaan ikääntyneenä.

Maisteltavat viinit olivat:
Baricci Brunello di Montalcino 2010, Sangiovese 100 % (32 eur)
Benedetti Chateauneuf-du-Pape 2010, Grenache 75 %, Syrah, Mourvedre, Cinsault (26 eur)
Chateau Moulin de Blanchon 2006, Cabernet Sauvignon, Merlot 50/50 (16,65 eur)
La Valetta Colors 2009, Alicante Boushet 70 % & Colorino Toscano 30 % (28 eur)
Le Casalte Quercetonda Vino Nobile di Montepulciano 2012, Sangiovese 100% (29,50 eur)
Pardas Aspriu Negre 2011, Penedes, Cabernet Franc 100% (28 eur)

Tällä kertaa raati (17 henkilöä) oli jopa yllättävän yksimielinen vai pitäisikö sanoa kaksimielinen… Suosikiksi julistettiin kahdeksalla äänellä Domaine Benedetin Chateauneuf-du-Pape. Viini oli miellyttävän täyteläinen, maussa kypsiä tummia hedelmiä, suklaata ja mausteisuutta. Pitkä jälkimaku herätti monenlaisia mielikuvia ja viiniä yleensäkin pidettiin onnistuneena ja ikänsä puolesta sopivana nautittavaksi.

Kakkoseksi tuli ehkä hiemanIMG_0012_crop_KOV yllättäen Pardasin Aspriu Negre. Viini on yhden palstan 100 % Cabernet franc. Siinä ei ole aistittavissa rypäleelle tyypillistä voimakasta hapokkuutta, vaan maku oli enemmänkin huomattavan pehmeä ja runsas. Maussa oli samoja tummia hedelmiä ja suklaata kuin Papessa ja jälkimaussa oli häivähdys mineraalisuutta. Tätä viiniä tehdään vain parhaimpina vuosina ja silloinkin vain muutama tuhat pulloa.

Vaikka muutkin viinit olivat hyviä, niin tällä kertaa niille kertyi vain hajaääniä. Joskin joukosta löytyi yksi vannoutunut Brunellon kannattaja. Kaikki viinit oli erittäin hyviä ja juotavissa jo nyt, mutta luonnollisesti tuli mieleen palata näihin vuosikertoihin vaikkapa 10 vuoden päästä!
Kyseessä oli kuitenkin kaikkien osalta erityisen hyvä vuosikerta. Jopa Bordeaux’n osalta, vaikka 2006 oli alueella haastava.

Ilkka Eskola, Matti Sievänen

Viiniritarit maistavat jouluviinejä

Pimeänä marraskuun iltana kokoontui reippaita viiniritareita WP_20151104_18_23_20_ProBeverage Partners Finland Oy:n tiloihin etsimään ”The Jouluviiniä”. Aluksi huuhtelimme suumme Lauren-Perrier Grand Siecle samppanjalla!

Jouluruokaa ei tarjottu, joten muisti ja hyvä mielikuvitus joutuivat koville, kun muistelimme edellisten joulujen maku- ja tuoksumaailmaa.

Valkoviineistä pöydässä oli Alkon tilausvalikoimasta  Hunawihr Pinot Gris Reserve (957777), Turning Leaf Chardonnay (007526)  sekä  Albert Bichon Saint Veran 2012 (569294), mainio Burgundin Chardonnay. Lisäksi maistelimme Chilestä tilausvalikoimasta  Undurraga Gewürtztraminer (945917) sekä Espanjan Albarinon myöskin tilausvalikoimasta  Vionta Albarino (924517).11_2015

Punaviineistä nautimme  Ansisa Barbera D’Asti (470057),  Udurraga Carmenere (005584) sekä  Henri Bourgeois Sancerre Rouge Pinot Noir (496597). Lisäksi kaadoimme laseihimme  Duboeuf Julienas Chateau des Poupets (461457), mainio Gamay-rypäleestä valmistettu viini. Pinot Noireja kokeilimme  Sancerre les Baronnes (496597), sekä Uudesta-Seelannista  Petit Clos Henri Pinot Noir (934617).

Urhea raati ryhtyi puuhaansa pikkusyötävän kera. Jälleen kerran jyvät erottuivat akanoista. Suut messinigillä tulimme seuraavanlaiseen tulokseen.

Valkoviineissä kaksi parasta olivat Hunawihr Pinot Gris, joka oikeasti onkin viini mikä taipuu näppärästi erilaisten joulukalojen ja miksi ei kinkunkin kera. Toiseksi sijoittunut Turning Leaf Chardonnay yllätti minutkin! Entisajan amerikkalaisten runsastammisten Chardonnayden aika on ohi ja Kaliforniasta ovat saapuneet iloksemme raikkaat ja hedelmäiset viinit, jotka todellakin sopivat monien erilaisten ruokien kera.

Punaisten kaksi parasta Ansisa Barbera ja Undurraga Carmenere jakoivat ykköspaikan! Molemmat ansaitsivat tasapisteensä. Hinta/laatu -suhde on kohdallaan ja molempia saa normialkoista!
Pinot Noir sopii myös useimpien jouluruokien kera, niinpä ei ollut yllätys, että Henri Bourgeois Sancerre rouge kipusi komeasti mitalisijoille!

Jäämme odottamaan kevättä ja aurinkoa. Pidämmeköhän seuraavaksi yhtiömme tiloissa samppanja-kuohuviini-tastingin? Miksi ei, olkaahan kuulolla…

Jyrki Tarvonen

Viiniritareiden tasting Töölössä

Yksi Gentle Lady, kahdeksan Ritariveljeä ja kunniavieraana Yhdysvaltain suurlähettiläs Charles C. Adams Jr. vaimonsa Veran kanssa kokoontuivat Etu-Töölössä maistelemaan Jukka Tapiovaaran  viinikaapin löytöjä.

Tervetuliaismaljana maistelimme Dom Perignon 2002. Viiniritareiden tasting 081015Kauniisti kellertynyt, pienikuplainen, hieno, hieman hento, mutta  upeaa paahtoleipää maussa. Domppa  sai meiltä todella hurmaavia lausuntoja. Ritarit olivat  yhtä mieltä, että tällä samppanjalla voitaisiin jatkaa vaikka koko ilta. Valitettavasti tätä herkkua oli vain yksi pullo. Huippuasiantuntijat  ovat pisteyttäneet nauttimamme Dompan 98 – 96 pisteellä ja viineistä kaiken tietävän Robert Parkerin mielestä se on toistaiseksi tämän vuosisadan paras Domppa.

Siirryimme ruokasalin pöydän ääreen nauttimaan punaviineistä, jotka olivat eri puolilta maailmaa. Ensimmäinen maistamamme oli Antinorin Tignatello 2012. Tämä nuori Super-Toscana ei ollut vielä läheskään valmis, mutta olen pitkään halunnut tutustua tähän viiniin. Viini oli hankittu Viiniritarien Tallinnan maistelumatkalta juuri tätä iltaa varten. Viini on sekoite: Sangiovese 80%, Cabernet Savignon 15% ja Cabernet Franc 5%. Se on arvostettu 95 pisteen viiniksi, jonka odotetaan kypsyessään vielä kehittyvän. Viinin väri oli tummanpunainen, vielä hiukan sinertävä. Tuoksu oli voimakas, kukkaa, marjoja ja mausteita. Maku oli voimakas, nuori mutta hyvin tasapainoinen, 14 kk tammitynnyrissä on pehmentänyt tanniinit  ja  hapot.

Toisena punaviininä oli Torresin Salmos 2010. Viini on Priorat-  alueelta, Barcelonan eteläpuolelta. Alue on Espanjassa kuluttajien keskuudessa  tällä hetkellä erittäin suosittu. Viini on sekoite Carinena, Garnacha ja Syrah -rypäleitä. Viini on voittanut useita palkintoja ja saanut pisteytyksiä 94 -92 väliltä. Tastingissa todettiin hyvin tummanpunainen väri  ja tuoksu oli mineraalinen. Lasin reunalle jäi hyvin öljyinen laskeuma. Ranskalaiset tammitynnyrit olivat hienosti pehmentäneet vielä nuorta, mutta jo valmista viiniä. Voimakkaat jälkimaut kielen takaosassa yllättivät positiivisesti. Maistaessa löytyi hilloa, mausteita ja paahteista jälkimakua.

Kolmantena viininä oli Baron Philippe de Rothschild, Baron Carl 2008. Viiniritareiden tasting 081015Saint-Emilionin alueen punaviini, joka on tehty kunnioittamaan vanhan viinitilan perinteitä ja muistuttamaan mistä suvun vauraus on alkujaan lähtenyt, 1700 -luvun jalokivikaupasta. Rypäleet: Merlot, Caberne Sauvingnon ja Cabernet Franc. Viini oli väriltään kypsän punainen, hieman ruskeaan jo  taipunut, ei täyteläinen väri. Tuoksussa oli hyvin kevyt suklaa. Viini oli testimme pettymys, vai olivatko odotukset liian korkealla. Hento maku ja kovin lyhyt,  olikohan viinimme päässyt matkallaan väljähtymään, koska oli saanut testeissä kuitenkin 92 pistettä.

Neljäntenä oli Chilen Maipo Valley -alueen Tarapaca, Last Edition 2005, Private Reserve.  Maipon laakso on Keski-Chilessä, lähellä pääkaupunki Santiagoa  Andien vuorten kupeessa, joka on vanhaa ja erittäin arvostettua viinialuetta. Viini on sekoite jossa rypäleet ovat Cabernet Sauvignon, Merlot ja Syrah. Tastingissa lasiin kaadettiin erittäin tummanpunaista juomaa ja tuoksu oli poikkeuksellisen voimakas, herukkaa hyvin hedelmäisenä. Upea ensivaikutelma ennen maistoa. Eikä maistaminenkaan tuonut pettymystä: täyteläinen, voimakas, nokkosta. Herukkaisuus säilyi pitkässä jälkimaussa. Viini on pisteytetty 94 pinnalla, eikä mielestämme turhaan.

Illan viinistä ei ollut epäilystä – Dom Perignon! Punaviineistä parhaaksi arvioitiin hieman yllättäen Torresin Salmos 5 äänellä ja toisena Tarapaca 3 äänellä. Liekö odotukset olleet liian korkealla Tignanellon kohdalla.

Maistelujen lomassa napostelimme erilaisia juustoja vaalean leivän ja  rypäleiden kera. Tunnelma oli rento ja puheensorina täytti huoneen. Suurlähettiläs osoittautui todelliseksi viinin asiantuntijaksi. Hän lupasi järjestää amerikkalaisten viinien maistiaiset ritareille lähiaikana lähetystössään.

Jukka Tapiovaara

Viiniritarit maistavat väkevöityjä viinejä

Väkevöidyt viinit -maistamistilaisuus pidettiin viiniritari Petri Löppösen
La Fiesta -ravintolassa.

Raadin arvosteltavana oli kuusi eri viiniä Portugalista, IMG_5662Espanjasta, Italiasta ja Ranskasta. Väkevöityjä viinejä valmistetaan myös paljon muualla maailmassa samaan tyyliin, kuten Etelä-Afrikka ja tuottaja KWV, ja edessämme oli vain pieni otos saatavilla olevista vastaavista viineistä – ja hyvin lyhyt oppimäärä väkevöityihin viineihin.

Maistelussa olivat seuraavat viinit: Madeira, Port, Sherry, Banyuls, Marsala ja jokerina viini Dourosta, jonka pohjana oli Moscatel -rypäle.

Ensimmäinen katsaus viinien makuun ja tyyleihin osoitti sen, että osallistujat eivät olleet juurikaan perehtyneet aikaisemmin ko. viineihin ja erittely eri tyyleihin osoittautui kohtuullisen vaikeaksi. Viinien valmistustavat ovat periaatteessa hyvin samanlaiset. Vaihtelevuutta tulee erilaisista kypsytyslämpötiloista ja kypsytysajoista tynnyreissä sekä sekoitusmenetelmistä.

Sherry (Palo Cortado), joka oli kuivemmasta päästä, erottui selvästi muista viineistä kuivuuden ja suolaisen arominsa vuoksi. Suolaisuus johtaa juurensa meren ilmaston vaikutuksesta Jerezin viinialueeseen ja siitä, että viini ei pääse hapettumaan tarpeeksi tynnyrikypsytyksen aikana, kuten  Oloroso -viineissä. Sherry jäi myös raadin arvosteluissa viimeiseksi, ainakin siitä syystä, että juustot ja suklaa eivät juurikaan toimineet kyseisen viinin kanssa.

Muut makeammat viinit olivat taas paikallaan juustojen, pähkinöiden ja tumman suklaan kanssa. Viinit olivat hintaansa nähden kohtuullisia ostoksia ja joulupöytään hyvin soveltuvia jälkiruokien kanssa. Port, Madeira ja Marsala olivat tyyliltänsä ja oranssinruskean värinsä puolesta ehkä eniten samankaltaisia tässä setissä, joskin Port näistä elegantein. Banyuls erottui selvästi tummanpunaisen värinsä ja viinillisyytensä vuoksi muista viineistä. Jokeri, Mural de Favaios, tyyliltään hedelmäinen ja kukkea, oli raadin valinta kokonaisuutena arvioituna, ehkä erottavimpana tekijänä hinta-laatusuhde.

Viinit:IMG_5661
– H & H Madeira Malvasia 10 YearOld, Portugali
– Kopke 20 Years Old Tawny, Portugali
– Dos Cortados Palo Cortado, Espanja
– Chapoutier Banyuls Rimage 2013, Ranska
– Martinez Marsala Superiore Riserva Dolce, Italia
– Mural de Favaios, Portugali

Viinien kanssa maistoimme Valion uutuuksia Keisarinna ja Juhla -juustoja, cashew-pähkinöitä ja Fazerin tummaa suklaata.

 

Kellarimestari.

Viiniritarien Grand Assemblage Ceremony

KOV galamenu 2015_01
KOV galamenu 2015_01 (2)

 

 

 

 

 

 

Viiniritarien 16. toimintavuoden Grand Assemblage Ceremony eli the Brotherhood of the Knights of the Vine Suomen osaston ritarointitilaisuutta juhlittiin 5. syyskuuta Helsingissä Kirjatyöntekijöiden talon juhlatiloissa.

_DSC9531
Juhlallisen ritarointitilaisuuden yhteydessä nimitettiin Suomen osaston Master Commanderiksi Olli Heikkilä ja kuultiin onnittelut Grand Commander Buddy Hagnerilta USA:n esikunnasta.Ritaroinnin jälkeen tarjoiltiin herkullinen neljän ruokalajin illallinen siihen sovitettuine laatuviineineen.

 

IMG_4799

 

Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan USA:n suurlähettiläs Charles Adams Jr. vaimonsa  Vera Risteski-Adamsin kanssa.

 

 

 

_DSC9565_crop_www
Kaikki nauttivat mukavan lämminhenkisestä illasta. Tilaisuutta viihdytti monipuolisella ohjelmistollaan taitava ja kokenut viihdepianisti.