Portviiniä, Helsingin Classic Wine Cellar’s 29.11.2018

Tällä kertaa ritareilla oli suut makeana, kun kokoonnuimme Helsingin Classic Wine Cellar’siin testaamaan Portugalin ylpeyttä, Portviiniä. Ritareita ja kandidaatteja kokoontui kaikkiaan 16 henkeä maistelemaan romantiikan tunnusmerkit täyttävää makeaa juomaa, syksyn pimeneviin iltoihin ja takkatulien ääreen. Illan teema oli, portviinien maistamisen lisäksi, kokeilla eri viinejä makean ja suolaisten suupalojen kanssa.

Porttien seuraksi pöytii oli katettu neljää erilaista suklaata ja neljää erilaista juustoa.
1) Vaaleasuklaa -Mocca
2) Vaaleasuklaa -Hasselpähkinä
3) Tumma suklaa 70%
4) Tryffelisuklaa

Suolaiset
1) Stilton sinihomejuusto
2) Peltola Blue
3) Hienoin Keisarinna
4) Extra matured Cheddar

Kosketus portin historiaan
Portviinin historia juontaa kauas 1600 luvulle, jolloin Ranskan ja Britannian välinen kauppasota johti Ranskalaisen viinien saantivaikeuksiin Britanniassa. Sattuneesta syystä britit olivat pakotettuja käymään viinikauppaa muiden maiden kanssa, joista lähin oli Portugali. Laivamatka Portugalista oli kuitenkin sen verran pitkä, että viini oli usein jo pilaantunutta Britannian satamassa. Jotta viini kestäisi pidemmän kuljetusmatkan, britit pyysivät portugalilaisia nostamaan viinin alkoholipitoisuutta. Näin terästetystä viinistä syntyi ”Portviini”. Britanniassa suureen suosioon nousseen portviinin kulutus kasvoi nopeasti. Pian britit omistivat Portugalissa useita portviinitiloja ja koska kyseessä oli tavallaan Brittiläisten keksimä tuote, piti sen valmistuksesta tehdä tietysti erittäin säänneltyä ja byrokraattista. Pääsääntöisesti Portviiniä voitiin valmistaa vain Portugalissa, Douron alueella. Rypäleenä sai käyttää mitä tahansa alueen punaviinilajiketta, joita alueella on yli sataa erilaista. Sadonkorjuun jälkeen rypälemehu laitetaan perinteisesti käymää, jolloin siitä alkaa valmistua viiniä. Mutta, käymisvaiheen puolessavälissä, kun rypälesokerista on vielä noin puolet jäljellä, käyminen pysäytetään lisäämällä viiniin 77 prosenttista Brandyä. Kyseinen Brandy tulee olla tietenkin tislattu samoista rypäleistä. Sääntöjen mukaan portviini tulee olla vahvuudeltaan 20 prosenttista. Jäännössokeria portviinissä on yleensä n. 100g/litra.

Tilaisuuden viinit oli valittu siten, että ensimmäistä osuutta hallitsi Ruby -tyyppiset Vintage Portviinit. Toisessa osuudessa oli pelkästään Tawny -tyyppisiä portviinejä. Nämä kaksi portviini tyyppiä eroaa toisistaan siten että Vintaget on pullokypsytettyjä (Bottle Matured) ja Tawnyt tynnyri kypsytettyjä (Cask Matured). Tyypillisesti Vintage säilytetetään käymisen pysäyttämisen jälkeen tynnyreissä vain n. 2-3 vuotta ja pullotetaan suodattamattomana. Vintage kypsyy ja kehittyy pulloissa jopa kymmeniä vuosia. Sen sijaan Tawnyt ikääntyvät koko ikänsä tammitynnyreissä ja ne pullotetaan suoraan nautittaviksi. Tawny ei enää parane pullotuksen jälkeen. Väriltään Vintaget ovat hyvin tumman punaisia ja täyteläisiä, kun taas Tawnyjen väri on tammisäilytyksen ja hapettumisen ansiosta vaaleampi, hieman punaruskea ja muistuttaa väriltään enemmän konjakkia.

Toki ensin maistettiin yksi vaalea portviini, lähinnä tuomaan perspektiiviä siihen, että hyvän portviini ei aina tarvitse olla punaista.

Maisteltavat viinit:
1) Krohn Lágrima Fine White Port
2) Smith Woodhouse Late Bottled Vintage Port 2004
3) Porto Gran Cruz Vintage 1999
4) Graham’s: Vintage Port 2003

Ensimmäinen erä alkoi oikein hedelmäisellä vaalealla portilla – Krohn Lágrima Fine White Port. Sen tuoksu on kehittynyt ja mineraalinen, siitä löytyy kuivattuja hedelmiä ja pähkinää. Maku seuraa hienosti tuoksua ja siinä on aprikoosia, hunajaa ja kuivatun rusinan makuja. Tämä portti kannattaa ehdottomasti tarjota hyvin jäähdytettynä – lähes jääkaappikylmänä n. +5 – 8 asteisena.

Kolmen Vintagen suora tarjosi maistajille tilaisuuden vertailla eri-ikäisiä ja -hintaisia Vintage portteja. Vintage portit ovat aina suodattamattomia, joten viinit oli dekantoitu noin kaksi tuntia ennen maistelua. Näistä viineistä löytyi Vintage porteille tyypillisiä mustien marjojen ja kuivattujen hedelmien tuoksuja ja makuja. Viinejä erotti toisistaan erilaiset tammen vivahteet, sekä mausteiset ja kahvimaiset jälkimaut. Löytyipä niistä kahvia ja tummaa suklaatakin. Viinien jälkimakuja ryyditti pitkät, hennon tanniiniset jälkivaikutelmat ja tumman suklaan vivahteet. Vintage porttien tarjoilulämpötila n.+15-18.

Toinen erä: Tawny kimara
5) Graham’s 10 Years Old Tawny Port
6) Graham’s 30 Year Old Tawny Port
7) Porto Gran Cruz Tawny 40y

Liikkeelle lähdettiin Graham’sin 10 -vuotiaalla Tawnylla, joka jäi pian saman tuottajan 30 vuotiaan Tawnyn jalkoihin. Molemmista viineistä löydettiin rusinan ja kuivattujen hedelmien vivahteita. Molemmat viinit olivat erittäin tyylikkäitä, mutta 30 vuotiaan tasapainoisempi ja pidempi jälkimaku oli kaikkien mieleen. Mustana hevosena pöytään tuotiin vielä 40 -vuotias Porto Gran Cruz Tawny, jonka ansiosta tyylikkyys ja tasapainoisuus saivat vielä pienoisen nosteen. Loppuäänestyksessä 40 -vuotias Tawny pokkasi ansaitusti kirkkaimman mitalin ja hopeaa korjasi Graham’s 30y Tawny. Tawny porttien tarjoilulämpötilaksi suositellaan +16 – 18 astetta, mutta esim. Graham’sin sommelier suosittelee jäähdyttämään Tawny tyyppiset viinit jopa +5 – 10 asteisiksi enne tarjoilua – kannattaa kokeilla!

Ilpo Harjumäki, Knight

Mainokset

Viiniritarit ja Ezio Rivellan vertikaali

Kokoonnuimme helmikuisen pirteänä pakkasiltana veljemme Jukka Puskalan Agtuvi Oy:n hienoissa tiloissa, jossa meillä oli tiedossa rotevaa lämmittävää punaviiniä. Aloitimme tilaisuuden pirskahtelevan kuivalla ja mukavasti kuplivalla Spumantella.

Illan teemana oli vertailla Ezio Rivella Barbera D’Asti DOCG Superior  Sichivej –viinin kuutta eri vuosikertaa img_0945väliltä 2001 – 2012. Vertikaalisetti oli tuotteistettu ja pakattu kauniiseen puusalkkuun.  Oli jännittävä miettiä löytyisikö eri vuosikerroista  paljon eroja vai yhteisiä luonteenpiirteitä.

Maistelun yhteydessä emeritusjäsenemme Timo Jokinen kertoi ystävästään Ezio Rivellasta, joka on Italian viinialan vaikuttajia ja on ollut luotsaamassa mm. Banfin tilaa yhdeksi Italian tunnetuimmaksi tilaksi. Lisäksi hän on menestynyt mm. Amerikan mantereella. Hänen mottonsa on että vaikka nykyinen viinimaailma on kovin erilainen kuin aiemmin, silti on olemassa syy miksi viiniä kutsutaan jumalten nektariksi – viini ei ole vain tuote muiden joukossa vaan sillä on sielu joka ei synny pelkällä tuotantotekniikalla.

Nämä viinit ovat varma sijoitus, koska ne kehittyvät huippuunsa 7 – 15 vuoden aikana ja voivat kehittyä jopaimg_0959 20-30 vuotta. Yksi Barbera rypäleen erikoisuuksista on sen monipuolisuus – rypäleestä voi valmistaa kiehtovia valko- ja roseviinejä sekä  keskitäyteläisiä tai monimuotoisia täyteläisiä punaviinejä jotka pystyvät kilpailemaan maailman arvostetuimpien viinien kanssa. Viinejä on kypsytetty ranskalaisissa tammitynnyreissä 24 – 27 kuukautta.

Viinien tuoksuissa oli erittäin selkeitä eroja lähtien 2001 vuosikerran jo hieman taittumassa olevasta tuoksusta nuorempien vuosikertojen voimakkaan mausteisiin tuoksuihin, jotka lumosivat moniulotteisuudellaan. Nämä viinit sopivat hyvin niin grillattujen pihviuen, täyteläisten pastojen kuin pidempään kypsytettyjen juustojen kera.

Pääsimme kokeilemaan viinejä myös ruuan kanssa. Pöydästä löytyi lehmänmaidosta, lampaanmaidosta, puhvelinmaidosta ja vuohenmaidosta tehtyjä juustoja; Parmigiano Reggiano, Pecorino Romano , Mozzarella di Buffala ja vuohenmaitojuustovalikoima. Lisäksi makupareina  kokeilimme parmankinkkua, maksapateeta,viikunahilloa,  tomaaattia, omenaa sekä Hakasen leipomon uutta täysjyväpatonkia. Viineihin sai täysin uutta ulottuvuutta ruualla ja totesimmekin että nämä viinit kaipaavat ruokaa rinnalleen.

Maistoimme vertikaalissa Barbera D’Asti DOCG Superior Sichivej vuosikerrat 2001, 2003, 2007, 2009, 2010 ja 2012. Kukin löysi eri vuosikerroista erilaisia ominaisuuksia, mutta totesimme yhdessä että vuosikertojen keskinäiset erot olivat todella selkeät, vanhimman vuosikerran ikääntyneen pehmeästä mausta nuorien vuosikertojen vielä kovaan suutuntumaan. Myös tuoksuissa löytyi selkeitä eroja vuosikertojen välillä. Vuosikerta 2009 keräsi eniten ykkössijoja, nousten illan voittajaksi. Jaetulle hopealla pääsivät vuosikerrat 2001, 2003 ja 2007.

img_0944Loppuillasta keskustelu soljui mukavasti eri aiheissa, mm. Trumpin ikävien toimien vaikutuksista amerikkalaisiin viinitiloihin. Mukavan lämminhenkisen illan päätteeksi suuntasimme tyytyväisinä kotia kohti. Kiitokset Jukalle, olipa KIVAT kokoontumispaikka.

 

 

Olli Heikkilä

Viiniritareiden tasting Töölössä

Yksi Gentle Lady, kahdeksan Ritariveljeä ja kunniavieraana Yhdysvaltain suurlähettiläs Charles C. Adams Jr. vaimonsa Veran kanssa kokoontuivat Etu-Töölössä maistelemaan Jukka Tapiovaaran  viinikaapin löytöjä.

Tervetuliaismaljana maistelimme Dom Perignon 2002. Viiniritareiden tasting 081015Kauniisti kellertynyt, pienikuplainen, hieno, hieman hento, mutta  upeaa paahtoleipää maussa. Domppa  sai meiltä todella hurmaavia lausuntoja. Ritarit olivat  yhtä mieltä, että tällä samppanjalla voitaisiin jatkaa vaikka koko ilta. Valitettavasti tätä herkkua oli vain yksi pullo. Huippuasiantuntijat  ovat pisteyttäneet nauttimamme Dompan 98 – 96 pisteellä ja viineistä kaiken tietävän Robert Parkerin mielestä se on toistaiseksi tämän vuosisadan paras Domppa.

Siirryimme ruokasalin pöydän ääreen nauttimaan punaviineistä, jotka olivat eri puolilta maailmaa. Ensimmäinen maistamamme oli Antinorin Tignatello 2012. Tämä nuori Super-Toscana ei ollut vielä läheskään valmis, mutta olen pitkään halunnut tutustua tähän viiniin. Viini oli hankittu Viiniritarien Tallinnan maistelumatkalta juuri tätä iltaa varten. Viini on sekoite: Sangiovese 80%, Cabernet Savignon 15% ja Cabernet Franc 5%. Se on arvostettu 95 pisteen viiniksi, jonka odotetaan kypsyessään vielä kehittyvän. Viinin väri oli tummanpunainen, vielä hiukan sinertävä. Tuoksu oli voimakas, kukkaa, marjoja ja mausteita. Maku oli voimakas, nuori mutta hyvin tasapainoinen, 14 kk tammitynnyrissä on pehmentänyt tanniinit  ja  hapot.

Toisena punaviininä oli Torresin Salmos 2010. Viini on Priorat-  alueelta, Barcelonan eteläpuolelta. Alue on Espanjassa kuluttajien keskuudessa  tällä hetkellä erittäin suosittu. Viini on sekoite Carinena, Garnacha ja Syrah -rypäleitä. Viini on voittanut useita palkintoja ja saanut pisteytyksiä 94 -92 väliltä. Tastingissa todettiin hyvin tummanpunainen väri  ja tuoksu oli mineraalinen. Lasin reunalle jäi hyvin öljyinen laskeuma. Ranskalaiset tammitynnyrit olivat hienosti pehmentäneet vielä nuorta, mutta jo valmista viiniä. Voimakkaat jälkimaut kielen takaosassa yllättivät positiivisesti. Maistaessa löytyi hilloa, mausteita ja paahteista jälkimakua.

Kolmantena viininä oli Baron Philippe de Rothschild, Baron Carl 2008. Viiniritareiden tasting 081015Saint-Emilionin alueen punaviini, joka on tehty kunnioittamaan vanhan viinitilan perinteitä ja muistuttamaan mistä suvun vauraus on alkujaan lähtenyt, 1700 -luvun jalokivikaupasta. Rypäleet: Merlot, Caberne Sauvingnon ja Cabernet Franc. Viini oli väriltään kypsän punainen, hieman ruskeaan jo  taipunut, ei täyteläinen väri. Tuoksussa oli hyvin kevyt suklaa. Viini oli testimme pettymys, vai olivatko odotukset liian korkealla. Hento maku ja kovin lyhyt,  olikohan viinimme päässyt matkallaan väljähtymään, koska oli saanut testeissä kuitenkin 92 pistettä.

Neljäntenä oli Chilen Maipo Valley -alueen Tarapaca, Last Edition 2005, Private Reserve.  Maipon laakso on Keski-Chilessä, lähellä pääkaupunki Santiagoa  Andien vuorten kupeessa, joka on vanhaa ja erittäin arvostettua viinialuetta. Viini on sekoite jossa rypäleet ovat Cabernet Sauvignon, Merlot ja Syrah. Tastingissa lasiin kaadettiin erittäin tummanpunaista juomaa ja tuoksu oli poikkeuksellisen voimakas, herukkaa hyvin hedelmäisenä. Upea ensivaikutelma ennen maistoa. Eikä maistaminenkaan tuonut pettymystä: täyteläinen, voimakas, nokkosta. Herukkaisuus säilyi pitkässä jälkimaussa. Viini on pisteytetty 94 pinnalla, eikä mielestämme turhaan.

Illan viinistä ei ollut epäilystä – Dom Perignon! Punaviineistä parhaaksi arvioitiin hieman yllättäen Torresin Salmos 5 äänellä ja toisena Tarapaca 3 äänellä. Liekö odotukset olleet liian korkealla Tignanellon kohdalla.

Maistelujen lomassa napostelimme erilaisia juustoja vaalean leivän ja  rypäleiden kera. Tunnelma oli rento ja puheensorina täytti huoneen. Suurlähettiläs osoittautui todelliseksi viinin asiantuntijaksi. Hän lupasi järjestää amerikkalaisten viinien maistiaiset ritareille lähiaikana lähetystössään.

Jukka Tapiovaara

Viiniritarit maistavat väkevöityjä viinejä

Väkevöidyt viinit -maistamistilaisuus pidettiin viiniritari Petri Löppösen
La Fiesta -ravintolassa.

Raadin arvosteltavana oli kuusi eri viiniä Portugalista, IMG_5662Espanjasta, Italiasta ja Ranskasta. Väkevöityjä viinejä valmistetaan myös paljon muualla maailmassa samaan tyyliin, kuten Etelä-Afrikka ja tuottaja KWV, ja edessämme oli vain pieni otos saatavilla olevista vastaavista viineistä – ja hyvin lyhyt oppimäärä väkevöityihin viineihin.

Maistelussa olivat seuraavat viinit: Madeira, Port, Sherry, Banyuls, Marsala ja jokerina viini Dourosta, jonka pohjana oli Moscatel -rypäle.

Ensimmäinen katsaus viinien makuun ja tyyleihin osoitti sen, että osallistujat eivät olleet juurikaan perehtyneet aikaisemmin ko. viineihin ja erittely eri tyyleihin osoittautui kohtuullisen vaikeaksi. Viinien valmistustavat ovat periaatteessa hyvin samanlaiset. Vaihtelevuutta tulee erilaisista kypsytyslämpötiloista ja kypsytysajoista tynnyreissä sekä sekoitusmenetelmistä.

Sherry (Palo Cortado), joka oli kuivemmasta päästä, erottui selvästi muista viineistä kuivuuden ja suolaisen arominsa vuoksi. Suolaisuus johtaa juurensa meren ilmaston vaikutuksesta Jerezin viinialueeseen ja siitä, että viini ei pääse hapettumaan tarpeeksi tynnyrikypsytyksen aikana, kuten  Oloroso -viineissä. Sherry jäi myös raadin arvosteluissa viimeiseksi, ainakin siitä syystä, että juustot ja suklaa eivät juurikaan toimineet kyseisen viinin kanssa.

Muut makeammat viinit olivat taas paikallaan juustojen, pähkinöiden ja tumman suklaan kanssa. Viinit olivat hintaansa nähden kohtuullisia ostoksia ja joulupöytään hyvin soveltuvia jälkiruokien kanssa. Port, Madeira ja Marsala olivat tyyliltänsä ja oranssinruskean värinsä puolesta ehkä eniten samankaltaisia tässä setissä, joskin Port näistä elegantein. Banyuls erottui selvästi tummanpunaisen värinsä ja viinillisyytensä vuoksi muista viineistä. Jokeri, Mural de Favaios, tyyliltään hedelmäinen ja kukkea, oli raadin valinta kokonaisuutena arvioituna, ehkä erottavimpana tekijänä hinta-laatusuhde.

Viinit:IMG_5661
– H & H Madeira Malvasia 10 YearOld, Portugali
– Kopke 20 Years Old Tawny, Portugali
– Dos Cortados Palo Cortado, Espanja
– Chapoutier Banyuls Rimage 2013, Ranska
– Martinez Marsala Superiore Riserva Dolce, Italia
– Mural de Favaios, Portugali

Viinien kanssa maistoimme Valion uutuuksia Keisarinna ja Juhla -juustoja, cashew-pähkinöitä ja Fazerin tummaa suklaata.

 

Kellarimestari.

Viiniritarit maistelemassa aluevesillä ja Tallinnassa

Yksitoista rohkeaa osallistui maisteluseminaariin Viking XPRS-laivalla sekä viinitkotiin.com -myymälässä Tallinnassa.

Aloitimme laivan ennakkotilausvalikoiman maistelun ehkä aavistuksen makeahkolla espanjalaisella 100 % riesling-viinillä Torres Waltrau 2013. Seuraavaksi matkasimme Etelä-Afrikkaan Nederburgin tilan The Anchorman viiniin, joka on chenin blanc vuosimallia 2012. Punaviinipuolella päädyimme seuraavaan maistelujärjestykseen: australialainen Wolfplass Winemakers Selections -sarjan kahden rypäleen punaviini, rypäleinä Cabernet Sauvingon ja Merlot 2012. Seuraava viini pysyi samalla mantereella, Hardys tuottama Oomoo joka on 100 % Shiraz ja samoin 2012, kolmanneksi maistoimme jo monelle tuttua argentiinalaista Norton tilan Privadaa 2011, rypäleinä Malbec, Cabernet Sauvingon ja Merlot. Viimeinen viinivalintamme oli italialainen Tommasi Ripasso Valpolicella 2013.

Raatimme totesi viinien olevan suhteellisen nuoria ja voinemmekin odottaa viisi vuotta ennenkuin maistamme seuraavan kerran, silti raatimme löysi parhaimman viinin, joka oli argentiinalaisen Nortonin Privada.

Seuraava maistelu odotti saavuttuamme Tallinnan satamaan, siirtyminen tapahtui ripeästi viinitkotiin.com myymälään. Tilaisuuteen sopivalla tavalla avasimme Champagne F. Vallois Cuvee Vielle Vigne ”Les Falloises” 2005 Blanc de Blanc (100 % Chardonnay) magnum pullon ja pienten välipalojen myötä nautimme shampanjaa samalla tutustuen myymälän tarjontaan.

Viinejä esitteli ”kallion tyttö” eteläafrikkalainen Violetta Teetor erittäin laajalla osaamisella, minkä kuulijakunta havaitsi heti kun Violetta sai suunvuoron.

Aloitimme kolmella valkoviinillä, ensimmäisenä Ken Forresterin Old Vine Reserva Chenin Blanc 2013, joka on saanut Tim Atkinsin MW 91/100 pistettä ja Plattersilta 4/ 5 tähteä. Seuraavaksi nautimme Sadie Familyn Skurfbergin 2013, jonka Parker oli arvioinut 93 pisteen arvoiseksi, rypäle on 100 % Chenin Blanc. Valkoviinit päätimme Ken Forresterin 2013 Sauvignon Blanciin. Raati totesi shampanjan parhaaksi valkoisten rypäleiden osalta.

Huuhtelimme lasit ja siirryimme viiden punaviinin kimppuun. Kanonkop Kadette 2012 on neljän rypäleen viini ja toisena oli Kanonkop Pinotage 2012 (100 % Pinotage). Kolmantena maistoimme Ken Forrester Renegade 2011 ja jatkoimme saman tuottajan Three Halves 2007 viinillä. Viimeisenä arvioimme Sadie Familyn Treinspoor 2012, joka on 100 % Tinta Barocca rypälettä. Raati oli haltioissaan ammattitaitoisen esittelijän kertomuksista. Parhaimmaksi punaviiniksi valittiin viimeiseksi maistettu Treinspoor.

Paluumatkalle olimme valinneet Á la carte -ravintolan, jossa nautimme niin ruokia kuin juomia. Palaute matkanjärjestäjälle oli niin positiivinen, että mahdollisesti uusimme matkan ensi kesänä.

Viiniritarit tutustuivat Viinimestarit.com viineihin

Viiniritarit kutsuivat Matti Sieväsen Tampereen Vinoteekkiin esittelemään toimintaansa ja viinejään.

Illan teemaksi oli valittu Toscana, mutta muutamalla pienellä yllätyksellä. Alussa Matti kertoi hieman Italian ja Toscanan punaviineistä yleensä, jonka jälkeen viinit maisteltiin puolisokkona eli tiedettiin, mitä viinejä oli muttei järjestystä. Joukossa oli neljä Sangiovesea, yksi Super-Toscanalainen (Cabernet Sauvignon & Merlot) ja pakettia sotkemassa yksi Cote-du-Rhone (GSM). Sangioveset koostuivat kahdesta Brunellosta, Rosso di Montalcinosta ja Vino Nobile di Montepulcianosta. Vaikka viinit tiedettiin, niiden tunnistaminen oli yllättävän vaikeata. Jopa Cotes du Rhonen erottaminen joukosta oli haastavaa.

Kattaus oli varsin toimiva ja osoitti toscanalaisten viinien korkeanTasting Toscana_Viinmestarit.com_02 tason. Esimerkiksi Le Casalten Vino Nobile (WS 92 pistettä) oli tässä joukossa keskinkertainen viini. Brunellot olivat hienostuneempia ja moniulotteisempia. Lisäksi Bariccin ja SanCarlon välillä oli selvä ero, mikä selittyy sillä että SanCarlo tulee Montalcinon eteläpuolelta ja Baricci pohjoispuolelta. Baricci on myös maultaan mineraalisempi ja valmiimpaa juotavaksi, vaikka molemmat olivat vuosikertaa 2009.

Näiden viinien lisäksi bonuksena oli Scrianin Amarone, jonka täyteläinen, karvas ja aavituksen makea maku hurmasi maistajat. Täydellinen meditaatioviini, jonka kaveriksi sopisi hyvin laadukas sikari.

Maistetut viinit:

Baricci Rosso di Montalcino 2012Tasting Toscana_Viinmestarit.com_01

Baricci Brunello di Montalcino 2009

La Valletta Dimezzo 2010

Le Casalte Vino Nobile di Montepulciano 2010

SanCarlo Brunello di Montalcino 2009

Benedetti Cotes du Rhone Rouge Vieilles Vignes 2012

Scriani Amarone Classico 2010

Viinimestarit.com on Sieväsen vuonna 2000 alkaneesta yhteisostoharrastuksesta syntynyt viinin verkkokauppa. Nettikaupan Matti perusti vuonna 2013, kun määrät oli tulleet liian suuriksi harrastustoiminnaksi. Viinimestarit on erikoistunut pieniin eurooppalaisiin perhetiloihin ja tarjoaa kohtuuhintaisia laadukkaita viinejä. Valikoimista löytyy Euroopan huippualueiden viinejä kuten esimerkiksi Aloxe Cortonia, Amaronea, Baroloa, Brunelloa, Chablista ja samppanjaa. Viinit toimitetaan Suomeen kerran kuukaudessa kuljetuskustannusten optimoimiseksi ja valikoima vaihtuu kuukausittain, sama viini on tyypillisesti valikoimissa kaksi kertaa vuodessa. Viinimestareiden valikoimassa on 30 eri tilan viinejä yhteensä yli 200 erilaista. Lisäksi valikoimassa on huippulaatuisia oliiviöljyjä ja balsamicoja.

Viiniritarit maistavat Undurragan viinejä

Viiniritarit viettivät viihtyisän viini-illan Beverage Partners Finlandin vieraina yhtiön uusissa tiloissa Helsingin Sörnäisissä, isäntänä toimi Jyrki Tarvonen ja aiheena olivat chileläiset Undurraga- talon viinit.

UndurragaEnsimmäinen trio uunista ulos: Alkosta löytyvät 428147 Santiago 1541 Syrah-Cabernet-Malbec ( 7,77) ja Santiago 1541 Gran Reserva Cabernet- Syrah-Malbec (9,75) sekä sisarensa tilausvalikoimasta löytyvä 953347 Santiago 1541 Sauvignon Blanc. Perus-Santiagojen todettiin olevan keveitä, mutta maukkaita, jopa viinillisiä. Gran Reserva antoikin sitten maistajalleen hienon ja täyteläisen kokemuksen. Perusviinien käyttötarkoitusta tarkennettiin aina onkikaverista väkivaltavideon kanssa nautittavaksi.

Toinen pari uunista ulos: Undurraga Carmenere 005584 (7,98) ja Undurraga Gewürtztraminer 945917 (9,22), joiden todettiin olevan täyteläisempiä ja sopivan hyvin monenlaisten ruokien kanssa, Jyrkin vinkkinä mm. itämaiseen keittiöön.

Kolmas pari uunista ulos: Maistettiin Aliwen Pinot Noir 913667 (9,73) ja Aliwen Sauvignon Blanc 952237 (9,73) Viinit ovat hyväntekeväisyysviinejä, joiden myynnistä Undurraga maksaa tietyn osan Chilen Mapuche-intiaaneille heidän kulttuurinsa ylläpitoon. Viinien todettiin olevan varsin hyviä ja sopivan monenlaisten liha- ja kalaruokien kanssa.

Neljäs pari uunista ulos: Eli chileläiset erikoisuudet, hyvin pienellä viljelyalalla kasvatetut TH. terroir hunter-viinit. Viinien tarvitseman ympäristön etsiminen alkaa satelliittikuvista, joista haetaan maaperän kalkkikiveä sekä rautaa, joka takaa maaperän huokoisuuden. Viiniköynnösten juuret tunkeutuvat veden perässä syvälle maaperään, jolloin juuriin saadaan lisää pinta-alaa saalistamaan oivia makuja, jotka päättyvät valmiiseen tuotteeseen. Maistellut viinit, T.H. Carmenere sekä T.H. Riesling ovat tällä hetkellä ainoastaan ravintolamyynnissä, joten kun valitsee seuraavan kerran mukavaa ruokapaikkaa, kannattaa katsoa viinilistaa tarkkaan. Viinien ostohinta on 16-17 euron luokkaa. Viinit ovat jo huomattavasti voimakkaampia kuin normaalit Chilen viinit, joten ruokakin tulee olla vahvempaa. Tuhdit lihat, kenties jopa riista, ovat kokeilemisen väärttejä.

Lopuksi nautimme Undurraga- viinitalon lippulaivapunaista Altazoria, joka on sekoite viinimestarin keräämistä kaikkein parhaista rypäleistä. Viinin todettiin maistuvan jalolle, mutta hinta-laatu suhde jäi askarruttamaan.

Maisteltuja viinejä oli paljon ja osallistujiakin peräti 15, joten mieliviinien nimeäminen oli haastavaa kun mielipiteet hajosivat. Valkoviinien osalta T.H. Aliwen Riesling ja Undurraga Gewürtztraminer saivat tasavahvan kannatuksen, mutta myös Santiago Sauvignon Blanc löysi ystävän. Punaviineissä puolet äänistä keräsi Santiago Gran Reserva, muutamia hajaääniä saivat Undurraga Carmenere ja Altazor.

Ilta oli erittäin onnistunut ja Undurragan viinitalon laaja tarjonta tuli kerralla tutuksi.

Jyrki Tarvonen