Viiniritarit maistavat Itävallan viinejä

Viiniritarit maistelivat Elfenhof’in viinejä 27.11. Kirjaklubilla. The Brotherhood of the Knights of the Vine & Elfenhof wines Tilaisuuden vetäjänä toimi Timo Mattila ja asiantuntijana Jussi Vesterinen.

Elfenhof on verraten iso, itsenäinen tuottaja Itävallasta. Tila sijaitsee Burgenlandissa, Rustin kaupungissa Wienistä n.60 km kaakkoon Rust on Neusiedler -järven rannalla. Järven ympärillä on paljon viinitiloja, jotka tuottavat erinomaisia viinejä – johtuneeko laadukkuus maaperästä vai järven läheisyydestä. Alue on keskieuroopan lämpimin, vuoret estävät kylmien tuulien vaikutusta molemmin puolin. Laakso on vanhaa meren pohjaa, maa on syvää ja sisältää muhkeat ravinnevarastot, joista riittää viinille makuja pitkään. Elfenhofin tila on perustettu vuonna 1642 ja on edelleen saman suvun hallussa.

Tässä lista viineistä, joita maistoimme, arvioimme ja arvostimme.

Valkoiset:
Welschriesling 2012
Weissburgunder 2012
Gelber Muskateller 2012
Gewürztraminer Spätlese 2012

Punaiset:
Blaufränkisch classic exclusiv 2009
Zweigelt exclusiv 2012
Cabernet-Merlot 2011
Blaufränkisch Reserve 2011
Rote Blauburgunder (Pinot Noir) Spätlese 2012

Listan ensimmäinen on valkoviini jonka nimeen on liitetty Riesling, mutta joka ei kuitenkaan ole Riesling, vaan lajike jota viljellään Itävallassa ja sen naapurimaissa. Lajikkeen alkuperää ei kukaan tiedä, nimeksi on annettu Welschriesling. Tämä viini arvioitiin parhaaksi valkoviiniksi, toiseksi tuli Muskateller ja viimeiseksi jäi Spätlese eli makeus ei maittanut.

Sama oli punaviineissä, Spätlese makeahkona jäi viimeiseksi yhdessä Blaufränkisch classic’in kanssa, joka koettiin liian kevyeksi ja lyhyeksi. Voittoon porskutti kallein (silti alle 20 euroa), rusinaa ja luumun aromeja sisältävä Blaufränkisch Reserve, toiseksi tuli Zweigelt exclusiv.

Juomien ohessa maisteltiin ”hopiasta” ostettuja riisipiirakoita ja Tallinnasta tuotua savujuustoa sekä aitoja ruissipsejä. Savujuusto oli hieman liian voimakasta kevyehköille valkoviineille, mutta punaisten kanssa yhdistelmä toimi mainiosti.

Yhdessä totesimme,että tämä oli ensimmäinen kerta kun pääkaupunkiseudulla kaikki tastingin viinit olivat hyviä ja täysin juotavia milloin tahansa. Viinit ovat edullisia ja niitä voi tilata kotiin kuljetettavaksi suoraan Elfenhofin viinitilalta.

Timo Mattila

Mainokset

Viiniritarit maistavat Burgundin viinejä

Viiniritarit kokoontuivat Helsingin Burgunditasting 10-2013Kirjaklubille maistelemaan viinejä Burgundista ensin paljaaltaan ja sitten kahden erikypsyysasteisen Gouda-juuston kanssa.

Tastingiin oli valittu kuusi viiniä (maisteltu tässä järjestyksessä):
• Beaujolais-Villages Cuvée 3 Fleurs
• Albert Bichot Fixin
• Vincent Sauvestre Savigny-lès-Beaune 1er Cru Les Peuillets
• Château de Mercey Maranges 1er Cru Les Clos Roussots
• Domaine Daniel Rion & Fils Nuits St Georges Les Lavieres 2006
• Benoit Germain Aloxe Corton 1er Cru Les Vergots 2005
Näistä neljää ensimmäistä on saatavissa myös Alkon valikoimista.

Yleisesti viineistä todettiin, että hinta korreloi melko selkeästi maisteltujen viinien tasapainoisuuden kanssa. Tosin todettiin myös, että osassa lisähinnalle ei välttämättä ole perusteita, eli jos hinta tuplaantuu, niin viinin laatu ei samalla nousekaan tuplaksi. Yleisesti miellyttävin viini oli maistelijoista Domaine Daniel Rion & Fils Nuits St Georges Les Lavieres 2006.

Maistellut viinit ovat kaikki melko hapokkaita. Beaujolais-Villages Cuvée 3 Fleurs ja Albert Bichot Fixin tuntuivat suussa hieman epätasapainoisilta. Näistä tunnistettiin makuina karpaloa ja puolukkaa. Albert Bichot Fixin jätti suuhun hieman santapaperin tunteen.

Vincent Sauvestre Savigny-lès-Beaune 1er Cru Les Peuillets oli jo selkeästi kehittyneempi ja tasapainoisempi viini edellisiin verrattuna, kuten myös Château de Mercey Maranges 1er Cru Les Clos Roussots, joka kirvoitti eräältä osallistujalta kommentin ”vähiten paha tähän mennessä”. Kumpikin viini on kypsytetty tammitynnyreissä 12 kk (Les Peuillets) ja 18 kk (Les Clos Roussots), ja se myös näkyy ja tuntuu viinien hapokkuuden ja kirpeyden tasoittumisena miellyttäväksi yhdistelmäksi, joka jättää tilaa viinien hienonhienolle mausteisuudelle.

Domaine Daniel Rion & Fils Nuits St Georges Les Lavieres 2006 oli tastingin osallistujien selvä suosikki. Viini on hyvin tasapainoinen ja pehmeä. Mausta voi aistia marjaisuutta, karpaloa ja kirsikkaa. Hapokkuus on loiventunut. Hyvin miellyttävä viinituttavuus.

Benoit Germain Aloxe Corton 1er Cru Les Vergots 2005 on täyteläinen, ja myös tässä viinissä on hapokkuuden ja kirpeyden terävin kärki saatu loivennettua tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Viinistä voi aistia mausteisuutta.

Pelkän viinin maistelun jälkeen otettiin mukaan kaksi eri kypsyysasteen Gouda-juustoa, toinen vuoden vanha Old Amsterdam ja toinen kaksi vuotta kypsytetty Reypanaer VSOP. Nyt viinien hapokkuus muuttui tasapainoksi, ja varsinkin Vincent Sauvestre Savigny-lès-Beaune 1er Cru Les Peuillets loikkasi aimo harppauksen ylöspäin. Kaikki viinit osoittautuivat erinomaisiksi voimakkaan viinin kavereiksi. Rasvainen, voimakas juusto tasapainottaa sopivasti viinin hapokkuuden, ja tastingissa kävi selväksi, miksi ranskalaiset ovat voimakkaiden juustojen ystäviä.

Viiniritarit maistavat erikoisempien viinintuottajamaiden viinejä

Tasting04_2013Tällä kerralla tutustuimme 10 eri viiniin, jotka tulevat varsin erikoisilta tuotantoalueilta. Kovin moni ei ollut maistanut entuudestaan Egyptin, Englannin, Intian, Kiinan, Thaimaan, Ukrainan tai Vietnamin viinejä.

Tänä päivänä ne eivät ole kenties kaikkein tärkeimpiä tuottajia, mutta kunkin maan oman kulutuksen nopean kasvun myötä saattaa olla jo kymmen vuoden kuluttua tilanne aivan toinen.

Aluksi läsnäolijat maistoivat Englannista Jenkyn Place Vineyard Brut 2008 kuohujuomaa. Tämä samppanjametodilla tuotettu Chardonnay, Pinot Noir ja Bacchus lajikkeista tuotettu laadukas kuohuviini oli todella kuiva ja hapokas ja maussa oli pirteää hieman raakaa omenaa.

Maistoimme myös muita Lontoon eteläpuolella tuotettuja viinejä. Biddenden Vineyard Gribble White, Ortega lajikkeesta saatu viini oli hedelmäinen ja miellyttävä tuttavuus.

Bolney Wine Estate Lychgate Red 2009 oli puolestaan valmistettu Dornfelder ja Rondo lajikkeista. Melko marjamainen kepeä viini.

Englannissa tai oikeasti koko Brittein saarilla on viinituotantoa nykyään aina Kanaalin saarilta Skotlantiin saakka, mutta keskittymä on Lontoon eteläisillä alueilla noin 50-70 km päässä tästä mammuttikaupungista.

Thaimaassa on rypäleistä tuotettu viiniä kaupallisesti 1990-luvun alusta alkaen ja nyt viinituotantoa onkin jo reilulla parillakymmenellä tilalla keskittyen voimakkaasti parinsadan kilometrin päähän Bangkokista. Khao Yain luonnonpuiston kupeessa on kymmenkunta osin loistavaakin viiniä tuottavaa tilaa.

Thaimaan  viineistä maistoimme Singha-olutta tuottavan perheen Sawasdee PB Valley Khao Yai Chenin Blanc 2010 viiniä. Viini oli hieman hapettuneen oloinen ja kuten olen usein todennutkin tämänhetken Aasiassa tuotetut viinit eivät ”matkusta” oikein hyvin. Usein viinit ovat samalla tavalla hapettuneita.

Thaimaan viinituotanto on kehittynyt viime vuosina huikeasti ja lähes kaikilla tiloilla pääviinintekijänä ovatkin nykyään eurooppalaiset tai australialaiset enologit.

Toinen Thai-viini jota maistoimme oli Gran Monte suodattamaton Syrah 2008. Lohitnavyn perheen pää Visooth ja tytär Nicki ovat tämän viintilan tekijät. Nuori tytär valmistui muutama vuosi sitten australialaisesta yliopistosta ja olikin Aasian ensimmäinen naispuolinen enologi. Viini on melko tuhti, poltettua kumia, lakritsia, voimakas Aussi-vaikutus kaiketi takana ?

Naapurimaa Vietnamista maistoimme Dalatista tulevaa Vang Dalat Ladofoods Excellence Chardonnay NV, joka oli pehmeä, lähes mitäänsanomaton viini. Varmaankin maistuu paremmalta Dalatissa vietnamilaisen ruoan kanssa. Vuodesta 1995 alkaen ovat australialaiset johtaneet maan viinituotantoa useissa joint venture-yrityksissä.

Kiinalaisista viineistä maistoimme Suomessakin saatavilla olevaa Dynasty Jinwangchao Cabernet Sauvignon 2008. Miellyttävä herukkainen, kypsää luumua ja hedelmää omaava  viini oli melko runsas ja maukas. Dynasty on yksi Kiinan johtavista viinintuottajista.

Ukrainasta Krimin alueelta maisteltavana oli Inkerman Sauvignon Rkatsiteli 2011. Kukkainen tuoksultaan, mutta hieman hapettunut maultaan oli myös tämä viini. Inkerman on jv-yritys jossa mukana myös suomalainen Hartwallin sijoitusyhtiö.

Egyptin viinin oli mukaan järjestänyt Olli Heikkilä viime matkansa myötä. Egyptillä on erityisen pitkä historia viinin tuottajana joskin viime vuosikymmeninä on tuotanto ollut tietyistä syistä melko vaatimatonta. Suurin osa viinituotantoa on Kairon ja Alexandrian välisellä alueella.  Jardin du Nil, Grand Vin d’Egypt Red 2007 on sekoitus jossa on mukana Cabernet Sauvignon, Merlot, Petit Verdot ja Syrah. Melko tuhti pakkaus ja hieman kuin pureskelisi tomaattia. Mielenkiintoinen kokemus joskaan ei varmaankaan löydä heti paikkaansa päivällispöydässä.

Viimeisenä tuottajamaana oli Intia, josta maistoimme Sula Red Zinfandel 2011. Suomessakin myytävä  samettinen, pehmeä viini oli viineistä kaikkein modernein jos näin voi sanoa. Varmaankin vaikutusta on sillä että Rajeev Samaantia on vietänyt vuosia Kaliforniassa. Yhdessä kalifornialaisen viininvalmistajan Kerry Damskeyn kanssa he istuttivat viinipensaita Nashikin alueelle. Näin syntyi auringoksi Rajeevin äidin mukaan nimetty Sula Vineyards.

Maistetut viinit olivat hyvin  mielenkiintoinen setti harvinaisuuksia näillä leveysasteilla ja herättivätkin paljon keskustelua viinimaiden kehityksestä tulevaisuudessa.

Timo Jokinen

Viiniritarit arvioivat urheilijatähtien viinejä

Innokas ja tiedonjanoinen joukko viiniritareita ja muutamia vierailevia kirjaklubilaisia, jotkut molempia, kokoontui 7.11. Kirjaklubin viihtyisiin ja (mutta) sikarintuoksuisiin tiloihin Helsinkiin maistelemaan kuuluisien urheilijoiden omistamien viinitilojen tuotteita. Viime vuosina viiniharrastuksesta näyttää tulleen muoti-ilmiö menestyneiden ammatti-urheilijoiden parissa.  Johdattelijanamme oli tähänkin aihepiiriin perin pohjin perehtynyt Timo Jokinen.

Timo aloitti kertomalla ensin Viiniritarien taustasta ja toiminnasta, jonka jälkeen pääsimme varsinaiseen aiheeseen.  Maisteltavana oli neljä valkoviiniä ja neljä punaviiniä seuraavilta tiloilta:

– Jarno Bianco Colline Pescaresi IGT 2008 – Jarno Trulli, formula 1
– Arnold Palmer Chardonnay 2009 – Arnold Palmer, golf
– Montona Reserve Chardonnay 2007 – Mario Andretti, formula 1 ja NASCAR
– Wayne Gretzky Chardonnay 2007 – Wayne Gretzky, jääkiekko
– 2007 Cabernet Merlot – Mike Weir, golf
– Triple OvertimeBarossa Playmaker Reserve Shiraz 2005 – Igor Larionov, jääkiekko
– Clos du Hermitage 2005 Cotes du Rhone – Jean Alesi, formula 1
– Ernie Els Proprietors Blend – Ernie Els, golf

Kaikki nimet lienevät tuttuja urheilua vähemmänkin seuranneille. Yhteinen nimittäjä urheilun saralla on ollut menestys, ihan samaa ei voi sanoa viineistä. Jotkut herroista ovat paneutuneet intohimoisesti ”kakkoslajiinsa” kuten Jean Alesi, toiset ovat tyytyneet pienempään rooliin. Esimerkiksi Wayne Gretzkyn tilalla ainoastaan kasvatetaan rypäleitä, itse valmistukseen käytetään muita viinitaloja vaihtelevalla menestyksellä. Valtaosa tiloista on suljettu eli tavallisella kuluttajalla ei ole niille pääsyä eikä useimpia viinejäkään ole yleisessä myynnissä.

Mielipiteet viineistä kävivät yksiin. Valkoviineistä kolme edusti raskaan oloista amerikkalaista chardonnay-suuntausta, Trullin Trebbiano oli kevyehkö, mutta maukas arkiviini. Parhaaksi arvioitiin Mario Andrettin viini, selkeä peränpitäjä oli Wayne Gretzkyn viini, liekö johtunut intohimon puutteesta vai usein vaihtuvista valmistajista.

Punaviineissä taso oli korkeampi ja kisa tasaisempi. Ernie Elsin sekoitus (Cabernet Sauvignon 55%, Shiraz 22%, Merlot 8%, Malbec 5%, Petit Verdot 5%, Cabernet Franc 5%) sai ihastuneen vastaanoton, kerrassaan loistava viini. Lähelle pääsi Jean Alesin laadukkaan tuotannon edustama sekoitus Grenache/Syrah/Mourvedre.

Maistelun lomassa käytiin vilkasta keskustelua monista viiniköynnösten kasvatukseen ja viinin valmistukseen liittyvistä aiheista. Todettiin Aasian, erityisesti Kiinan, nopeasti kasvava rooli niin kasvatuksen, tuotannon kuin kulutuksenkin saralla, puhumattakaan mittavista investoinneista huipputiloihin. Viiniköynnösten jatkuvan jalostamisen ja kloonaamisen johdosta kasvatus ja valmistus on tullut mahdolliseksi Aasian kuumissa ja kosteissa olosuhteissa. Toisaalta viinikulttuurin raja on liikkumassa myös pohjoisen viileämmille alueille.

Luomutuotanto ja luomuviini käsiteltiin laajasti ja vaikutti siltä, että asia kyllä koettiin jaloksi, mutta epäiltiin mitä kaikkea luomun varjolla kuluttajille tarjotaan. Luomua koskeva lainsäädäntö ja säännökset poikkeavat merkittävästi maasta ja jopa alueesta toiseen. Monien mielestä luomuviinien makukaan ei usein pärjää perinteiselle viinille.

Tilaisuus oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja osallistujat poistuivat tahoilleen uusien viinielämysten ja karttuneen viinitiedon kera paitsi ne, jotka jatkoivat iltaa havannalaisten ja avec -juomien parissa.

Ilkka Eskola

Viiniritarit arvioivat Karibian rommeja

Kaikkihan tuntevat konjakit ja viskit? Niitä on sekä hyviä että erinomaisia. Myös calvadosit saavat toiset innostumaan. Näin kerran asiakkaan ja baarimestarin riitelyn. Syy oli sellainen että asiakkaan pyytämän 20-vuotisen calvadosin tilalla oli tarjoiltu 12-vuotista. Itse en tunnistaisi edes viisivuotiasta calvadosia.

Tislattuja ja tammitynnyrissä ikäännytettyjä ovat kaikki edellä mainitut. Kuten ovat myös rommit. Niitä maistelimme 26. syyskuuta viiniritareiden tasting-tilaisuudessa Pohjolan edustustiloissa.

Rommit valmistetaan sokeriruo’osta käyttämällä ja tislaamalla. Parhainta rommia saa Karibian alueelta. Toki rommia tuotetaan myös muualla jossa sokeriruokoa kasvaa. Mm. Aasiassa voit saada paikallista rommia mutta niiden suhteen voit pettyä pahasti. Euroopassa tehdyt Strohit ja Bozkovit eivät nimestään huolimatta ole rommeja vaan viinoja jotka on värjätty ja maustettu. Sopivat kyllä mainiosti, vain suomalaisten tuntemiin, toteihin. Valkoinen, väritön rommi on alkuaine. Pitkä ja oikea säilytys, yleensä tammitynnyrissä tuottaa mainion lopputuloksen. Joissain menetelmissä rommi ikäännytetään vanhoissa esim. Madeiratynnyreissä. Tähän mausteiseen juomaan lisätään vähemmän vanhaa rommia. Mm Solera-menetelmä on tällainen ja tekee rommista helpon. Aromien syvyys jää kuitenkin puuttumaan ja siksi tämä menetelmä ei ole rommin ystävien suosiossa.

Maistelimme siis Karibian meren ympäristössä valmistettuja kahdeksaa rommia. Pääosa näistä oli espanjalaisen kielialueen rommeja jotka on melko helppo tunnistaa muista alueen tyylisuunnista. Kuuban , Dominikaanisen tasavallan, Venezuelan ja Hondurasin rommit olivat kaikki ns. jatkuvan tislauksen teollisia tuotteita. Säilytysikä ja tapa parantavat vielä alkuperäistä tuotetta. Englantilaisen alueen, Jamaica, Trinidad & Tobago ja Guyana tuottavat melko teräviä ja mausteisia rommeja. Ranskan hallussa olleiden tai olevien alueiden rommipajat ovat pääasiassa pieniä tuottajia. Tislaustyyli siellä on pannutislaus ja se tuntuu maussa. Sikuna ei välttämättä heikennä sikäläisten rommien aromia vaan laajentaa makukirjoa.

Rommit olivat:

El Dorado Demerera, 12 Year Old Rum, Guyana
Flor de Caña Centennario, 12 años, Nigaragua
Appleton Estate, Aged 12 Years, Jamaica
Angostura, Aged 5 Years Premiun Rom, Trinidad & Tobago
Ron Caney, AñejoCenturia, Kuuba
Matusalem Gran Reserva Solera Blended, 12 años, Tehdään nykyään Dominikaanisessa Tasavallassa
Cacique 500, Ron Extra Añejo, Venezuela
J. Bally, Millésime 1997, Martinique

Ankaraa pohdintaa rommien mausta käytiin. Pienen porukkamme suosikki oli Martiniquen kultakimpale, noin 15-vuotias vuosikertarommi. J. Bally.

Rommien makumaalima on lähes pohjaton. Harmi vain ettei Alkosta löydy kovin kattavaa valikoimaa tämän hienon ja kehittyvän juoman parhaimmistosta.

Martti Kenkkilä

Viiniritarit Puumalassa 8-10.6.

Saavuttuamme illalla ryhmällemme kokonaan varattuun hotelliin aivan Puumalan keskustaan, kokoonnuimme aulatilassa, jossa tervetulomaljojen jälkeen nautimme herkullista Puuumalan Lohen kylmäsavustettua lohta sekä monipuolisia viinejä. Yö vanhasta meijeristä muutetussa hotellissa sujui rauhallisesti.

Runsaan buffet aamupalan jälkeen siirryimme Puumalan satamassa meitä odottavaan Kauniiseen Veeraan. Ihailtuamme Saimaan maisemia tunnin ajan laiva saapui Temolan viinitilalle, jossa isäntäpari toivotti meidät tervetulleiksi valkoherukasta tehdyllä kuohuvalla ja vetopasuunaversiolla Nestori Miikkulaisesta, joka oli asunutkin lähellä. Maistelimme tilalla kolmea viiniä: Santeri, Liehtalan Jallu ja Niiniviini. Tilan viinit olivat puhtaita ja raikkaita marjaviinejä ja myös erittäin kuivia viinejä löytyi valikoimasta. Lounaaksi nautimme aamulla pyydystettyjä muikkuja paistettuna perunamuusin kera.

Satamasta siirryimme Puumalan lohen tiloihin, jossa Timo Hagman kertoi kiinnostavasti lohen kasvatuksen ja jalostuksen eri vaiheista. Tutustuimme mm. kalojen syöttämiseen, käsittelyyn ja kylmäsavustukseen. Puumalan Lohi on ainoa suomalainen lohenkasvattamo, jonka altaat ovat virtaavassa vedessä ja mm. tästä johtuen kalan laatu on ihan omassa luokassaan. Vierailun jälkeen Timon tyttäret kyyditsivät meidät Timon ja Heidin mökille, jossa nautiskelimme hyvästä seurasta, seurapelistä, savusaunasta ja Saimaan kirkkaasta uimavedestä. Mökillä nautimme alkupaloiksi Timon savustamaa lämminsavulohta salaatin kera, jonka jälkeen siirryimme jatkamaan päivällistä Satama-ravintolaan, jossa ilta sujui vauhdikkaasti. Äänekäs seurueemme Per Vitem! Ad Vitam! –huutoineen herätti varmasti huomiota ravintolassa, mutta puumalalaiset suhtautuivat meihin rauhallisesti.

Kellon lähestyessä puoltayötä kävelimme vieressä sijaitsevan Puumalan sillan sky baariin, jonka private vip-tilaisuudessa meidät yllätettiin Colinin sampanjalla sekä Carelian aidolla suomalaisella kaviaarilla, joiden kera auringonlasku tuntui tosi upealta. Aamuyöstä palasimme huoneisiimme ja aamulla lähes virkeinä suuntasimme kohti kotia.

Kiitokset Timolla ja Heidille erinomaisesti suunnitellusta ja isännöidystä viikonlopusta ohjelmineen ja tarjoiluineen. Kaikki Puumalan puolesta – toivottavasti pääsemme vielä uudestaan Puumalan kesään!

Osallistuimme myös samaan aikaan Steve de Longin järjestämään The Wine Century Club’s 7th Birthday Tastingiin maistamillamme rypäleillä: Riesling, Chardonnay, Pinot Gris, Grenache, Pinot Noir, Inzolia, Tempranillo, Trepat, Garnacha, Pinot Meunier, Muscat ja Sauvignon Blanc.

Olli Heikkilä

Viiniritarien Kreikka-tasting 23.5.2012

Toukokuun tastingtilaisuudessa oli kymmenen veljeä arvioimassa kreikkalaisia viinejä.

Valkoviinejä oli kaksi: Ymnos joka oli raikas kesäviini rypäleinä Vilana 90% ja Trapsathiri 10% sekä toisena viininä mainio Santorini-viini Santorinin saarelta Assyrtiko-rypäleestä. Äänet näiden kahden kesken menivät tasan.

Punaviinejä oli kolme:  vuoden tammitettu Naoussa(Xinomavro 100%) on tyypillinen kreikkalainen viini, kaksi vuotta tammitettu hienostuneempi Grande Reserve Naoussa (Xinomavro 100%) tulee myös Pohjois-Kreikasta kuten edellinenkin viini. Nämä kaksi arvioitiin parina joka Naoussa voitti.

Kolmas viini kreetalainen Skalani olikin omassa sarjassaan, jonka rypälevalinnalla(Kotsifali 50% ja Syrah 50%) mielestämme  kosiskellaan isompaa massaa ostajia eikä viini ole enää puhtaasti kreikkalaisen tyylinen. Skalani arvosteltiin tämän takia omassa luokassaaan.

Jälkiruokaviini oli  St. John Commandaria(Xynisteri 80% ja Mavro 20%), joka on saanut nimensä Johanniittain ritarikunnan ritareilta, jotka tekivät viinin tunnetuksi ristiretkillään ympäri Euroopan. Köynnökset kasvavat Troodos-vuoren vulkaanisessa maaperässä ja rypäleitä kuivataan auringon alla poimimisen jälkeen sokeripitoisuuden nostamiseksi. Sokeripitoisuus oli 220g, joskaan viini ei tuntunut lainkaan näin makealta.  Loistava jälkiruokaviini, joka haastaa tyylikkäästi italialaiset ja espanjalaiset lajitoverinsa.

Illan parhaaksi viiniksi äänestettiin Skalani ja toiseksi parhaaksi St. John Commandaria. Viinien ohella maistelimme maukkaita kreikkalaisia herkkuja: viininlehtikääryleitä, papuja ja salamia, jotka toimivat mainiosti viinien kanssa.

Kiitokset illasta Gavrielides Foodsille. Viinejä löytyy Alkosta ja osa on tilausvalikoimasta.

Sami Jokinen