Grand Champagne -tapahtuman inspiroimana Viiniritarien Helsingin Kaarti järjesti yhdistyksen historian ensimmäisen samppanja sokkotastingin toukokuisena perjantai-iltana. Samppanja sokkotasting keräsi yhteen 16 jäsentä ja avecia kuohuvien ääreen. Puheenjohtaja Matti Malkamäki oli valinnut illan maisteltavat samppanjat ja hän olikin ainoa, joka etukäteen tiesi mitä maistelemme. Etukäteen ei myöskään kerrottu että joukossa on yksi kuohuviini.
Samppanjoiden vertailu keskenään ja suosikin löytäminen joukosta osoittautui yllättävän haastavaksi tehtäväksi, joka vaati todellista keskittymistä. Sokkotastingiin Matti oli valinnut seuraavat kuohuvat: Champagne Duménil Premier Cru 2013 (65,70 e), Laherte Frères Champagne (59,90 e), Champagne Boizel Blanc de Blancs 2006 (100,00 e), Champagne Gratiot-Pillière Millésime 2014 (43,00 e), Gosset Champagne Extra-Brut (44,00 e)ja brittiläisen kuohuviinin Ridgeview Bloomsbury (38,00 e).
Sokkotastingin samppanjat maistelujärjestyksessä, voiton vei Gosset Champagne Extra-Brut.
Ilta oli yllätyksiä täynnä kun sokkotastingin voittajan ja toiselle sijalle tulleiden etiketit paljastettiin osallistujoille. Ylivoimaiseksi voittajaksi paljastui lopulta Gosset Champagne Extra-Brut ja äänestyksen toisen sijan otti illan varsinainen yllättäjä, brittikuohuviini Ridgeview Bloomsbury.
Mainittakoon että häntäpäähän jäi hieman yllättäen illan kallein vuosikertasamppanja, Champagne Boizel Blanc de Blancs 2006. Viinilehden vuoden 2022 voittajasamppanja Champagne Gratiot-Pillière Millésime 2014 ei myöskään yltänyt kärkikahinoihin tässä tastingissa.
Toimitus kuitenkin huomauttaa että äänestyksessä oli hajontaa, siitä huolimatta että voittaja ja kakkonen olivat selkeästi toisten yläpuolella. Todettakoon myös että Champagne Duménil Premier Cru 2013 oli ainoa väriltään haalea muihin verrattuna ja osa epäilikin aluksi että olikohan siinä se joukkoon piilotettu mahdollinen kuohuviini. Brittiläistä Ridgeview -kuohuviiniä sen sijaan ei osattu arvata kuohuviiniksi samppanjoiden joukosta, kenties Ridgeview olisi voittanut illan ”yllättäjä”-kisan, mikäli sellainen äänestys olisi illan lopuksi järjestetty?!
Kaiken kaikkiaan hieno ilta, upeat samppanjat ja kuohuvat, maisteltavat juomat sekä haastoivat että yllättivät ja mikäs sen parempaa on kun kaikki tämä vielä hyvässä seurassa, Helsingin Kaarti kiittää!
Kuusitoista viiniritaria ja -kandidaattia kokoontui 20.4.22 ”Vanhan maailman viinit ja ruokayhdistelmät” -tastingiin. Viinimaistelun pääsuunnittelija Anniina Schreinerin ideana oli johdattaa osallistujat syvemmälle viinin ja ruoan yhteensovittamisen saloihin. Hän oli valinnut mukaan kuusi erilaista viiniä, joita maisteltiin ensin useamman eri makukomponentin kanssa, ja tämän jälkeen myös erilaisten ruokien kanssa.
Makukompponentteina olivat omena, hunaja, suola, pippuri, sriracha (chili-kastike), sitruuna ja ”viinintappajana” tunnettu keitetty kananmuna.
Illan viinit olivat: Kuplivaa: Villa Conchi Imperial Cava Extra Brut 2018 Hedelmäinen ja vivahteikas valkkari: Domäne Wachau Smaragd Achleiten Grüner Veltliner 2019 Gastronomisen runsas roseeviini: Etz Rosé 2019 Tammitettu valkoviini: Jean Loron Les Vieux Murs Pouilly Fuissé 2019 Kevyempi punaviini: Friedrich Becker Pinot Noir B 2016 Täyteläisempi punaviini: La Rioja Alta Viña Ardanza Reserva 2015
Kuusi erityylistä viiniä tarjosivat monipuolisen mahdollisuuden kokeilla erilaisia viini- ja ruokayhdistelmiä.
Aluksi osallistujat maistelivat viinejä erilaisten ruokakomponenttien kanssa. Hunajan kanssa viinien hapokkuus korostui ja suola puolestaan pehmensi viinien olemusta. Etenkin huomiota herätti kananmunan kamala vaikutus viinin makuun, viini tuli yllättäen aivan jyrätyksi! Myös omena oli punaviinin kanssa karvas ja kamala. Happaman sitruunan jälkeen viinien hedelmäisyys korostui, mutta ellei hapokkuus ollut tarpeeksi voimakas viini saattoi lässähtää liikaa.
Kiinnostavan komponentti-kokeilun jälkee pääsimme maistelemaan viinien kanssa herkullisia viiniritariveljemme Pilpo Schreinerin loihtimia ruokia, sekä juustoja.
Maisteltavat ruoat olivat:
Saksalaistyyppinen kirkas perunasalaatti Viherversosalaatti ja vinaigrette Skagenröra sitruunan kera Panereoitu kanaleike White BBQ-kastikkeella Erilaisia leikkeleitä ja makkaroita Lihapullat pitkään haudutettussa tomaattisessa brava-kastikkeessa Monipuolinen valikoima juustoja (lämmin suositus Kauppahallin Juustosopille!)
Maistelijoiden hyviä huomioita:
Saksanlaistyyliselle perunasalaatille sopi todella hyvin Grüner Veltliner lajikkeen vivahteikas ja raikkaan hapokas valkoviini.
Sama viini toimi upeasti skagenröralle, eikä kuohuviinikään ollut laikaan hassumpi pari. Tammitettu burgundin valkoviini meni jotenkuten, mutta sitruuna latisti sitä liikaa eikä yhdistelmä ollut paras mahdollinen.
Paneroitu kanaleike sopi sekä hedelmäiselle valkoviinille, että tammitetulle valkoviinille. Yhdistelmä oli hedelmäisen viinin kanssa raikkaampi ja tammitetun valkoviinin kanssa runsaampi, joidenkin mielestä myös raskaampi. Lienee makukysymys, kummasta pitää enemmän.
Roseeviini toimi hyvin oikeastaan kaiken kanssa, tämä yllätti osan maistelijoista (Etenkin heidät, ketkä eivät yleensä roseeviinejä juo).
Kuohuviini sopi myös melkein kaiken kanssa, juustoista etenkin parmesaani oli hauska pari
Kananmuna, etenkin sen keltuainen vei viineistä aromit, latisti ja jätti kummallisen maun suuhun
Punaviinit olivat kamalia omenan kanssa maistettaessa. Valkkareille omena ei ollut yhtä fataali.
Pinot Noir sopi hyvin leikkeleiden kanssa. Iloinen yllätys oli, että se oli oikein maukas myös perunasalaatin kanssa. Juustoista valkohomejuusto ja parmesaani paljastivat eri puolia tästä viinistä.
Täyteläisempi Riojan punaviini oli mahtava pari lihapullien ja tomaattikastikkeen kanssa. Juustoista se sopi parhaiten Manchegolle, kuten arvata saattaa. Perunasalaatin ja skagenin sekä valkohomejuuston tämä punkku jyräsi mennen tullen.
Tyytyväiset ja kylläiset osallistujat kiittelivät vuolaasti illan antia ja herkkuja. Tämäntyyppinen tasting tuntuukin olevan hyvä idea jatkossakin erilaisine variointeineen.
Viiniritareiden Tampereen-kaarti järjesti Château Musar- vertikaalitastingin loppuvuoden piristykseksi. Tässä huippuhienossa 10 vuosikerran vertikaalissa olivat mukana Château Musar Red – punaviinit vuosilta 2012-2003. Näitä kokoonnuimme suurella ilolla maistelemaan Tampereen Central Officen tiloihin.
Komea rivi, vertikaalitastingissa maisteltiin kymmenen vuosikertaa samasta viinistä.
Musarin viinitalo sijaitsee Libanonissa, Bekaan-laaksossa, noin 30 kilometriä Beirutista itään. Libanonin kuumassa ilmastossa parhaat viinitarhat saavat viileät kasvupaikat, niinpä myös Musarin tarhat sijaitsevat noin 1000m korkeudessa. Tämä tarjoaa köynnöksille viileämmän kasvuympäristön ja pidemmän kasvukauden, kuin merenpinnan tasossa. Musarin punaviineihin kuuluu myös 12kk tammikypsytys. Talolla onkin mittava kokoelma sekä sementtisiä käymistankkeja, että kuuluisan Neversin tammimetsän tammesta valmistettuja tynnyreitä. Tynnyreitä uusitaan hiljaksiin, jotta tammituksen tyyli pysyy hienostuneena.
Château Musar kuuluu Libanonin arvostetuimpiin viinitaloihin ja sen punaviinit tunnetaan suuresta ikääntymispotentiaalistaan. Gaston Hochar perusti Château Musar viinitalon 1930-luvulla ollessaan 20-vuotias. 1959 ohjat otti hänen poikansa, Serge Hochar. Kansainväliseen julkisuuteen viinitalo ponnahti todenteolla vuonna1984. Tällöin Decanter-lehti myönsi Serge Hochardille tittelin ”Decanter Man of the Year”. Siitä lähtien viininystävät ovat arvostaneet ja maistelleet tämän ”Libanonin helmen” viinejä suurella kiinnostuksella. Nykyään taloa luotsaa perheen kolmas sukupolvi, Sergen pojan, Gaston Hocharin johdolla.
Vertikaalitastingeissa on usein mukana vaaleaa leipää. Sitä voi halutessaan napostella makujen neutralisoijana eri viinien välillä.
Ovatko vuodet veljiä keskenään?
Musarin tyyliin kuuluu, että viinien annetaan ilmentää kasvuvuottaan, eikä vuosikertoja pyritä tasapäistämään. Tämän ansiosta eri vuosikertojen vertailu on viiniharrastajalle kiinnostavaa ja myös haasteellista, sillä viinien välillä voi olla suuriakin eroja. Eroja totisesti löytyi, mutta mikä vuosikerta miellytti viiniritareita eniten?
Vuosikerrat ja niiden tyylit:
2012 – Viinistä välittyi ikääntynyttä tunnelmaa, mustaherukkaa, rusinaa ja mustikkahillon aromeja. Pehmeä olemus, tanniini toi ryhtiä, mutta kokonaisuus oli monen mielestä hiukan liian hillomainen.
2011 – Voimakas ja täyteläinen, mutta aromeiltaan hiukan supussa. Tanniinit ovat vielä melko tiukat ja kokonaisolemus jotenkin kulmikas. Tarvitsee vielä aikaa kypsyäkseen täyteen loistoonsa. Muuta kiinnostavaa: Vuonna 2011 Château Musar on tehnyt historiansa myöhäisimmän sadonkorjuun.
2010 – Ujo ensivaikutelma, aukesi kuitenkin lasissa mukavasti ja miellytti lopulta monia maistelijoita. Aromeissa mustaherukkaa ja rusinaakin. Tämän viinin voi nauttia jo nyt, mutta siinä on potentiaalia kehittyä vielä useamman vuoden ajan. Muuta kiinnostavaa: Kuuma ja siksi hankala kasvukausi, osa sadosta kuivui köynnösten oksille.
2009 – Aromeissa punaisia marjoja sekä kirsikkaa, hiukan balsamicon häivähdystä. Tanniinit olivat kokonaisuuten sopivan karheita ja ryhdikkäitä. Lisäksi hapokkuus oli tasapainossa hedelmäisyyden kanssa. Sopii juotavaksi jo nyt, mutta voisi hyötyä vielä jokusen vuoden kypsytyksestä.
2008 – Tämän viinin tuoksusta välittyi selkeästi brettanomyces-hiivan vaikutus. Tämä oli erityisesti häiritsevää tuoksussa ja tuntui maussakin, lievempänä. Mustaherukan aromit kannattelivat viiniä. Olisi voinut olla tastingin kärjessä, mutta brettsit pilasivat tämän elämyksen.
2007 – Hurmaavista aromeista löytyi vadelmaa, kirsikkaa, kahvia ja hiukan balsamicoakin. Runsaat, mutta jo sopivasti pyöristyneet tanniinit ja keskimääräinen hapokkuus toivat sopivasti ryhtiä. Varsin hyvässä tasapainossa oleva viini… Lopuksi vielä mainittakoon, että jotenkin tämä muistutti olemukseltaan laadukasta viiniä Riojasta. Muuta kiinnostavaa: Erittäin kylmä kasvukausi. Sadosta menetettiin kolmannes. Vain lämpimimpien palstojen viinit onnistuivat.
2006 – Tuoksu tuntui ujolle, ei kovin antavalle. Maistettaessa viini avautui enemmän, mutta kokonaisuus jäi silti jotenkin vaisuksi. Jälkimaussa oli rusinainen ja kuivattujen hedelmien tunnelma.
2005 – Mustaherukkaa, kirsikkaa, kuivattua luumuakin. Tämä viini on varmasti ollut nuorena erittäin hedelmäinen ja todella hapokas. Tanniinit ovat edelleen voimakkaat, mutta tunnelmaltaan pehmeät. Yksi tastingin parhaista!Muuta kiinnostavaa: 2005 on ollut tämän tastingin kasvukausista viilein.
2004 – Yllättävän nuorekas ollakseen jo 17-vuotta vanha viini. Aromeista löytyy kiehtovalla tavalla edelleen nuorekasta ns. primääristä aromikkuutta ja samalla jo ikääntyneen viinin pehmeää, kuivattujen, jopa hillottujen marjojen tunnelmaa sekä kahvia. Hapokkuus on suorastaan pirteää ja runsaat tanniinit ovat mukavasti pyöristyneet. Ehdottomasti yksi tastingin parhaista.
2003 – Kuivattuja punaisia marjoja, kuivattua kirsikkaa, kaneliin viittaavia makean mausteisia aromeita. Täyteläinen, mutta pehmeä, viini. Suutuntumassa on hiukan öljyinen, parafiinimainen olemus. Tanniinit ja hapokkuus ovat pyöristyneet tyylikkäästi, mutta antavat hyvin ryhdin tälle ”täysi-ikäiseksi” päässelle viinille. Ehdottomasti yksi tastingin parhaista.
Tastingin parhaaksi vuosikerraksi äänestettiin yhden äänen enemmistöllä 2005. Myös 2004 ja 2003 olivat osallistujien mielestä erinomaisia. Lisäksi olimme aikalailla yhtä mieltä siitä, että viisi vanhempaa vuosikertaa (2007-2003) olivat yleisesti laadukkaampia ja myös keskenään tasalaatuisempia kuin viisi nuorempaa vuosikertaa (2008-2012).
Kiitos tastingin pitäjälle, Samuli Vihermalle tästä hienosta elämyksellisestä tastingista! 2022 vuoden ensimmäisen tastingin teemana ovat ”Portviinin monet tyylit” ja sen pitää allekirjoittanut 19.1. Helsingissä. Tulossa on myös maukas ”Vanhanmaailman viinit ja niiden ruokaparit”-tasting 10.2. Tampereella. Erittäin hyvää alkanutta vuotta 2022 Viiniritareiden veljeskunnan jäsenille sekä kaikille muillekin viinin ystäville!
Per Vitem! Ad Vitam! Anniina / Master of Cellar
Viiniritareiden Tampereen Kaarti, Samuli Viherma, Olli Heikkilä ja Anniina Schreiner.
Aurinkoisena, vaikkakin hieman tuulisena Heinäkuun iltapäivänä 27 Ladya, Ritaria ja Avecia kokoontui jo perinteikkääksi muodostuneelle picnicille Näsipuisto Laululavalle. Kuten tapana on ollut, toivat kaikki mukanaan mielenkiintoisen viinin ja jälleen kerran makupalettiaan saivat laajentaan vannoutuneimmatkin viinituntijat. Viinien valitsemiseen oli selvästi käytetty aikaa ja joukkoon oli päätynyt muutamia harvinaisuuksiakin. On hienoa huomata kuinka Veljeskuntamme jäsenet, vuosi vuodelta, jakavat omien kellareidensa helmiä yhteisesti nautittavaksi!
Sain kunnian aloittaa Picnicin virallisen osuuden toivottaen kaikki tervetulleeksi ja samalla suuren kunnian korottaa kolme uutta ja upeaa Kaartilaista, asettamalla ketjut heidän kaulaansa. Olen todella kiitollinen näin upeasta tiimistä, jolla luotsaamme Viiniritareiden toimintaa kohti toinen toistaan mahtavampia viinillisiä kokemuksia!
Lämpimästä tervetuloa Kaartiin:
Anniina Schreiner, Master of Cellar
Pamela Peltoniemi, Master Scribe
Samuli Viherma, Master of Gastronomy
Seuraavaksi puheenvuoron sai Emeritus Kaartilaisemme Sami Jokinen, joka oli loihtinut meille upean menun. Päivän menu koostui esimerkiksi herkullisista täytetyistä herkkusienistä pekonikääreessä, grillatusta halloumijuustosta, kasvispihveistä sekä BBQ-possunniskasta. Näiden jälkeen aterian kruunasi kattava juustolautanen ja veden kielelle tuonut sitruuna-moussetäytteellä sekä kuningatarhillolla täytetty mansikkakakku. Ruoka sai jälleen paljon kiitosta, kuten olemme Samin tarjoiluissa osanneet aina odottaa! Samille jälleen valtaisi kiitos picnicin järjestelyistä!
Ruokailun ohessa saimme nauttia sekä läheisen rock -konsertin äänistä, että Master Vice Commanderimme Ilpon tuoman kaiuttimen tuottamista sulosävelistä. Musiikista tuli välillä jopa sellainen mielikuva että olisi nauttinut viiniä Toscanan kukkuloilla, aina aurinkoisen Näsipuiston sijaan. Yllätykseksemme saimme kuulla myös eräiden Veljeskuntamme Ritareiden laulua, jotka matalalla äänialallaan saivat kaikki upealle tuulelle. Ehkä muodostamme tulevaisuudessa myös Viiniritareiden kuoron, tai jos ei kuoroa niin ainakin kvartetin.
Hieman viileän puoleisesta ja kovasta tuulesta huolimatta, vietimme upean iltapäivän ja illan Laululavan alla. Hämärän jo hieman laskeutuessa ja osan vielä shortseissa kylmyyttä viinin voimalla vastustaessa totesimme illan päättyneeksi ulkoilmassa ja siirryimme virallisten jatkojen muodossa Tampereen Gourmetclubin lämpöön. Klubilla ilta jatkui yön pikkutunneille saakka laulun, pianonsoiton sekä naurun herähdysten saattelemana.
Iso kiitos kaikille osallistuneille upeasta tapahtumasta, tästä on hyvä jatkaa Helsingissä 25.8. Barolo vertikaalin muodossa ja sen jälkeen 2.10. Tampereella järjestettävässä vuoden 2021 Gaalassa!
Viiniritarit ja arvon ladyt sekä yksi mahdollinen tuleva ehdokas, kokoontuivat 20.11.2019 Espan viinikellarissa. Tällä kertaa oli vuorossa tutustuminen Jukka Tapiovaaran löytöihin omasta viinikellarista. Osallistujamäärä oli rajoitettu 12 ja se tuli hyvissä ajoin täyteen varattua.
Yhdistimme kaksi pöytää, jolloin saimme kaikki mahtumaan yhteen isoon pöytään. Alkujärjestelyssä veli ritari, Ilkka Eskola, opasti lasien kattauksessa ja tilankäytössä. Olin hankkinut suurehkon määrän mielenkiintoisia juustoja kyytipojiksi maisteluun. President Brie, Appenzeller ja Peltolan Blue , viinirypäleitä sekä aivan lämpimänä juuri uunista tuotua, vaaleaa ja tummaa patonkia. Juustot olivat saaneet kypsyä hyvissä ajoin, joten tuoksu oli makuhermoja herkistävän voimakas. Tilaa kattaessamme virittäydyimme veli Ilkan tuomalla Dimezzo IGT 2009 punaviinillä Toscanasta. Maistui hyvältä.
Maistelutilaisuuden aloitimme avaamalla 8-10 asteeseen jäähdytetyn Dom Perignon 2003 Vintage Champagne Brut. Poikkeuksellisesti kunnioitimme hienoa samppanjaa seisten. Domppa on saanut nimensä 1600-luvulla samppanjaa ansiokkaasti kehitelleen munkin Dom Pierre Perignonin mukaan, mutta hän pyrki kehittämään juomaa kuplimattomaksi. Vasta kuningas Ludvig XV salli kuplat samppanjaan 1700-luvun alkupuolella ja 1728 Nicolas Ruinart valmisti ensimmäiset kuplivat samppanjat. Alussa samppanjat olivat aina makeita kunnes vuonna 1874 Louise Pommery valmisti ensimmäisen kuivan samppiksen. Makeusaste menee näin : Extra brut <6, brut <12, exra dry <17, sec tai dry <32, Demi-sec <50, doux >50g/L ja pullojen koot : Magnum 1,5, Jeroboam 3, Reoboam 4,5, Metusalem 6, Salmanazar 9, Baltasar 12 ja Nebukadnesar 15 L. Miekalla avaus, Sabrage, katkaistaan pullon kaula. Domppamme on valmistettu Chardonnay ja Pinot Noir rypäleistä. Alkoa on 12,5%. Yleensä samppanjoissa käytetään myös Pinot Meunieria. Wine Spectator on arvioinut 2003 Dompan 94/100p.
Maistelussamme oli viisi mielenkiintoista punaviiniä eri puolilta maapalloa. Aloitimme Ranskasta, Bordeaux Pessac – Leognanin alueelta. Chateau Branon 2010 on red blend 50% Merlot , 25% Cabernet Sauvignon ja 25% Cabernet Franc. Viiniä on valmistettu vain 5000 pulloa, kypsynyt 18 kk uusissa tammitynnyreissä, 40-vuotiaista viiniköynnöksistä. Alkoa on 14%. Viinitila on vanha, jo 1800-luvun alusta. Tila pääsi rappeutumaan, kunnes 1996 Sylvaine Carcin osti ja kunnosti tilan. Nyt tytär Helene on menestyksellä johtanut viinitilaa vuodesta 2005. Robert Parker on antanut tästä viinistä 97p.
Seuraavaksi siirryimme Espanjaan, Catalonian Penedes-alueelle, joka sijaitsee Barcelonan eteläpuolella. Suuren Suomen ystävän Miguel Torresin lippulaiva, Mas la Plana 2010. Rypäle on 100% Cabernet Sauvignon. Viini on 40-vuotis- juhlaviini, sillä Torres aloitti 1970 tämän viinin valmistuksen silloin nimellä Gran Coronas Mas la Plana ja voitti heti ensimmäisenä vuonna maailman arvostetuimman viinikilpailun. Vuoden 2010 viini on myös pärjännyt hyvin, Wine Challenge Trophy, kultaa. Myös RP on antanut 93p.
Seuraavaksi pysymme edelleen Espanjassa, mutta siirrymme Ribera del Dueron alueelle, Luoteis-Espanjaan. Bodegas AALTO 2014. Rypäle 100% Tempranillo, eli ” hiukan aikainen” yleisin espanjalainen rypäle, jolla on monta lempinimeä. Bodegas Aalto on perustettu 1995, mutta viiniköynnökset ovat 40–80–vuotiaita. Perustaja Zaccaginini on suuri arkkitehtuurin ja Alvar Aallon ihailija. Toinen perustaja Mariano Carcia toimi aikaisemmin 30 vuotta kulttiviini Vega Sicilian viinintekijänä. Käsin poimittu. Vielä kovin nuori. 18kk tammitynnyrissä. RP 92p.
Aurinkoinen Etelä-Afrikka on seuraavan viinin synnyinpaikka. Kapkaupungin pohjoispuolella on erinomainen viinialue, Stellenboch, josta tulee oranssipaperiin kääritty Rust en Vrede Estate 2012. Viini on tilan lippulaiva ja siellä on myös yksi Afrikan parhaista ravintoloista. 2012 myrsky vei 40% sadosta, mutta samalla sai aikaan poikkeuksellisen hyvän viinin. CS 56%, Syrah 36%, Merlot 8%. Viini on pidetty 18 kk tammitynnyrissä ja 12 kk pullossa ennen myyntiä. Wine Spectator 92p.
Seuraavaksi matkaamme Etelä-Amerikkaan ja Chileen. Pääkaupunki Santiago de Chilestä 100 km pohjoiseen, Andien rinteiden alla on Aconcagua Valley, jota pidettiin liian kuumana viinin viljelyyn. Valtaosa Chilen viineistä sijoittuu pääkaupungin eteläpuolelle. Kokenut viinintekijä Maximiano Errazuriz uskalsi perustaa viinitilan pohjoispuolelle 1980, ja onnistui. Hänen nimeään kantava viini Errazuriz Don Maximiano 2012 on blended-viini CS 75%, Carmenere 12% ja Malbeck 5%. Viini on ollut 22 kk tammitynnyrissä. Wine Spectator 92p.
Maistelun ja pöydän antimien jälkeen oli parhaan viinin valinta. Dom Perignon ei ollut mukana, sillä se voitti ylivoimaisesti Champagne-luokan. Mielenkiintoisista punaviineistä selvästi parhaaksi arvioitiin Chateau Branon 2010, ja kakkoseksi arvioitiin Bodegas Aalto 2014.
Joukko KOVilaisia kokoontui maistelemaan harvinaisuuksia Japanista Winebridge-ravintolaan. Illan isäntänä toimi Samuli Viherma, japania ja japanologiaa opiskeleva nuori tamperelainen viiniritari. Samuli suorittaa myös viinitutkintoja, viimeisimpänä ansiokkaasti suoritettu kolmostason WSET-tutkinto, josta pinssi rintapielessä. Myös Spanish Wine Scholar on työn alla, jossa Espanjan eri viinialueet käydään huolella läpi. Takana on jo España Verde.
Samuli on opiskellut Japanissa ja lisäksi oleillut siellä vuosittain useita kuukauden jaksoja.
Olipa hienoa päästä harvinaiseen Japanin viinien, jotka kuljetettu omissa matkalaukuissa, maisteluun ja saada Samulilta tuhti tietopaketti japanilaisista viineistä kuin myös historiasta ja nykytilasta. Japanin viinihistoria ulottuu 1000 vuoden taakse, jonne se saapui Silkkitietä pitkin. Valkoviinejä tuotetaan enemmän kuin punaisia, ja lajikkeista Koshu [kooshuu] on Japanin suuri ylpeys.
Paikallisia rypäleitä ovat koshu, ryuganja muscat bailey, lisäksi mukana oli kerner, merlot ja syrah.
Illan valkoisten voittajaksi tuli viini numero 3 Aruga Branca Vinhal Issehara 2017, ja punaisista Hiroshiman herkku, numero 9 Miyoshi Wine Tomoe Syrah 2016.
Kiitokset osallistujille ja myös Panneelle maukkaista pikkusyötävistä. Timokin piipahti etkoteistinkiin. Toive on lisää tällaisia harvinaisuuksien teistinkejä, ainahan me sinällään kyllä upeiden me Amaronen pariin päästään.
Joukko linnanneitoja ja viiniritareita kokoontui harmaana lokakuun iltana Kalevankadun viinikellarille maistelemaan laajaa valikoimaa viinejä pääasiassa Euroopasta, mutta myös Argentiina oli edustettuna. Isäntänä toimi vanha tuttumme, viiniasiantuntija ja maahantuoja Kari Rekola. Kari oli kattanut jokaiselle valmiiksi herkullisen lautasen antipastoja, joka sisälsi niin kala-, liha- kuin juustoherkkuja ja vielä muutakin. Asetelma oli siis valmis mukavalle illalle makunautintojen parissa.
Maistelulistalla oli kymmenen viiniä ja muutama listan ulkopuolelta, joten maisteltavaa riitti. Liikkeelle lähdettiin kuitenkin lasillisella kuplivaa Karin esitellessä omaa ja viinibusineksensa taustaa. Ja sitten varsinaisen listan kimppuun:
Tenuta Roveglia Trebbiano di Lugana 2017 ja 2015, Lugana DOC Limne
Domaine Faiveley Chardonnay 2014, Rully AC
LMV Note Blue Rosé Cinsault/Grenache 2018, Cotes de Provence AOP
Château Lamothe-Cissac Cabernet/Merlot/Petit Verdot 2015, Haut-Médoc Cru Bourgeois
Castello di Ama Chianti Classico Sangiovese/Merlot 2014, Tuscany DOCG
El Enemigo Malbec, Malbec/Petit Verdot/Cabernet Franc 2013, Mendoza, Argentiina
Luigi Scavino Azelia Barolo Nebbiolo 2012, Barolo DOCG
Domaine J.J. Confuron Pinot Noir 2011, Côte de Nuits Villages AC
(Labruyére Prieur Selection Pinot Noir 2015, AC Bourgogne), listan ulkopuolelta
Viinit olivat hyvin eri tyyppisiä ja tasoisia, mutta sehän oli tarkoituskin – maistamalla oppii ja mieltymykset ovat aina henkilökohtaisia. Valkoviinien suosikiksi nousi Tenuta Roveglian Trebbiano di Lugana 2015, joka sai kuusi ääntä kahdeksasta. Viinissä oli hieno lievästi sitruksinen tuoksu ja siinä oli mainiossa tasapainossa hapot ja hedelmäinen raikkaus. Hyvä viini monenlaisten ruokien kumppaniksi. Kakkoseksi päätyi Faiveleyn Chardonnay, joka sai jäljelle jääneet kaksi ääntä. Listan ainoa rosé testasi lähinnä sitä, kannattaako Provencen rosésta maksaa hieman lisähintaa suhteessa muualla tuotettuihin roséviineihin, tässä tapauksessa ei ehkä kannattanut.
Punaviinien ykköseksi nousi El Enemigo Malbec, joka niin ikään sai äänivyöryn eli viisi ääntä kahdeksasta. Viinissä oli 85% Malbecia, mutta ehkä juuri se pieni määrä Petit Verdotia ja Cabernet Francia antoi viinille sopivasti ryhtiä. Jälleen kerran hyvä esimerkki argentiinalaisen Malbecin korkeasta tasosta. Mutta varsinainen musta hevonen oli listan ulkopuolinen Labruyére Pinot Noir 2015. Vuosikerta oli toki aivan erinomainen, mutta viini oli jo nyt hienosti tasapainossa ja edessä vielä useita vuosia kellarointia kohti vieläkin hienompaa lopputulosta
Kiitimme Karia todella kattavasta maistelukokemuksesta ja erittäin maukkaista naposteltavista. Yhdessä leppoisan tunnelman kanssa illasta muodostui juuri sellainen kuin osasimme ennalta odottaa, viinillinen rengasmatka hyvässä seurassa!
Pieni joukko ladyja ja ritareita kokoontui maistamaan kuutta eri viiniä ja arvioimaan soveltuvuutta rapujen kanssa. Vaikka viinit oli kerätty vain kolmesta Euroopan maasta, kaksi kustakin, löytyi näistä kuudesta ravuille parhaiten istuva sekä myös muuten, pelkästään esimerkiksi meditointiin soveltuva suosikki. Tämä pieni viiniotos antoi hyvän käsityksen kuinka erilaisia viinit voivatkaan olla vaikka ollaan maantieteellisesti läheisillä alueilla.
Italialaiset molemmat tulevat Pohjois-Italiasta. Tommasin Pinot Grigio oli ilmavan kevyt. Vaikka viini sinällään olisi käynyt myös ravuille, ei se tässä seurassa riittänyt. Raatimme edusti mielestämme hyvin Suomen kansaa ja meillä jokaisella on omat raputraditiot ja myös varmaankin myös viinisuosikit. Nyt näitä molempia haastettiin positiivisella otteella. Zenaton Lugana, joka ei ehkä ole meille tutuin, on nimenomaan Pohjois-Italian herkku kala- ja äyriäisruuille. Lugana saikin 3 eli puolet pisteistä 2. suosikiksi ravuille. Lisäksi yksi valitsi Luganan illan suosikkiviinikseen. Kannustamme muitakin kokeilemaan tätä herkkua.
Ranskalainen kaksikko, Sancerre ja Chablis olivat kaikille tuttuja. Sancerre oli illan suosikki rapuviiniksi ja valittiin selkeästi ykköseksi. Chablis kärsi tuoreudesta, muutama vuosi säilytystä olisi varmaan syventänyt tätä ison tuottajan sinänsä kelvollista tuotetta. Kuvaava oli, että valitessa illan suosikkia, ei Chablis saanut yhtään ykkös- tai kakkosmerkintää. Vain yksi piti tätä parhaiten ravuille sopivana.
Saksalainen parivaljakko olivat molemmat Rieslingiä, mutta niin erilaisia. Ensimmäinen tulee Rheingaun alueelta ja Molitor Keski-Moselilta. Nuorempi, Rheingaun Riesling sopi paremmin ravuille ja saikin viimeisen ykkösmerkinnän ja kaksi kakkosmerkintää. Molitor ei soveltunut tänä iltana ravuille ollenkaan maun ollessa jo hieman kehittynyt sekä petroolisuuden noustessa hieman esiin. Potentiaalia viinissä kyllä pitäisi riittää seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Viini valitiin illan suosikkimeditointiviiniksi neljällä ykkösmerkinnällä ja kahdella kakkosmerkinnällä.
Kaiken kaikkiaan osallistujien, eli siis Suomen kansan edustajien mielestä onnistunut ilta. Vahvisti traditioiden luomaa ennakkokäsitystä soveltuvaksi rapuviiniksi ja aukaisi uusia ovia mahdollisiin vaihtoehtoihin. Rohkeasti kokeilemaan ja tutustumaan tarjontaan. Sekin, että viini ei sovi ravuille mutta on muuten ehdottoman juotavaksi tarkoitettu, tuli tänä iltana todistettua Markus Molitorin yhteydessä.
Iltaan mahtui myös myöhemmin maistettu Bronze lack Schloss Johannisbergistä, joka kuulemma on tulossa myyntiin myös Suomeen tänä syksynä. Taisimme myös testata mielenkiintoista Bulgarialaista Pinot Noiria ja Barbarescoa Piemontesta mutta niistä lisää seuraavissa raporteissa. Kiitän kaikkia osallistumisesta ja mielipiteiden jakamisesta. Tällainen ilta tiiviillä porukalla antaa mahdollisuuden laajoihin keskusteluihin, ja niitä kyllä käytiinkin. Kuten kuvista näkyy viinit arvioitiin nimenomaan jokirapujen kanssa vaikkei rapuja kutsussa lupailtu. Kannattaa siis osallistua näihin tilaisuuksiin.
Tässä vielä illan viinit, joista Tommasi oli Alkosta. Alkosta kyllä löytyy muitakin allaolevista, ainakin tilausvalikoimasta.
Tommasi Le Rosse Pinot Grigio 2018
Zenato Lugana San Benedetto 2018
Pascal Jolivet Sancerre 2018
Albert Bichot Chablis 2018
Schloss Johannisberg Gelblack Riesling Trocken 2018
The 1st International Wine Tasting and Rating Challenge of the F.I.C.B. took place in the Helsinki region from 6 to 9 June 2019 under a summer sun. It was organized by the Knights of the Vine of Finland in the beautiful setting of Haikko Manor near Porvoo on the shores of the Baltic Sea. This brotherhood celebrated on this occasion its 20th anniversary.
The event was prepared by the host brotherhood, under the chairmanship of Timo JOKINEN, a Finnish expert internationally renowned in wine and gastronomy. In addition to a festive and gastronomic program, took place an individual blind tasting contest and a collective wine appraisal of the wines served during the meals, many of which had been provided by producers from wine regions with Brotherhood members of the F.I.C.B.
At the opening of the Challenge, Alan BRYDEN, president of the F.I.C.B. emphasized that the participants would write a page in the history of the Federation by inaugurating this new type of international event. He added that he hoped that Brotherhood members of the F.I.C.B. would use the rules developed and applied for the first time to carry out such competitions themselves, thus contributing to promote the expertise and recognition of their members in terms of knowledge of grape varieties and appreciation of wines.
The rules of the Challenge had been developed by a working group of experts from our brotherhoods and approved by our executive committee. Their first implementation in Finland was supervised by a Jury composed of professionals belonging to our brotherhoods: Prof. Kathleen BURK (U.K. Wine Guild), David BARBER (Knights of the Vine of America) and Giovanni SORDI (Lega del Chianti).
The individual blind tasting competition took place in two sessions of about one hour, the first devoted to the recognition and appreciation of grape varieties of red (5) and rosé (2) wines, the second to those of white (5) and effervescent (2) wines. Twenty participants, divided into two categories (”professionals” and ”connoisseurs”) were able to assess their knowledge of grape varieties and wines. They were asked to indicate, for each wine proposed, whether it was an assemblage or a single grape variety, what was the dominant grape, whether the wine was oaked or not, and, if blended, what was the second dominant grape and finally indicate the country where the wine had been produced.
The collective rating of the wines served during the meals was done blind at the beginning of each meal. Each participant assigned a score of 0-20 based on a visual, olfactory and taste assessment. The points were added for each red and white wine served and the ”preferred wine” in each category was determined by adding the points so allotted by all participants.
In addition to these two competitions, the program included an induction ceremony in the host wine brotherhood which took place in the beautiful Porvoo Town Hall, under the leadership of Arttu KALLI, Grand Master of the Knights of the Vine of Finland and of Buddy HAGNER, Grand Commander of the Knights of the Vine of America, in the presence of the Mayor of this city, Mr. Jukka-Pekka UJULA. The participants enjoyed visiting the picturesque old town of Porvoo, rebuilt in the eighteenth century after a fire that destroyed the medieval city.
Several tastings of Finnish wines (berry or honey wines, but also wine grapes vinified in Finland) were proposed, to the great pleasure (and surprise) of the participants. A fishing contest allowed the participants to compete in another field, and the winners were: Patricia ALT (Knights of the Vine of America), by the number of fish caught, and Lino of JESUS DIONISIO (Oeno-Gastronomic Brotherhood of Madeira Portugal), by the total weight of fish caught.
The gastronomic part of the program was not left out and allowed a broad overview of the flavors, meats, fish and sea (and lake) food of Finland.
The gala dinner was served in the pavilion of Haikko Manor Park, on the Baltic coast, where the winners of both competitions were announced:
Individual Blind Tasting Competition:
1st prize category ”professionals”: (Ms) Nan McLEARY (Knights of the Vine of America)
1st prize category ”connoisseurs”: Joe ALT (Knights of the Vine of America)
These two winners received a medal specially made for this competition
Collective appreciation of wines served during meals:
”Preferred red wine: Castello di Meleto Chianti Classico DOCG 50th anniversario Viticola 2016, Gaiole in Chianti Italy: www.castellomeleto.it
”Preferred white wine: Dubicz Matrai Olarizling Barrique 2017
The producers of these two wines received certificates from the F.I.C.B. and may use this distinction in their communication, under conditions approved by the Federation.
The gala dinner was closed with a ball hosted by an excellent Finnish jazz and blues band.
A two-day extension followed the Challenge and allowed participants to visit Helsinki and discover the city of Tallin in Estonia on the other side of the Gulf of Finland.
This first International Challenge of the F.I.C.B. has therefore been a great success. The 2021 edition is already envisaged, alternating with our International Congresses in Italy in 2020 and in Portugal in 2022.
Text by Mr Alan BRYDEN, president of the F.I.C.B
For more information on the International Winebrotherhoods visit the FICB website www.winebrotherhoods.org
Järjestyksessä kolmannet Viiniritareiden Suomen yksikön Golfmesteruuskilpailut järjestettiin tänäkin vuonna Porvoon liepeillä Kulloon golfkentällä. Kilpailun järjesti jo toista kertaa peräkkäin Jukka Tapiovaara, joka sai kunnian kisan järjestämiseen voitettuaan edellisen mestaruuden. Itse asiassa Jukka oli voittanut molemmat aikaisemmat Viiniritareiden kilpailut ja kantoi itseoikeutettuna selkeän ennakkosuosikin paineet tälläkin kerralla.
Kilpailu pelattiin Kulloossa 24.5 ja valitettavasti ainakin kaikki tunnetut sääennusteet lupailivat rankkaakin sadetta kyseiselle päivälle. Lieneekö tämä pelottanut arvon viiniritareita ja ladyja, koska osanottajamäärä kutistui todella pieneksi. Osanottajakatoa lisäsi vielä joka keväinen flunssaepidemia ja niinpä loppujen lopuksi ainoastaan viisi urhoollista ritaria ilmestyi Kullooseen mestaruutta tavoittelemaan. Tällä kerralla mukaan oli myös uskaltautunut viiniritari Tampereeltakin, joka tietysti noteerattiin ilolla.
Kilpailusää oli pilvinen ja tuuli ajoittain puuskainen, mutta paria pisaraa lukuun ottamatta sateelta vältyttiin ja päivästä tuli itse asiassa ihan mainio golfkokemus suhteellisen hyväkuntoisella Kulloon kentällä. Pelikierros sujui rauhallisesti, mutta joutuisasti eikä kentällä todellakaan ollut ruuhkaa. Kilpailumuotona oli aikaisempien vuosien tapaan pistebogey täysin tasoituksin. Kilpailun taso muodostui hyväksi, sillä kilpailijoiden pisteet mahtuivat kaikki 37-26 pisteen välille. Parhaiten sijoittui Niilo Oksa, joka löi tiukassa kilpailussa Jukka Tapiovaaran ja kolmanneksi sijoittui Pentti Salin 36 bogey pisteellä. Seuraavista sijoista käytiin myös tiukka kisa, jossa Pertti Nurmio löi niukasti Matti Kenkkilän. Parhaan scratch tuloksen, 87 lyöntiä, löi tänäkin vuonna Jukka Tapiovaara. Erikoiskilpailuja ei nyt järjestetty.
Kiitos kaikille urhoollisille kisaan osallistuneille ritareille. Ensi vuonna uudelleen!
The third KOV Finland Golf Championship took place also this year close to Porvoo in Kulloo Golfresort. It was organized already second time by Jukka Tapiovaara, who had the honor to organize it after winning the previous Championship. As the matter of fact Jukka had been winning both previously arranged competitions and was carrying the pressure for being a favorite also this year.
The Competition was played at Kulloo on 24.5 and unfortunately all the known weather forecasts were predicting heavy rain for that day. This might have scared some of the knights and ladies, because the number of participants turned out to be really small. In addition the normal spring flu decreased also the number of players and at the end only five gallant knights came to Kulloo to challenge the Championship. This time also one knight from Tampere was participating and that was noted with pleasure.
The weather was cloudy and the wind occasionally quite hard, but if two drops were not counted we avoided the heavy rain and after all it turned out to be a quite good day for golf on a good golf course. The game proceeded well and peacefully and definitely there was no rush on the course. The rules of the competition was also this year stable ford with full HCP. The performance level in the competition was really good all the results being between 37-26 points. The best was Niilo Oksa, who managed to win in the very tight competition Jukka Tapiovaara and the third place took Pentti Salin by 36 points. For the fourth and fifth place there was also a tight competition where Pertti Nurmio managed slightly better than Matti Kenkkilä. The best scratch result scored also this year Jukka tapiovaara with 87 strokes. This year no special competitions were organized.
Thank you for all gallant knights participating to the KOV Golf III Championship Tournament.
Tusinan verran onnellisia jäseniä oli kokoontunut CWC:n tiloihin Eteläesplanadille maistelemaan pääsiäisen herkkuihin sopivia punaviinejä. Edellisenä päivänä oli vietetty kansainvälistä onnellisuuden päivää ja samassa yhteydessä Suomi oli sijoittunut kärkeen maailmantilastossa, joten juhlaan oli hyvä syy.
Viinit oli tarkoituksella valittu edustamaan kolmea tuttua ja voimakasta rypälettä, Malbec, Cabernet Sauvignon ja Syrah, kutakin rypälettä sekä uudesta maailmasta että vanhasta maailmasta, yhteensä siis kuusi viiniä. Viinit oli hankittu eri aikoina eri lähteistä, joten hintahaarukka 20-45 euroa ei ehkä kerro koko totuutta.Tuhtien viinien oheen oli katettu vahvoja makupaloja; vanhaa goudaa, manchegoa ja kotimaista palvipeuraa, tuttua herkkua Linnan itsenäisyyspäiväjuhlista! Maistetut viinit järjestyksessä:
Belasco Old Vine Malbec 2010, Argentiina, Mendoza Malbec
Clos Triguedina Les Galets 2013, Ranska, Cahors Malbec
Jean Leon La Scala Gran Reserva 2011, Espanja, Penedes Cabernet Sauvignon
Big Basin Coastview Vineyard Syrah 2013, USA, Monterey Syrah
Guigal Crozes-Hermitage 2015, Ranska, Rhone Syrah
Maistelu aloitettiin sokkona tarkoituksena tunnistaa kolmeen lasiin kaadetut kolme eri rypälettä niille tunnusomaisten piirteiden avulla. Laseissa oli järjestyksessä viinit 1, 3 ja 5 kaikki uudesta maailmasta. Täysin oikea tunnistus oli kiven takana ja ratkaisua ehkä auttoi väärien vaihtoehtojen kuuleminen. Tunnistusta varmaankin vaikeutti myös se, että viini 1 ei ollut puhdas Malbec vaan sekoitteessa oli myös Bonardaa. Joka tapauksessa kaikki oppivat lisää vaikkapa Haikkoa silmällä pitäen.
Tämän jälkeen maistelu jatkui avoimena siten, että ryhdyttiin vertaamaan uuden ja vanhan maailman rypäleitä toisiinsa viini kerrallaan aloittaen Malbecista jne. Yleinen huomio oli, että erot olivat yllättävän suuria. Esimerkiksi Syrahin osalta amerikkalainen oli voimakas ja tyypillinen, ranskalainen puolestaan melko kevyt Syrahiksi. Apaltagua Maipon alueelta taas oli ”erilainen”, aika herukkainen Cabernet verrattuna Jean Leonin täyteläiseen, perinteiseen viiniin.
Illan päätteeksi valitsimme tavan mukaan parhaan ja toiseksi parhaan viinin. Vaikka melkein kaikille viineille löytyi omat tykkääjänsä, kaksi viiniä oli ylitse muiden. Jean Leonin Gran Reserva Cabernet Sauvignon Penedesistä sai suorastaan äänivyöryn, yhdeksän ykkösääntä yhdestätoista ja lopu kaksi ääntä kakkoseksi! Se olikin upean rusehtava väriltään, rikas ja monipuolinen tuoksuiltaan ja syvän tasapainoinen maultaan. Voittaja oli sinänsä positiivinen yllätys, sillä emme ehkä miellä espanjalaista Cabernet Sauvignonia sellaiseksi laatuviiniksi. Belasco Old Vine Malbec Mendozasta puolestaan jyräsi kakkosviinin paikan seitsemällä äänellä. Tämä vahvisti yleistä mielipidettä siitä, että Argentiinan Malbecit ovat maailman huippua.
Vaikka kaikkien ohjelmassa olleiden viinien saatavuus ei olekaan hyvä, ilta antoi varmasti vinkkejä siitä minkälaiset punaviinit sopivat pääsiäisen menuun ja sehän oli tarkoituskin. Loppuillan kruunasi kellarin kätköistä kaivetut toskanalaisen pientuottajan Santa Vittorian Leopoldo (Pugnitello) ja Scannagallo (Sangiovese), jotka astetta kevyempinä, mutta lajinsa huippuina saattelivat entistä onnellisemmat osallistujat onnellisen maan pimenevään ja kylmänkosteaan iltaan.
Tällä kertaa ritareilla oli suut makeana, kun kokoonnuimme Helsingin Classic Wine Cellar’siin testaamaan Portugalin ylpeyttä, Portviiniä. Ritareita ja kandidaatteja kokoontui kaikkiaan 16 henkeä maistelemaan romantiikan tunnusmerkit täyttävää makeaa juomaa, syksyn pimeneviin iltoihin ja takkatulien ääreen. Illan teema oli, portviinien maistamisen lisäksi, kokeilla eri viinejä makean ja suolaisten suupalojen kanssa.
Porttien seuraksi pöytii oli katettu neljää erilaista suklaata ja neljää erilaista juustoa.
1) Vaaleasuklaa -Mocca
2) Vaaleasuklaa -Hasselpähkinä
3) Tumma suklaa 70%
4) Tryffelisuklaa
Suolaiset
1) Stilton sinihomejuusto
2) Peltola Blue
3) Hienoin Keisarinna
4) Extra matured Cheddar
Kosketus portin historiaan
Portviinin historia juontaa kauas 1600 luvulle, jolloin Ranskan ja Britannian välinen kauppasota johti Ranskalaisen viinien saantivaikeuksiin Britanniassa. Sattuneesta syystä britit olivat pakotettuja käymään viinikauppaa muiden maiden kanssa, joista lähin oli Portugali. Laivamatka Portugalista oli kuitenkin sen verran pitkä, että viini oli usein jo pilaantunutta Britannian satamassa. Jotta viini kestäisi pidemmän kuljetusmatkan, britit pyysivät portugalilaisia nostamaan viinin alkoholipitoisuutta. Näin terästetystä viinistä syntyi ”Portviini”. Britanniassa suureen suosioon nousseen portviinin kulutus kasvoi nopeasti. Pian britit omistivat Portugalissa useita portviinitiloja ja koska kyseessä oli tavallaan Brittiläisten keksimä tuote, piti sen valmistuksesta tehdä tietysti erittäin säänneltyä ja byrokraattista. Pääsääntöisesti Portviiniä voitiin valmistaa vain Portugalissa, Douron alueella. Rypäleenä sai käyttää mitä tahansa alueen punaviinilajiketta, joita alueella on yli sataa erilaista. Sadonkorjuun jälkeen rypälemehu laitetaan perinteisesti käymää, jolloin siitä alkaa valmistua viiniä. Mutta, käymisvaiheen puolessavälissä, kun rypälesokerista on vielä noin puolet jäljellä, käyminen pysäytetään lisäämällä viiniin 77 prosenttista Brandyä. Kyseinen Brandy tulee olla tietenkin tislattu samoista rypäleistä. Sääntöjen mukaan portviini tulee olla vahvuudeltaan 20 prosenttista. Jäännössokeria portviinissä on yleensä n. 100g/litra.
Tilaisuuden viinit oli valittu siten, että ensimmäistä osuutta hallitsi Ruby -tyyppiset Vintage Portviinit. Toisessa osuudessa oli pelkästään Tawny -tyyppisiä portviinejä. Nämä kaksi portviini tyyppiä eroaa toisistaan siten että Vintaget on pullokypsytettyjä (Bottle Matured) ja Tawnyt tynnyri kypsytettyjä (Cask Matured). Tyypillisesti Vintage säilytetetään käymisen pysäyttämisen jälkeen tynnyreissä vain n. 2-3 vuotta ja pullotetaan suodattamattomana. Vintage kypsyy ja kehittyy pulloissa jopa kymmeniä vuosia. Sen sijaan Tawnyt ikääntyvät koko ikänsä tammitynnyreissä ja ne pullotetaan suoraan nautittaviksi. Tawny ei enää parane pullotuksen jälkeen. Väriltään Vintaget ovat hyvin tumman punaisia ja täyteläisiä, kun taas Tawnyjen väri on tammisäilytyksen ja hapettumisen ansiosta vaaleampi, hieman punaruskea ja muistuttaa väriltään enemmän konjakkia.
Toki ensin maistettiin yksi vaalea portviini, lähinnä tuomaan perspektiiviä siihen, että hyvän portviini ei aina tarvitse olla punaista.
Maisteltavat viinit:
1) Krohn Lágrima Fine White Port
2) Smith Woodhouse Late Bottled Vintage Port 2004
3) Porto Gran Cruz Vintage 1999
4) Graham’s: Vintage Port 2003
Ensimmäinen erä alkoi oikein hedelmäisellä vaalealla portilla – Krohn Lágrima Fine White Port. Sen tuoksu on kehittynyt ja mineraalinen, siitä löytyy kuivattuja hedelmiä ja pähkinää. Maku seuraa hienosti tuoksua ja siinä on aprikoosia, hunajaa ja kuivatun rusinan makuja. Tämä portti kannattaa ehdottomasti tarjota hyvin jäähdytettynä – lähes jääkaappikylmänä n. +5 – 8 asteisena.
Kolmen Vintagen suora tarjosi maistajille tilaisuuden vertailla eri-ikäisiä ja -hintaisia Vintage portteja. Vintage portit ovat aina suodattamattomia, joten viinit oli dekantoitu noin kaksi tuntia ennen maistelua. Näistä viineistä löytyi Vintage porteille tyypillisiä mustien marjojen ja kuivattujen hedelmien tuoksuja ja makuja. Viinejä erotti toisistaan erilaiset tammen vivahteet, sekä mausteiset ja kahvimaiset jälkimaut. Löytyipä niistä kahvia ja tummaa suklaatakin. Viinien jälkimakuja ryyditti pitkät, hennon tanniiniset jälkivaikutelmat ja tumman suklaan vivahteet. Vintage porttien tarjoilulämpötila n.+15-18.
Toinen erä: Tawny kimara
5) Graham’s 10 Years Old Tawny Port
6) Graham’s 30 Year Old Tawny Port
7) Porto Gran Cruz Tawny 40y
Liikkeelle lähdettiin Graham’sin 10 -vuotiaalla Tawnylla, joka jäi pian saman tuottajan 30 vuotiaan Tawnyn jalkoihin. Molemmista viineistä löydettiin rusinan ja kuivattujen hedelmien vivahteita. Molemmat viinit olivat erittäin tyylikkäitä, mutta 30 vuotiaan tasapainoisempi ja pidempi jälkimaku oli kaikkien mieleen. Mustana hevosena pöytään tuotiin vielä 40 -vuotias Porto Gran Cruz Tawny, jonka ansiosta tyylikkyys ja tasapainoisuus saivat vielä pienoisen nosteen. Loppuäänestyksessä 40 -vuotias Tawny pokkasi ansaitusti kirkkaimman mitalin ja hopeaa korjasi Graham’s 30y Tawny. Tawny porttien tarjoilulämpötilaksi suositellaan +16 – 18 astetta, mutta esim. Graham’sin sommelier suosittelee jäähdyttämään Tawny tyyppiset viinit jopa +5 – 10 asteisiksi enne tarjoilua – kannattaa kokeilla!
11 viiniritaria ja 2 kandidaattia kokoontui Töölönkylän Viinikellarille harvinaislaatuiseen tastingiin, jossa maisteltavina oli Bordeaux:n ytimestä Saint-Émilion kylän tuottajan Chateau Tour Grand Faurie, Grand Cru vertikaali vuosilta 2007-2012. Vertikaalin maistaminen oli osalle luokkaansa ensimmäinen, joten jännitystä ja odotusta oli ritaristossa aistittavissa. Tasting aloitettiin lyhyellä katsauksella Saint-Émilionista, joka on mm. UNESCON maailmanperintölistalla ja on yksi Bordaux:n tärkeimmistä alueista ja tunnettu laadukkaista viineistään. Alueen viineistä suurin osa ovat sekoitus Merlota ja Cabernet Francia, niin kuin nyt tastingissäkin ollut viini.
Maisteltu viini on tuottajatilan ykkösviini mutta tästäkin huolimatta vaihtelu maussa ja laadussa oli parhaan ja huonoimman vuosikerran välillä merkittävä. Etukäteen asiantuntija-arvioissa vuosikerta 2010 oli mainittu huippuvuodeksi. Ilman tätä ennakkotietoa, tastingin päätehtävänä olikin selvittää, kuinka hyvin yksiin oma arviointimme tämän kanssa kävi. Tasting aloitettiin maistamalla ensin kolme nuorinta vuosikertaa. Näissä tuli jo ensimmäinen merkittävä ero kun 2011 vuosikerta erottui selvästi kahta muuta heikompana kaikilla osa-alueilla. Jälkimmäisessä sarjassa etukäteen vanhimpaan vuosikertaan ladatut odotukset olivat kuitenkin karvas pettymys, kun tämä 2007 vuosikerta sai täystyrmäyksen lähes kaikilta osallistujilta. Selityskin toki löytyi, sillä tunnetusti kesä 2007 oli Euroopassa surkea ja sateinen, eikä viineiltäkään tämän vuoksi voi liikoja odottaa. Seuraavien vuosien laatu olikin jo aivan toista maata ja 2009 vuosikerta osoittautui erinomaisen tasapainoiseksi ja jo nyt valmiiksi paketiksi. Lopullisessa äänestyksessä tämä veikin ykköstilan melko selvästi ennen selväksi kakkoseksi tullutta 2010 vuosikertaa, jonka säilytyspotentiaali kuitenkin arvioitiin 2009 vuosikertaa paremmaksi. Kolmannesta sijasta olikin sitten tiukka vääntö 2008 ja 2012 välillä tasaäänin, mutta enemmän kakkossijoituksia saanut 2008 vei tämän lopulta kärkikolmikkoon.
Kaikkiaan tasting oli varsin mielenkiintoinen ja inspiroiva ja monelle myös ensimmäinen omakohtainen kokemus siitä, miten saman tuottajan, saman tuotteen erot voivat olla huimia vuosikerrasta riippuen. Jälleen kerran siis osoitus kuinka suuri merkitys kasvuolosuhteilla ja säätilalla lopputuloksen kannalta on ja kuinka herkkä prosessi tämän jalon juoman tuottaminen on. Erinomaisten esivalmisteluiden jälkeen allekirjoittaneen oli helppo toimia illan sijaisisäntänä, joten loppuun vielä iso kiitos illan järjestelystä vastanneelle Pirkka Peltoniemelle, joka ei itse valitettavasti päässyt paikalle viinejään maistamaan.
Kokoonnuimme tiistaina perinteiseen aikaan Ruttopuiston viinikellarille maistelemaan, teeman mukaisesti, saksalaisia valkoviinejä. Viinit olivat valittu pääsääntöisesti Rhein:in varrella olevilta viinialueilta (Mosel, Rheingau, Nahe, Rheinhessen, Pfalz ja Württemberg) sekä valmistettu yhdestä rypäleestä. Maistelu toteutettiin puolisokkona ja se oli jaettu kolmeen osaan. Taisting toteutettiin antamalla vihjeitä lasiin kaadetuista viineistä.
Ensimmäisen osan vihjeet olivat: ”Kaksi seuraavista viineistä tulee samalta alueelta”, ”Kaikki kolme ovat tehty samasta rypäleestä” ja ”Yksi viineistä on vanhempi”.
Ensimmäiset kolme viiniä olivat:
Schloss Johannisberger Gelblack Riesling Trocken 2014
Viineistä numerot 1. sekä 2. olivat Rheingausta ja numero 3. oli Rheinhessenistä. Kaikki kolme viiniä olivat Riesling-rypäleestä.
Toisen osan vihjeet olivat: ”Kaksi seuraavista viineistä tulee samalta alueelta”, ”Kaikki kolme ovat tehty samasta rypäleestä” ja ”Kaksi viineistä on samaa vuosikertaa ja yksi vuoden nuorempi”.
Viineistä kaksi ensimmäistä ovat Moselin alueelta ja kolmas Nahesta. Jälleen kaikki kolme viiniä olivat Riesling-rypäleestä.
Kolmannen osan vihjeet olivat: ”Toinen viineistä ei ole Riesling”, ”Molemmat viinit tulevat eri alueilta ja kumpaakaan aluetta ei ole vielä tänä iltana esiintynyt” ja ”Toinen viineistä on vuoden vanhempi”.
Ja taistingin kaksi viimeistä viiniä olivat:
Dautel Weissburgunder Gipskeuper 2014
Von Winning Grainhübel Riesling Grosses Gewächs 2015
Ensimmäinen viineistä oli Württembergistä ja toinen Pfalzista. Ensimmäinen viini oli illan ainoa muu kuin Rieslingin-rypäleestä tehty viini. Kyseessä oli Weissburgunder eli tuttavallisemmin ”Pinot Blanc”.
Illan paras viini valittiin perinteiseen tapaan äänestämällä. Voittajaksi valikoitui selkeästi ensimmäisen sokkoerän viini numero 3. Voittaja viini erottautui edukseen muutaman vuoden vanhempana sekä tammikypsytyksensä ansiosta.
Illan tarkoitus oli järjestää maistelu hieman normaalista poiketen ja kokeilla pelkästään samantasoisia valkoviinejä puolisokkona. Uskomme, että illan aikana monelle valkeni Riesling-rypäleen monipuolisuus ja kuinka paljon eri tilojen sekä – alueiden väliltä voi maistaa eroja.
Tuoreet (Vintage 2017) viiniritarit Aake Ilomäki ja Ilpo Harjumäki kiittävät mahdollisuudesta järjestää taisting.
Kauniina kevätpäivänä 10.5. pelattiin järjestyksessä toinen Viiniritarien golfmestaruuskisa kauniilla ja hyväkuntoisella Kullon kartanon metsäisellä kentällä, joka sijaitsee Suomenlahden rannalla. Pelimuotona oli tällä kertaa pistebogey täysin tasoituksin.
Viime vuonna, jolloin pelasimme ensimmäisen kisan, sovittiin, että sen kisan voittaja järjestää seuraavan turnauksen. Tällä kertaa osanottajia oli vain Helsingistä.
Erittäin tasainen kilpailu ratkesi vasta viimeisellä reiällä tasatuloksessa alemman handicapin mukaan. Viime vuoden voittaja puolusti näin voittoaan menestyksellisesti samalla tuloksella pelanneen Niilo Oksan kanssa.
Golfkisan yhteydessä oli myös erikoiskilpailuja, joista varsinkin pisimmän driven voitto tuli ylivoimaisella suorituksella Marja Koskelle.
Lähimmäksi lippua kisassa Heikki Koski oli tehdä Hole in One:n, sillä pallo törmäsi lippuun, mutta vieri parin metrin päähän lipusta.
Tulokset
Jukka Tapiovaara 28
Niilo Oksa 28
Heikki Koski 27
Marja Koski
Raili Oksa
Nina Metsälä
Pisin drive Marja Koski
Lähimmäs lippua Heikki Koski
Paras nainen Marja Koski
Paras aviopari Marja ja Heikki Koski
Paras scratch Jukka Tapiovaara 93
Auringon lämmittäessä kevään asfaltteja, Viiniritarit kokoontuivat Tehtaankatu 21 LaTartufata nimiseen kivijalkamyymälään. Paikalla olivat kaikki Helsingin Linnanneidot, seitsemän viiniritaria ja oppia hakemassa olleet kandit ja avecit. Illan agendana oli maistattaa alueen keskikokoisen tilan viinejä. Alueenahan oli Piemonte ja kylänä Barbaresco. Kylä sijaitsee Torinon ja Genovan puolessa välissä. Tilan nimi on Montaribaldi (www.montaribaldi.it)
Tullessamme sisään emme voineet olla huomaamatta mitä liikkeen omistajat olivat keränneet keskelle pöytää, valtava määrä erilaisia antipastoja toinen toistaan herkullisempia.
Kun puheet oli pidetty, saimme lasiimme ensimmäisenä kuohuviinin Brut Millesimato Taliano Giuseppe 2016 joka oli tehty Martinotti-Charmat methodilla, mitä se taas tarkoittaa, isäntämme valisti paikallaolijoita asialla. Niin Gianluga kuin Marita sekä Gianlugan tytär joutuivat varsinaiseen tarjoilukouluun, osa halusi ostaa heti juustoja, osa kysyi armottomia kysymyksiä viineistä, niiden säilyvyydestä ja rypäleistä.
Kuohuviini jälkeen oli illan isäntä valinnut valkoviiniksi ei niin tanniinisen Chardonnay nimeltään Langhe DOC Chardonnay Stissa d´Le Favole 2016.
Antipastoja täydennettiin ja suurin osa maistajista löysi viinin ja ruuan makuparit.
Sitten vaihdettiin lasit ja siirryttiin punaviineihin, ensimmäisenä hieman kevyempi Langhe DOC Nicûlin 2014, merlotin ja nebbiolon sekoitus, tämä viini sopi pöydällä olevien antipastojen ja purkitetun tomaatin kanssa hyvin. Seuraavaksi isäntä kaatoi laseihin reilun annoksen Barbaresco DOCG Sori Montaribaldi 2014 (100 % Nebbiolo) , jonka aikana saimme maistaa pastaa tryffelin kera, suurin osa maistajista haukkoi henkeä kun pääsi maistamaan Alba Tryffeliä. Illan kruunasi etukäteen pöydälle toimitettu juusto, jota suositeltiin maistamaan Barbaresco DOCG Ricû 2013 kanssa.
Suurin osa maisteluun osallistujista oli lähes ähkyn partaalla ja päätimme illan loistavista pavuista jauhetuista kahvista joko expressona tai cappuccinona.
Koska suoritimme maistelun kaupassa, totta kai suurin osa osti erilaisia herkkuja kotiin oliiviöljystä kahviin ja tuorepastasta tryffelipurkkiin. Käsitykseni mukaan 75 % osallistujista poistui paikalta paperipussi kädessä heiluen ja hieman enemmän oli niitä jotka jättivät viinitilauksen sisään. Poikkeuksellisesti emme valinneet illan viiniä käsiäänestyksellä vaan illan parhaimmaksi viiniksi osoittautui Maritan ilmoittamien tilausmäärien mukaan Langhe DOC Chardonnay Stissa D´ Le Favole ja hopealle nousi Langhe DOC Niculin 2014. Yhteensä tilasimme 7 eri viiniä, eli osa sokkona.
Lopuksi kiitimme Maritaa ja Gionlucaa loistavista järjestelyistä ja ilmeisesti tällaisellakin maistelulla voi olla tilaa Viiniritareiden sydämessä.
Giro d’Italia ilta jatkoi edellistä Tour de France –henkistä maisteluiltaa. Italian kierroksen viinit kukin osallistuja toi tullessaan. Saimme kasaan hyvän kattauksen viinejä eri puolilta Italiaa, osa jopa tämän vuoden kisa reitin läheltä. Mukana olleita viinejä oli hankittu Alkosta, laivalta, nettikaupasta tai ihan vaan Italiasta. 12 viinin joukossa oli 2 valkoviiniä, 2 Apuliasta, 3 Toskanasta, 1 Piemontesta, 1 Trentinosta ja loput Veneton alueelta
Dionysos Riserva 2011, Masseria Surani, Primitivo di Manduria, Puglia 1
Brunello di Montalcino ”il Grappolo” 2007 1
Ruffino Modus 2013, Toskana IGT 6
Piccini Memoro 2014 0
Trilogia Trentino Rosso Riserva 2010, Bruno Grigolli 1
Valpolicella Classico 2014, Fratelli Vogadori 0
Gran Apassa 2012, Puglia 1
Amarone Della Valpolicella, Antiche Terre Venete 2011 1
Tajapiera Amarone Della Valpolicella 2013 1
Broccardo Barolo 2012 0
Valkoisten keskinäinen mittely päättyi ehkä hiuksen hienosti Dal Ceron hyväksi. Friuli oli kuitenkin ehkä yksinkertaisempi ja suoraviivainen.
Punaisissa lämpimät Primitivot, kevyemmät Venetot ja muut saivat hajanaisia ykkössijoja mutta illan selkeä ykkössuosikki oli Matin mukanaan tuoma Modus. Viini kannattaa siis poimia mukaan jos tulee vastaan maailmalla. Koska viinit olivat taas hyvin erilaisia, laitoimme myös toisen suosikkiviinin ylös. 4 kakkossijaa meni Pirkan Trilogialle, 3 Modukselle ja 2 kakkossijaa Aaken Dal Cerolle. Viinien hintaluokka pysyi hyvin suunnitellussa reilussa parissa kympissä. Varsinkin pohjoisten viinien kanssa maistui hyvin Itävaltalainen alppijuusto. Toisena vaihtoehtona oli ihan perus Grana Padano, joka toimi kaikkien kanssa. Illan keskusteluissa muistettiin Piimitivon ja Zinfandelin yhteys. Google Maps antoi orientaatiota Giron tämän vuoden reittiin ja viinitilojen sijaintiin reitin varrella.
Maisteluteemoja mietittiin myös, kun siihen oli taas oiva mahdollisuus. Rypäle tasting nousi esiin. Teemana siis sama rypäle eri puolilla maailmaa viljeltynä. Toinen teema voisi olla tutustua tiettyyn maahan ja nimenomaan vähän vieraampaan kuin tällä kertaa.
Kiitos osallistujille mielenkiintoisista viineistä, hyvistä arvioinneista ja aktiivisuudesta. Seuraavaksi Tampereelle makunystyröitä kalibroimaan huhtikuussa.
Tampereella pidetty helmikuun tasting oli Sami Jokisen pitopalvelukeittiössä – aivan niin
keittiössä.
Alunperin oli tarkoitus kattaa asiakaspaikoille, mutta rakennuksen muiden käyttäjien muuttopuuhat tekivät asiakastilan vähän liian kylmäksi. Mikäpä muukaan tila olisi toiminut paremmin kuin keittiö kun ideana oli etelä-afrikkalaisen ruoan ja viinin makujen yhdistäminen.
Tastingin asiantuntijana oli Joonas Haapaniemi Arvid Nordqvistiltä kertomassa etelä-afrikkalaisista viineistä. Maisteltavana ja arvioitavana tuotteina oli yhden viinitalon viinit eli 100 vuotta täyttävän KWV-viinitalon tuotanto. Samalla Joonas kertoi viinitalon synnystä ja yleensä kyseisen maan viinihistoriasta.
Maisteltavana oli 2 valkoviiniä, 3 punaviiniä ja 1 jälkiruokaviini.
Tuotteet olivat:
Classic Collection Chardonnay 2016
Classic Collection Moscato 2016
Classic Collection Pinotage
Classic Collection Petit Verdot
57 on Main
Classic Collection Cape Tawny
Maistelimme, arvioimme ja perehdyimme viineihin ensin ilman ruokaa ja sitten ruoan kanssa.
Samin kanssa päätimme, että pienten naposteltavien sijaan, laitetaan oikein ateria ja olkoot se ateria etelä-afrikkalainen. Mikä onkaan sen parempi tutustua maan viiniin, kun sen seurana on
saman alueen ruokaa kaverina. Tämän tapaisia tastingejä, jossa on
alueen ruokakulttuuri otettu huomioon aterian muodossa eivät ole tavanomaisimpia.
Menuun kipinän saimme Houstonin matkaltamme Trish Baldwin-Hagnerilta, joka antoi pääruoan reseptin. Hän oli valmistanut aikoinaan samantapaisen menun pääruokien osalta KOV Houstonin vastaavanlaiseen tastingiin.
Viinit toimivat myös ruokien kanssa hyvin. Mureke sisälsi mm. rusinoita ja korintteja, aprikoosihilloa jne., ja riisi oli maustettu kurkumalla ja kanelitangolla. Sitten kun laitetaan lisukkeena pääruokaan paistettua banaania
niin yhdistelmä ei ole meidän jokapäiväinen kotiruoka.
Onneksi tämä kokoonpano, joka saapui paikalle, oli ennakkoluulotonta ja nautimme viinien kanssa hyvin toimivan aterian jälkiruokineen. Ruoka oli erittäin maistuvaa ja ryhditti viinejä. Osallistujien mielestä ilman ruokaa viinit jäivät liiankin raaoiksi, mutta heräsivät eloon Bobotien makumaailman avustamana. Erityisesti hieman makea, maltillisilla jäännössokereilla varustettu KWV:n Moscato toimi loistavasti makean Bobotien hedelmäisen maun kanssa.
Maistuvan ja makean jälkiruoan kanssa KWV:n Tawny oli erittäin toimiva yhdistelmä. Tawny tarjosi riittävästi makeutta, mutta myös happoja, jotka sitoivat makukokonaisuuden yhteen vaniljan ja kermaisen voin kanssa.
Joukko viiniritareita kokoontui helmikuun alussa Classic Wine Cellarsin tiloihin Eteläesplanadille tehdäkseen viinillisen nojatuolimatkan Ranskan ympäri. Innoittajana toimi luonnollisesti se ”oikea” Tour de France, maailman kuuluisin maantiepyöräilyn etappiajo, joka ajettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1903! Lähtöpaikka vaihtelee vuosittain, mutta maali on aina Pariisin keskustassa Riemukaarella kolmen viikon ja noin 3500 kilometrin urakoinnin jälkeen. Vuoden 2018 kilpailu starttaa 7.7. Ranskan länsirannikon tuntumassa sijaitsevalta Noirmoutierin saarelta, maaliin saavutaan 29.7. kunhan on ensin ajettu muutama kierros Champs-Élyséetä Concorde -aukion ja Riemukaaren väliä. Reitti kiertää ensin Bretagnessa, Normandiassa ja Picardiessa aina Belgian rajalle, sieltä Alpeille ja pitkän siirtymän kautta Pyreneille. Lopuksi lennetään Pariisiin loppunäytöstä varten. Vaikka joukossamme ei ollutkaan pyöräilyn asiantuntijoita, kävimme aiheen ympärillä mukavan keskustelun ja mm. nimet Jacques Anquetil, Eddy Merckx ja Bernard Hinault olivat tuttuja kaikille.
Päätimme lähteä liikkeelle Tour de Francen alkuvuosien herrasmiesasenteella ja nauttia matkan varrella eteen tulevista viineistä ja juustoista. Viinit oli pyritty valitsemaan siten, että ne edustivat tyypillisiä viinejä Ranskan eri viinintuotantoalueilta, kaksi valkoviiniä, rosé ja neljä punaviiniä:
Serge Daguenau&Fils Pouilly Fumé AC 2016, Loire, 100% Sauvignon Blanc
Domaine Laroche Chablis Premier Cru Les Vaudevey 2014, Bourgogne, 100% Chardonnay
Gassier Les Malautiers Rosé 2012, Bandol, Provence, Mourvèdre, Cinsault, Grenache
Viinit oli hankittu eri lähteistä hintahaarukassa 20-40 euroa paitsi Haut-Brion, jonka Pirkka oli ystävällisesti taikonut kellaristaan ja joka ei tietenkään mahtunut tähän haarukkaan. Juustoina nautimme Petit Chèvre Doux (Loire), Morbier (Jura) ja Chaumes (Bordeaux/Perigord), jotka kaikki sopiv
at hienosti viiniemme kumppaniksi, erityisesti tuhkaraitainen Morbier ihastutti.
Viinit olivat hyvin eri tyyppisiä ja tasoisiakin, mutta siitä huolimatta päätimme lopuksi valita suosikkiviinimme, kukin omien kriteeriensä mukaan. Maistoimme viinit kolmessa erässä, ensin valkut/rosé, sitten Jura/Bourgogne ja lopuksi Bordeaux/Rhône.
Ensimmäisen setin selvä ykkönen oli Pouilly Fumé, joka oli tyypillisen mineraalinen, hedelmäinen ja matalahappoinen. Ehkä hieman kevyt raskaammille kaloille, mutta hyvä aperitiivi ja erinomainen mm. alkavalle parsakaudelle. Chablis oli lievä pettymys, vaikka olikin Premier Cru, haileahko ja lyhyt sekä väriltään että maultaan. Provence on tunnettu ennemminkin kuuluisista ja varakkaista viininjuojistaan kuin viineistään, joten Bandolin rosé oli uusi tuttavuus lähes kaikille. Viini oli hyvinkin tyypillinen alueen vaalea rosé ja empimisen jälkeen sai itse asiassa aika hyvän vastaanoton. Ainakin se toi mieleen kesän, mereneläväsalaatin ja Rivieran kuuluisat rantanäkymät.
Toisen kattauksen muodostivat kevyehköt punaviinit Jurasta ja Bourgognesta. Jura on viinialueena nouseva tähti lähellä Sveitsin rajaa. Tilat ja tuotanto ovat pieniä, käytetyt rypäleet paikallisia ja tuotanto luomua ja alkuviinejä, toiminta ehkä lähempänä puutarhanhoitoa kuin teollista viinintuotantoa. Ryhmämme selvästi vierasti tätä uutta suuntausta, joidenkin mielestä viini muistutti maultaan roséta enemmän kuin Bandol. Lisää kokemuksia Jurasta siis tarvitaan…Gevrey-Chambertinin kylä sijaitsee Côte d´Orin pohjoispäässä ja on Beaunen alueen ohella toinen kahdesta tunnetuimmasta Grand Cru -alueesta Bourgognessa. Viinin väri oli tumma ollakseen Pinot Noir, maussa kypsiä mustia marjoja ja jo sopivasti ikääntynyt. Tyypillinen laatuburgundi, joka sai illan äänestyksessä kaksi ykkössijaa.
Viimeinen pari oli illan odotetuin eikä syyttä. Chateau Haut-Brion sijaitsee Bordeauxin kaupungin etelälaidalla ja on yksi viidestä Premier Grand Cru viinitilasta. Omistaja on
amerikkalainen Dillonin suku, Clarence Dillon oli pankkiiri ja hänen poikansa Douglas diplomaatti ja presidentti Kennedyn hal
linnon valtiovarainministeri. Viini oli hienostunut ja tasapainoinen Bordeaux, mutta lähellä elinkaarensa loppua, mikä rauhoitti huonoa omaatuntoamme Pirkan suuntaan. Illan äänestyksessä kolme ansaittua ykkössijaa ja viisi kakkossijaa. Toinen viini oli Nalysin Chateauneuf-du-Pape, joka oli tyypillistäkin tyypillisempi ”pappi”, riittävästi ikääntynyt, tuoksultaan runsaan yrttinen ja väriltään syvän tumma. Maussa kohtasi paahteinen nahkaisuus, luumu ja pehmeät tanniinit. Tasapainoinen kokonaisuus, joka voitti illan äänestyksen kuudella ykkössijalla ja neljällä kakkossijalla.
Äänestystulos oli hienon matkan hieno loppu, sillä kahden Tour de Francen reitit risteävät juuri Chateauneuf-du-Papin alueella, me viiniritarit siellä jo kävimme, maanteiden ritarit vasta heinäkuun lopulla.
Ilta oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut. Poikkeava teema istui erinomaisesti viini- ja juustomatkailuun ja laajensi illan jutustelua uuteen aihepiiriin. Ja Ranskan karttaan piirretty reittimme oli tervetullut kertaus Ranskan maantietoon. Teema sai sen verran innostuneen vastaanoton, että päätimme jatkaa samoilla linjoilla, joten perästä kuuluu. Kiitokset osallistujille ja erityisesti Pirkalle!
Ryhmä viiniritareita kokoontui Hakametsän jäähalliin Tapparan ”päämajaan” Kirvesklubille. Vastaanottajana olivat viinitohtori, master commander emeritus Timo Jokinen sekä Tapparan pitkäaikainen luottopelaaja Pekka Saravo.
Pekka kertoi meille elävällä tavalla vuonna 2000 alkaneesta urastaan Tapparassa. Pekka ehti pelata Tapparassa 13 kautta ja yli 800 ottelua ennen viime keväistä siirtymistään liike-elämän palvelukseen. Hän ehti nähdä monet valmentajat ja niin hyvät kuin huonot kaudet. Pääsimme myös kyselemään hänen näkemyksiään ammattipelaamisen eri puolista. Kysymykseen mitä jäit eniten kaipaamaan oli vastauksena ”pukuhuoneen yhteisöllistä meininkiä – siellä tunsi todella viihtyvänsä hyvien kavereiden kanssa”.
Seuraavaksi Timo johdatti osallistujat viinien maailman. Aloitimme kahdella mielenkiintoisella sveitsiläisellä punaviinillä. Domaines Chevaliers vuonna 2008 tilasta vastuun otti Patrick Z’Brun, monialayrittäjä, vuoristokiipeilijä. Hän tuottaa myös Sherpa-etiketillä viinejä, joista hän lahjoittaa 2 Sveitsin frangia Himalayan sherpa-toiminnan tukemiseen.
2. Punainen Pinot Noir de Salquenen, 2015
– lajikkeelle tyypillinen, mausteinen, pirteän hapokas
Seuraavaksi siirryimme georgialaisiin viineihin. Vuonna 2008 saksalaisen sijoittajan perustama Chateau Schuchmann tilan viinit olivat
3. Alazani Valley -semi sweet white
– Rkatsiteli lajikkeesta Kakhetin alueella tuotettu viini, josta löytyy uuniomenan vivahteita kuin myös aavistus hunajaa. Luonnollinen makeus on hyvin tasapainossa ja miellyttävä – lajikkeelle ominainen.
4. Tifflis – semi dry white
– tämä tyylikäs valkoinen puolikuiva viini on tasapainoinen sekoitus Rkatsiteli-viinirypäleitä Mtsvanen lajikkeen kanssa. Miellyttävä, monivivahteinen, aavistus persikkaa, melonia ja päärynää.
5. Tsinandali 2014
– Lajikkeina Rkatsiteli ja Mtsvanen
– Terästankeissa tehty viini. Kukkaisa, aprikoosin Makua havaittavissa, tasapainoinen ja pitkä jälkimaku.
6. Vinoterra Kisi 2013 unfiltered dry white
– Kisi- rypäle
– Tämä valkoviini on käytetty kuorien ja siementen kanssa Kvevri- amfoora saviastiassa 6 kuukautta. Viini on tummahko meripihkan värinen, maussa aistittavissa teen ominaisuuksia.
7. Alazani Valley semi-sweet red
– Saperavi lajikkeesta tuotettu mausteisen makea viini, joka sopii erityisen hyvin jälkiruokien kanssa, mutta myös aasialaiselle aterialle tai grillatulle kanalle. Toki myös aperitiivina !
8. Pirosmani semi-dry red
– Kuuluisan georgialaisen taidemaalari Niko Pirosmanishvilin mukaan nimensä saanut viini tehdään Saperavi-lajikkeesta.
– Mehukas ja hedelmäinen viini, jossa kirsikkaa, luumua.
9. Mukuzani 2014
– Myös tämä Mukuzanin alueen viinitarhoilta tuleva viini on Saperavi lajikeesta.
– Monivivahteinen viini, kypsiä marjoja, luumua, mustaherukkaa.
Viinien ohella maistelimme erilaisia herkkuja, kuten mm. kuivattua kudua Afrikasta, thaimaalaisia lihapasteijoita, lohileipiä ja kuivatettuja georgialaisia viikunoita.
Ilta oli erittäin miellyttävä ja monikerroksinen.
Timo toivotti myös kaikki tervetulleeksi seuraaville Tampereen viinimessuille, jotka järjestetään 27-28.4.18 Pinjan Olympia-salissa.
Maistuvan ja makean jälkiruoan kanssa KWV:n Tawny oli erittäin toimiva yhdistelmä. Tawny tarjosi riittävästi makeutta, mutta myös happoja, jotka sitoivat makukokonaisuuden yhteen vaniljan ja kermaisen voin kanssa.
Brotherhood of the Knights of the Vine Finland 