Huippuvertikaali: Château Musar 2003-2012

Viiniritareiden Tampereen-kaarti järjesti Château Musar- vertikaalitastingin loppuvuoden piristykseksi. Tässä huippuhienossa 10 vuosikerran vertikaalissa olivat mukana Château Musar Red – punaviinit vuosilta 2012-2003. Näitä kokoonnuimme suurella ilolla maistelemaan Tampereen Central Officen tiloihin.  

Komea rivi, vertikaalitastingissa maisteltiin kymmenen vuosikertaa samasta viinistä.

Musarin viinitalo sijaitsee Libanonissa, Bekaan-laaksossa, noin 30 kilometriä Beirutista itään. Libanonin kuumassa ilmastossa parhaat viinitarhat saavat viileät kasvupaikat, niinpä myös Musarin tarhat sijaitsevat noin 1000m korkeudessa. Tämä tarjoaa köynnöksille viileämmän kasvuympäristön ja pidemmän kasvukauden, kuin merenpinnan tasossa. Musarin punaviineihin kuuluu myös 12kk tammikypsytys. Talolla onkin mittava kokoelma sekä sementtisiä käymistankkeja, että kuuluisan Neversin tammimetsän tammesta valmistettuja tynnyreitä. Tynnyreitä uusitaan hiljaksiin, jotta tammituksen tyyli pysyy hienostuneena. 

Château Musar kuuluu Libanonin arvostetuimpiin viinitaloihin ja sen punaviinit tunnetaan suuresta ikääntymispotentiaalistaan. Gaston Hochar perusti Château Musar viinitalon 1930-luvulla ollessaan 20-vuotias. 1959 ohjat otti hänen poikansa, Serge Hochar. Kansainväliseen julkisuuteen viinitalo ponnahti todenteolla vuonna1984. Tällöin Decanter-lehti myönsi Serge Hochardille tittelin ”Decanter Man of the Year”. Siitä lähtien viininystävät ovat arvostaneet ja maistelleet tämän ”Libanonin helmen” viinejä suurella kiinnostuksella. Nykyään taloa luotsaa perheen kolmas sukupolvi, Sergen pojan, Gaston Hocharin johdolla. 

Vertikaalitastingeissa on usein mukana vaaleaa leipää. Sitä voi halutessaan napostella makujen neutralisoijana eri viinien välillä.

Ovatko vuodet veljiä keskenään?

Musarin tyyliin kuuluu, että viinien annetaan ilmentää kasvuvuottaan, eikä vuosikertoja pyritä tasapäistämään. Tämän ansiosta eri vuosikertojen vertailu on viiniharrastajalle kiinnostavaa ja myös haasteellista, sillä viinien välillä voi olla suuriakin eroja. Eroja totisesti löytyi, mutta mikä vuosikerta miellytti viiniritareita eniten?

Vuosikerrat ja niiden tyylit:

2012 – Viinistä välittyi ikääntynyttä tunnelmaa, mustaherukkaa, rusinaa ja mustikkahillon aromeja. Pehmeä olemus, tanniini toi ryhtiä, mutta kokonaisuus oli monen mielestä hiukan liian hillomainen.

2011 – Voimakas ja täyteläinen, mutta aromeiltaan hiukan supussa. Tanniinit ovat vielä melko tiukat ja kokonaisolemus jotenkin kulmikas. Tarvitsee vielä aikaa kypsyäkseen täyteen loistoonsa.
Muuta kiinnostavaa: Vuonna 2011 Château Musar on tehnyt historiansa myöhäisimmän sadonkorjuun.

2010 – Ujo ensivaikutelma, aukesi kuitenkin lasissa mukavasti ja miellytti lopulta monia maistelijoita. Aromeissa mustaherukkaa ja rusinaakin. Tämän viinin voi nauttia jo nyt, mutta siinä on potentiaalia kehittyä vielä useamman vuoden ajan.
Muuta kiinnostavaa:
Kuuma ja siksi hankala kasvukausi, osa sadosta kuivui köynnösten oksille.

2009 – Aromeissa punaisia marjoja sekä kirsikkaa, hiukan balsamicon häivähdystä. Tanniinit olivat kokonaisuuten sopivan karheita ja ryhdikkäitä. Lisäksi hapokkuus oli tasapainossa hedelmäisyyden kanssa. Sopii juotavaksi jo nyt, mutta voisi hyötyä vielä jokusen vuoden kypsytyksestä.

2008 – Tämän viinin tuoksusta välittyi selkeästi brettanomyces-hiivan vaikutus. Tämä oli erityisesti häiritsevää tuoksussa ja tuntui maussakin, lievempänä. Mustaherukan aromit kannattelivat viiniä. Olisi voinut olla tastingin kärjessä, mutta brettsit pilasivat tämän elämyksen.

2007 – Hurmaavista aromeista löytyi vadelmaa, kirsikkaa, kahvia ja hiukan balsamicoakin. Runsaat, mutta jo sopivasti pyöristyneet tanniinit ja keskimääräinen hapokkuus toivat sopivasti ryhtiä. Varsin hyvässä tasapainossa oleva viini… Lopuksi vielä mainittakoon, että jotenkin tämä muistutti olemukseltaan laadukasta viiniä Riojasta. Muuta kiinnostavaa: Erittäin kylmä kasvukausi. Sadosta menetettiin kolmannes. Vain lämpimimpien palstojen viinit onnistuivat.

2006 – Tuoksu tuntui ujolle, ei kovin antavalle. Maistettaessa viini avautui enemmän, mutta kokonaisuus jäi silti jotenkin vaisuksi. Jälkimaussa oli rusinainen ja kuivattujen hedelmien tunnelma.

2005 – Mustaherukkaa, kirsikkaa, kuivattua luumuakin. Tämä viini on varmasti ollut nuorena erittäin hedelmäinen ja todella hapokas. Tanniinit ovat edelleen voimakkaat, mutta tunnelmaltaan pehmeät. Yksi tastingin parhaista! Muuta kiinnostavaa: 2005 on ollut tämän tastingin kasvukausista viilein.

2004 – Yllättävän nuorekas ollakseen jo 17-vuotta vanha viini. Aromeista löytyy kiehtovalla tavalla edelleen nuorekasta ns. primääristä aromikkuutta ja samalla jo ikääntyneen viinin pehmeää, kuivattujen, jopa hillottujen marjojen tunnelmaa sekä kahvia. Hapokkuus on suorastaan pirteää ja runsaat tanniinit ovat mukavasti pyöristyneet. Ehdottomasti yksi tastingin parhaista.

2003 – Kuivattuja punaisia marjoja, kuivattua kirsikkaa, kaneliin viittaavia makean mausteisia aromeita. Täyteläinen, mutta pehmeä, viini. Suutuntumassa on hiukan öljyinen, parafiinimainen olemus. Tanniinit ja hapokkuus ovat pyöristyneet tyylikkäästi, mutta antavat hyvin ryhdin tälle ”täysi-ikäiseksi” päässelle viinille. Ehdottomasti yksi tastingin parhaista.

Tastingin parhaaksi vuosikerraksi äänestettiin yhden äänen enemmistöllä 2005. Myös 2004 ja 2003 olivat osallistujien mielestä erinomaisia. Lisäksi olimme aikalailla yhtä mieltä siitä, että viisi vanhempaa vuosikertaa (2007-2003) olivat yleisesti laadukkaampia ja myös keskenään tasalaatuisempia kuin viisi nuorempaa vuosikertaa (2008-2012).

Kiitos tastingin pitäjälle, Samuli Vihermalle tästä hienosta elämyksellisestä tastingista! 2022 vuoden ensimmäisen tastingin teemana ovat ”Portviinin monet tyylit” ja sen pitää allekirjoittanut 19.1. Helsingissä. Tulossa on myös maukas ”Vanhanmaailman viinit ja niiden ruokaparit”-tasting 10.2. Tampereella. Erittäin hyvää alkanutta vuotta 2022 Viiniritareiden veljeskunnan jäsenille sekä kaikille muillekin viinin ystäville!

Per Vitem! Ad Vitam!
Anniina / Master of Cellar

Viiniritareiden Tampereen Kaarti, Samuli Viherma, Olli Heikkilä ja Anniina Schreiner.