Tällä kertaa ritareilla oli suut makeana, kun kokoonnuimme Helsingin Classic Wine Cellar’siin testaamaan Portugalin ylpeyttä, Portviiniä. Ritareita ja kandidaatteja kokoontui kaikkiaan 16 henkeä maistelemaan romantiikan tunnusmerkit täyttävää makeaa juomaa, syksyn pimeneviin iltoihin ja takkatulien ääreen. Illan teema oli, portviinien maistamisen lisäksi, kokeilla eri viinejä makean ja suolaisten suupalojen kanssa.

Porttien seuraksi pöytii oli katettu neljää erilaista suklaata ja neljää erilaista juustoa.
1) Vaaleasuklaa -Mocca
2) Vaaleasuklaa -Hasselpähkinä
3) Tumma suklaa 70%
4) Tryffelisuklaa

Suolaiset
1) Stilton sinihomejuusto
2) Peltola Blue
3) Hienoin Keisarinna
4) Extra matured Cheddar

Kosketus portin historiaan
Portviinin historia juontaa kauas 1600 luvulle, jolloin Ranskan ja Britannian välinen kauppasota johti Ranskalaisen viinien saantivaikeuksiin Britanniassa. Sattuneesta syystä britit olivat pakotettuja käymään viinikauppaa muiden maiden kanssa, joista lähin oli Portugali. Laivamatka Portugalista oli kuitenkin sen verran pitkä, että viini oli usein jo pilaantunutta Britannian satamassa. Jotta viini kestäisi pidemmän kuljetusmatkan, britit pyysivät portugalilaisia nostamaan viinin alkoholipitoisuutta. Näin terästetystä viinistä syntyi ”Portviini”. Britanniassa suureen suosioon nousseen portviinin kulutus kasvoi nopeasti. Pian britit omistivat Portugalissa useita portviinitiloja ja koska kyseessä oli tavallaan Brittiläisten keksimä tuote, piti sen valmistuksesta tehdä tietysti erittäin säänneltyä ja byrokraattista. Pääsääntöisesti Portviiniä voitiin valmistaa vain Portugalissa, Douron alueella. Rypäleenä sai käyttää mitä tahansa alueen punaviinilajiketta, joita alueella on yli sataa erilaista. Sadonkorjuun jälkeen rypälemehu laitetaan perinteisesti käymää, jolloin siitä alkaa valmistua viiniä. Mutta, käymisvaiheen puolessavälissä, kun rypälesokerista on vielä noin puolet jäljellä, käyminen pysäytetään lisäämällä viiniin 77 prosenttista Brandyä. Kyseinen Brandy tulee olla tietenkin tislattu samoista rypäleistä. Sääntöjen mukaan portviini tulee olla vahvuudeltaan 20 prosenttista. Jäännössokeria portviinissä on yleensä n. 100g/litra.

Tilaisuuden viinit oli valittu siten, että ensimmäistä osuutta hallitsi Ruby -tyyppiset Vintage Portviinit. Toisessa osuudessa oli pelkästään Tawny -tyyppisiä portviinejä. Nämä kaksi portviini tyyppiä eroaa toisistaan siten että Vintaget on pullokypsytettyjä (Bottle Matured) ja Tawnyt tynnyri kypsytettyjä (Cask Matured). Tyypillisesti Vintage säilytetetään käymisen pysäyttämisen jälkeen tynnyreissä vain n. 2-3 vuotta ja pullotetaan suodattamattomana. Vintage kypsyy ja kehittyy pulloissa jopa kymmeniä vuosia. Sen sijaan Tawnyt ikääntyvät koko ikänsä tammitynnyreissä ja ne pullotetaan suoraan nautittaviksi. Tawny ei enää parane pullotuksen jälkeen. Väriltään Vintaget ovat hyvin tumman punaisia ja täyteläisiä, kun taas Tawnyjen väri on tammisäilytyksen ja hapettumisen ansiosta vaaleampi, hieman punaruskea ja muistuttaa väriltään enemmän konjakkia.

Toki ensin maistettiin yksi vaalea portviini, lähinnä tuomaan perspektiiviä siihen, että hyvän portviini ei aina tarvitse olla punaista.

Maisteltavat viinit:
1) Krohn Lágrima Fine White Port
2) Smith Woodhouse Late Bottled Vintage Port 2004
3) Porto Gran Cruz Vintage 1999
4) Graham’s: Vintage Port 2003

Ensimmäinen erä alkoi oikein hedelmäisellä vaalealla portilla – Krohn Lágrima Fine White Port. Sen tuoksu on kehittynyt ja mineraalinen, siitä löytyy kuivattuja hedelmiä ja pähkinää. Maku seuraa hienosti tuoksua ja siinä on aprikoosia, hunajaa ja kuivatun rusinan makuja. Tämä portti kannattaa ehdottomasti tarjota hyvin jäähdytettynä – lähes jääkaappikylmänä n. +5 – 8 asteisena.

Kolmen Vintagen suora tarjosi maistajille tilaisuuden vertailla eri-ikäisiä ja -hintaisia Vintage portteja. Vintage portit ovat aina suodattamattomia, joten viinit oli dekantoitu noin kaksi tuntia ennen maistelua. Näistä viineistä löytyi Vintage porteille tyypillisiä mustien marjojen ja kuivattujen hedelmien tuoksuja ja makuja. Viinejä erotti toisistaan erilaiset tammen vivahteet, sekä mausteiset ja kahvimaiset jälkimaut. Löytyipä niistä kahvia ja tummaa suklaatakin. Viinien jälkimakuja ryyditti pitkät, hennon tanniiniset jälkivaikutelmat ja tumman suklaan vivahteet. Vintage porttien tarjoilulämpötila n.+15-18.

Toinen erä: Tawny kimara
5) Graham’s 10 Years Old Tawny Port
6) Graham’s 30 Year Old Tawny Port
7) Porto Gran Cruz Tawny 40y

Liikkeelle lähdettiin Graham’sin 10 -vuotiaalla Tawnylla, joka jäi pian saman tuottajan 30 vuotiaan Tawnyn jalkoihin. Molemmista viineistä löydettiin rusinan ja kuivattujen hedelmien vivahteita. Molemmat viinit olivat erittäin tyylikkäitä, mutta 30 vuotiaan tasapainoisempi ja pidempi jälkimaku oli kaikkien mieleen. Mustana hevosena pöytään tuotiin vielä 40 -vuotias Porto Gran Cruz Tawny, jonka ansiosta tyylikkyys ja tasapainoisuus saivat vielä pienoisen nosteen. Loppuäänestyksessä 40 -vuotias Tawny pokkasi ansaitusti kirkkaimman mitalin ja hopeaa korjasi Graham’s 30y Tawny. Tawny porttien tarjoilulämpötilaksi suositellaan +16 – 18 astetta, mutta esim. Graham’sin sommelier suosittelee jäähdyttämään Tawny tyyppiset viinit jopa +5 – 10 asteisiksi enne tarjoilua – kannattaa kokeilla!

Ilpo Harjumäki, Knight