Keskiviikkona 9.11. ryhmä Veljeskuntamme jäseniä kokoontui Tampereen Vinoteekkiin maistelemaan herkullisia viinejä eri puolilta maailmaa. Viinitohtori Timo Jokinen oli koonnut reilut kaksikymmentä eri viiniä ja niitä maisteltiin emerituksen johdatellessa kulloiseenkin teemaan.

Itävallan maailmankuulut Gruner Veltliner viinit eivät tällä kerralla oikein sävähdyttäneet vaikka tuottajat olivat kärkinimiä Landeloisin alueen Loimer ja Bründlmayer. Burgenlandin Zantho Welschriesling oli jotenkin ryhdikkäämpi, joskin Itävallan parasta tällä kertaa oli Zweigelt rypäleistä tuotettu Urban Rosé. Erinomainen löytö jota ystävämme Andre Peremees Tallinnassa kauppaa.

Maistissa oli myös ikisuosikkini SW Quinta Brejinho da Costan valkoviini jossa kolmen rypäleen sekoitus (Arinto, Fernão Pires ja Sauvignon Blanc) on saatu hyvin tasapainoiseksi. Tässä viinissä tulee mukavan kutkuttavasti esiin se että viljelykset ovat aivan meren rannassa. Mojova suolaisuus, suolaheinä, rucola on ne vivahteet jotka itselleni tulee mieleen tämän viinin kanssa.

Saksalaisista maistoimme Moselin alueen nuorten viinintekijöiden Markus Berresin ja Sebastian Oberbilligin maukkaita Riesling-viinejä.

Bulgaria on nousemassa rytinällä laatuviiniä tuottavien maiden joukkoon ja maan viineistä tällä kerralla tutustuimme etelässä lähellä Kreikan rajaa sijaitsevan Villa Melnikin kahteen paikalliseen lajikkeeseen. Maukkaan hedelmäiseen Ruen-rypäleestä tuotettuun sekä jo useimmille tuttuun Mavrud lajikkeesta valmistettuun täyteläiseen viiniin.

Etelä-Afrikkalaisista pääsimme maistamaan muunmuassa Eagles Nestin Sauvignon Blanc sekä Jordan The Real McCoy Riesling viiniä. Erittäin selkeät lajikkeille ominaiset uuden maailman viinit. Ja kun kerran Etelä-Afrikka tuli puheeksi niin maistoimmehan myös Diemersfonteinin paahteista, kahvin ominaisuuksia runsaasti esiintuovaa Pinotage viiniä. Diemersfontein on tämäntyylisten Pinotage-viinien edelläkävijä, sillä juuri heidän kellareissaan viinintekijä Bertus Fourie kehitti hiivan ja puunkäsittelyn niin että samaa tyyliä matkivat nykyään kaikki. Bertus sai melko nopeasti työpaikan KWVn kellareissa jossa hän kehitti Cafe Pinotage tuotteen. Sittemmin hän on siirtynyt viinitekijäksi Val du Charronin tilalle, ja tään tilan omistaja daamihan oli vuonna 2014 Tampereen Viinimessuilla.. Kuulemma tuo kahvimainen Pinotage on suuri hitti Yhdysvalloissa. Itse en ole moisen fanittaja, pidän parempana perinteistä.

Italialaisista maistoimme 9.11. tilaisuudessa Carlo Meronin ainutlaatuista Sengia Valpolicella Classicoa ja Pietro Zanonin Valpolicella Superiore, Ripasso ja Amarone viinejä. Zanonihan on modernimman ajatusmaailman viinintekijä, eli hänen Amarone on huomattavasti kevyempi kuin esimerkiksi Meronin tai Cubin. Näin myös hinta on selkeästi alhaisempi. Tällä kevyemmällä konsentraatiolla oleva Amarone lähestyy selvästi jo Ripassoa ja kun siinä on melkoinen hintaero niin melko varmasti jälkimmäinen on helpompi lähestyä ja ostaa.

Aina yhtä yllättävää on maistaa vanhempia Australian Shiraz lajikkeesta tuotettuja viinejä. Aikaisemmin ei oikein pidetty näitä viinejä ikääntyvinä, mutta nyt maisteltu vuoden 2005 Spinifexin Espirit Shiraz osoitti että kymmenen vuotta on pehmentänyt viiniä mutta säilyisi vielä toisen kymmenen vuotta erinomaisesti.

Timo Jokinen