Helmikuun tastingiin Classic Wine Cellarsiin oli kokoontunut runsaslukuinen joukko Ladyja, Ritariveljiä ja aveceja. Classic Wine Cellarsin uusitut, tyylikkäät tilat sijaitsevat aivan Helsingin sydämessä Eteläespalla ja ovat sekä sopivan kokoiset että erittäin toimivat tällaisiin tilaisuuksiin.

Pääsiäisviinit maisteltiin samoissa merkeissä kuin jouluviinit. Varsinaista pääsiäisruokaa – yrttistä ja valkosipulista lammasta – ei ollut tarjolla, mutta kuitenkin pientä suolasta leikkeleiden ja juuston muodossa.

Viinit oli valinnut tällä kertaa Matti Sievänen Viinimestarit.com -verkkokaupasta. Matti oli valinnut viinejä, joita hänestä itsestään olisi mukava juoda pääsiäisenä, joten tiedossa oli kuusi voimakasta punaviiniä.

Matti kertoi alussa lyhyesti toiminnastaan, jonka jälkeen pääsimme maistamaan viinejä puolisokkona. Kattaus oli haastava, koska viinit olivat melko voimakkaina ja tammessa kypsytettyinä ne ovat parhaimmillaan ikääntyneenä.

Maisteltavat viinit olivat:
Baricci Brunello di Montalcino 2010, Sangiovese 100 % (32 eur)
Benedetti Chateauneuf-du-Pape 2010, Grenache 75 %, Syrah, Mourvedre, Cinsault (26 eur)
Chateau Moulin de Blanchon 2006, Cabernet Sauvignon, Merlot 50/50 (16,65 eur)
La Valetta Colors 2009, Alicante Boushet 70 % & Colorino Toscano 30 % (28 eur)
Le Casalte Quercetonda Vino Nobile di Montepulciano 2012, Sangiovese 100% (29,50 eur)
Pardas Aspriu Negre 2011, Penedes, Cabernet Franc 100% (28 eur)

Tällä kertaa raati (17 henkilöä) oli jopa yllättävän yksimielinen vai pitäisikö sanoa kaksimielinen… Suosikiksi julistettiin kahdeksalla äänellä Domaine Benedetin Chateauneuf-du-Pape. Viini oli miellyttävän täyteläinen, maussa kypsiä tummia hedelmiä, suklaata ja mausteisuutta. Pitkä jälkimaku herätti monenlaisia mielikuvia ja viiniä yleensäkin pidettiin onnistuneena ja ikänsä puolesta sopivana nautittavaksi.

Kakkoseksi tuli ehkä hieman yllättäen Pardasin Aspriu Negre. Viini on yhden palstan 100 % Cabernet franc. Siinä ei ole aistittavissa rypäleelle tyypillistä voimakasta hapokkuutta, vaan maku oli enemmänkin huomattavan pehmeä ja runsas. Maussa oli samoja tummia hedelmiä ja suklaata kuin Papessa ja jälkimaussa oli häivähdys mineraalisuutta. Tätä viiniä tehdään vain parhaimpina vuosina ja silloinkin vain muutama tuhat pulloa.

Vaikka muutkin viinit olivat hyviä, niin tällä kertaa niille kertyi vain hajaääniä. Joskin joukosta löytyi yksi vannoutunut Brunellon kannattaja. Kaikki viinit oli erittäin hyviä ja juotavissa jo nyt, mutta luonnollisesti tuli mieleen palata näihin vuosikertoihin vaikkapa 10 vuoden päästä!
Kyseessä oli kuitenkin kaikkien osalta erityisen hyvä vuosikerta. Jopa Bordeaux’n osalta, vaikka 2006 oli alueella haastava.

Ilkka Eskola, Matti Sievänen