Viiniritarit arvioivat urheilijatähtien viinejä

Innokas ja tiedonjanoinen joukko viiniritareita ja muutamia vierailevia kirjaklubilaisia, jotkut molempia, kokoontui 7.11. Kirjaklubin viihtyisiin ja (mutta) sikarintuoksuisiin tiloihin Helsinkiin maistelemaan kuuluisien urheilijoiden omistamien viinitilojen tuotteita. Viime vuosina viiniharrastuksesta näyttää tulleen muoti-ilmiö menestyneiden ammatti-urheilijoiden parissa.  Johdattelijanamme oli tähänkin aihepiiriin perin pohjin perehtynyt Timo Jokinen.

Timo aloitti kertomalla ensin Viiniritarien taustasta ja toiminnasta, jonka jälkeen pääsimme varsinaiseen aiheeseen.  Maisteltavana oli neljä valkoviiniä ja neljä punaviiniä seuraavilta tiloilta:

– Jarno Bianco Colline Pescaresi IGT 2008 – Jarno Trulli, formula 1
– Arnold Palmer Chardonnay 2009 – Arnold Palmer, golf
– Montona Reserve Chardonnay 2007 – Mario Andretti, formula 1 ja NASCAR
– Wayne Gretzky Chardonnay 2007 – Wayne Gretzky, jääkiekko
– 2007 Cabernet Merlot – Mike Weir, golf
– Triple OvertimeBarossa Playmaker Reserve Shiraz 2005 – Igor Larionov, jääkiekko
– Clos du Hermitage 2005 Cotes du Rhone – Jean Alesi, formula 1
– Ernie Els Proprietors Blend – Ernie Els, golf

Kaikki nimet lienevät tuttuja urheilua vähemmänkin seuranneille. Yhteinen nimittäjä urheilun saralla on ollut menestys, ihan samaa ei voi sanoa viineistä. Jotkut herroista ovat paneutuneet intohimoisesti ”kakkoslajiinsa” kuten Jean Alesi, toiset ovat tyytyneet pienempään rooliin. Esimerkiksi Wayne Gretzkyn tilalla ainoastaan kasvatetaan rypäleitä, itse valmistukseen käytetään muita viinitaloja vaihtelevalla menestyksellä. Valtaosa tiloista on suljettu eli tavallisella kuluttajalla ei ole niille pääsyä eikä useimpia viinejäkään ole yleisessä myynnissä.

Mielipiteet viineistä kävivät yksiin. Valkoviineistä kolme edusti raskaan oloista amerikkalaista chardonnay-suuntausta, Trullin Trebbiano oli kevyehkö, mutta maukas arkiviini. Parhaaksi arvioitiin Mario Andrettin viini, selkeä peränpitäjä oli Wayne Gretzkyn viini, liekö johtunut intohimon puutteesta vai usein vaihtuvista valmistajista.

Punaviineissä taso oli korkeampi ja kisa tasaisempi. Ernie Elsin sekoitus (Cabernet Sauvignon 55%, Shiraz 22%, Merlot 8%, Malbec 5%, Petit Verdot 5%, Cabernet Franc 5%) sai ihastuneen vastaanoton, kerrassaan loistava viini. Lähelle pääsi Jean Alesin laadukkaan tuotannon edustama sekoitus Grenache/Syrah/Mourvedre.

Maistelun lomassa käytiin vilkasta keskustelua monista viiniköynnösten kasvatukseen ja viinin valmistukseen liittyvistä aiheista. Todettiin Aasian, erityisesti Kiinan, nopeasti kasvava rooli niin kasvatuksen, tuotannon kuin kulutuksenkin saralla, puhumattakaan mittavista investoinneista huipputiloihin. Viiniköynnösten jatkuvan jalostamisen ja kloonaamisen johdosta kasvatus ja valmistus on tullut mahdolliseksi Aasian kuumissa ja kosteissa olosuhteissa. Toisaalta viinikulttuurin raja on liikkumassa myös pohjoisen viileämmille alueille.

Luomutuotanto ja luomuviini käsiteltiin laajasti ja vaikutti siltä, että asia kyllä koettiin jaloksi, mutta epäiltiin mitä kaikkea luomun varjolla kuluttajille tarjotaan. Luomua koskeva lainsäädäntö ja säännökset poikkeavat merkittävästi maasta ja jopa alueesta toiseen. Monien mielestä luomuviinien makukaan ei usein pärjää perinteiselle viinille.

Tilaisuus oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja osallistujat poistuivat tahoilleen uusien viinielämysten ja karttuneen viinitiedon kera paitsi ne, jotka jatkoivat iltaa havannalaisten ja avec -juomien parissa.

Ilkka Eskola

Advertisement